Oletteko huomannnet, kuinka roolihahmojen "luonteet" muuttuvat aina ennen kuin heille tapahtuu jotain sarjassa. Esimerkiksi nyt jostain syystä aina kova ja ilkeä Chriss on pehmentynyt ja niiiiiin rakastettava, että oksettaa. Samoin Emilystä on tullut mustis, Jack pehmoilee, Pollardistakin jopa yritetään löytää hyvää. Saati sitten ne Cainin nyyhkimiset ku suuri rakkaus kuoli...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta Emmerdalessa on juuri parasta se, että hahmot ovat inhimillisiä eikä kukaan ole täysin hyvä tai paha, vaan ovat epävarmoja, tekevät vääriä ratkaisuja, tuntevat tunteita ja sekoilevat. Toisin on esim. Kauniissa ja Rohkeissa, jossa Ridge ei missään vaihessa oikeasti sanonut mitään tunteistaan kun piti valita Taylorin ja Brooken väliltä. Hänen kun piti olla vastuuntuntoinen ja siihen kaikki repliikkinsä vetosivat. Silloin loppui mun Kaunisten katselu. Eipä silti, Emmerdaleakin tulee katsottua nykyisin vain kerran, pari kuussa.
siis noin kokonaisuutena. Minustakin on hyvä, että inhimillisyys näkyy ym. Se vaan enemmän naurattaa, miten jonkun roolihahmon "muutos" voi tapahtua muutamassa jaksossa. Toisaalta hahmot aika usein jopa palaavat entiseen kuosiinsa. Olen seurannut emeriä niin kauan kuin sitä Suomessa on näytetty enkä ihan hevillä aio lopettaa. Muutenkin brittisarjat on paljon jenkkiläisiä "aidonpia".
Chrisissä on aina ollut myös pehmeämpi puoli esillä. Sen sijaan Charity on kuin eri ihminen verrattuna alkuaikoihin. Pariskunta on tietysti vaikuttanut myös toisiinsa ja nyt katsojat pääsevät paremmin näkemäänkin hyvis-Chrisin.
Juuri Charityn kääntämisessä ovat käsikirjoittajat tehneet oikein hyvää työtä. Cain sitten... eipä tuo näytä nykyäänkään niin suuresti erilaiselta kuin ennen. Rakkaus Angien kanssa oli tarkoitettukin hyvin poikkeukselliseksi tapahtumaksi.
Olen odottanut innolla, että Charity alkaisi seurustelemaan naisen kanssa, hän sopisi lesboksi. Olihan hänellä pikku suhde...nyt hän voisi tulla ulos kaapista. Se piristäisi sarjaa.
mutta muistattekos mikä nyhverö Nicola oli tullessaan kylään. Tai ei nyhverö, mutta miten erilainen: vähän ujo, naivi, hyväuskoinen...
Nyt on kuin mikäkin matami...
Eiköhän ne entiset piirteet tallessa ole. Eiköhän se Chris työkuvioissa ole ihan yhtä ilkiö kuin ennenkin, nyt on näytetty koti-Chrisiä ja kai tuollainen läheisen sairastaminen pakostikkin pehmentää, Charity on hyvä tyyppi ja Debbiestä ei voi olla pitämättä. Emilyn mustasukkaisuuden ymmärtää kun se haluaisi olla itse D:n äitihahmo, Jack on rakastunut ja Pollard on ihan pihalla, vaimo Lontoossa ja pormestarikausi lopullaan. Cain on ollut nyt taka-alalla, se tais olla tosissaan rakastunut Angieen, kait se sattuu... Ja sitäpaitsi kyllä vastoinkäymiset ja elämä muokkaa, tuskin sinäkään vaikka 10 vuoden päästä samanlainen olet kuin nyt, ootappa vain.
Ei ku huulena, totta kai ihmiset muuttuu, mut ei ihan yhdessä yössä. Kuten sanottua, ihmetyttää vaan tämä nopeus näissä muutoksissa...
Ei sarjoissa edetäkään kuin oikeassa elämässä, tyhmä siten niihin edes asennoituu. Olisihan siinä pitkästyttävä juoni, jos sarjassa elettäisiin ja edettäisiin reaaliajassa. Äly hoi älä jätä.
Ja mä oon koko ajan luullu, et ne on ihan oikeita ihmisiä... Edelleen aion huvittuneena seurata, kuinka ne keksityt roolihahmot sekoilevat käsikirjoittajan mielessään keksimissä seikkailuissa ja annan fiktion viihdyttää arkista harmaata elämääni. Onpahan jotain sisältöä minunkin elämässäni, niin ei tarvitse elää omaa elämää...
eikö se olekaan reality sarja?? Luulin että se on oikeasta elämästä.. ei vainenkaan..
Sellainen viihdyttävä sarja. Ihmiset tulleet jo tutuiksi. Kivaa "sellaista" normaalia kylä elämää. Vaikkakin käsikirjoittajien pitää aina keksiä juonenkuvioita että riittäisi tapahtumia, yllättäviäkin. Ja aika aina vaihtaa ihmisiä, turhan usein kyllä "tapetaan" jollain tavalla, näin tehdään selväksi ettei ko ihminen enää palaa koskaan sarjaan takaisin.