Onko usko ainoa vaihtoehto?

Palstalla on esiintynyt ateistisia kirjoittajia, joiden mielestä usko on ainoa vaihtoehto: on uskottava joko siihen, että luomista ei ole tapahtunut tai että se on tapahtunut, on uskottava Jumalaan tai jumaliin tai sitten siihen, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Onko siis niin, että on pakko uskoa jompaan kumpaan vaihtoehtoon?

Miksi joillekin ateisteille on mahdotonta se, että joku ei yksinkertaisesti usko kumpaankaan vaihtoehtoon, mutta pitää molempia mahdollisena?

Kumpaakaan vaihtoehtoa ei ole voitu todistaa totuudelliseksi epäämättömin todistein, mutta havaintoja, kokemuksia ja sitä myöten myös väitettyjä havaintoja on olemassa Jumalasta tai jumalista, vaikka sinnikäs ateisti ei pidä mitään niistä "todisteina" ja kiistää jopa ne kokemukset ja havainnot väittäen niitä valheiksi tai mielisairauden oireiksi, vaikka siitä ei useimpien kristittyjen kohdalla ole kyse.

On tietysti selvää, että henkilökohtaiset kokemukset ja havainnot eivät kelpaa tieteelliseksi näytöksi ja todisteeksi, mutta toki ne silti näyttöä ja todisteita ovat laveammassa mielessä ja niitä voidaan jopa tutkia tieteellisen menetelmän avulla (ei tosin luonnontieteellisesti: tiede on muutakin kuin luonnontieteitä, mutta monet ateistit eivät näytä sitä ymmärtävän...).
6<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Uskon, että olet tollo. Olen siis uskovainen. Uskolleni on yksi varma todiste: sinä.

1Äänestä
  • Aloittaja

    En yleensä vaivaudu lukemaan sinun viestejäsi, koska olet huonosti käyttäytyvä typerys, mutta tuo viestisi oli niin lyhyt, että en voinut välttyä sen lukemiselta sen hyvin pienen hetken nähtyäni, joten vastaan siihen, kun se herätti minussa ajatuksia.

    Minä olen pelkkä havainto ja henkilökohtainen kokemuksesi, joten en kelpaa tieteelliseksi todisteeksi. Jos kelpaan, niin miksi uskovaisten henkilökohtaiset kokemukset ja havainnot eivät sellaiseksi kelpaa? Siksikö, että ne koskevat yliluonnollisia ilmiöitä ja henkiolentoja, joihin ateistit eivät usko eivätkä pidä niitä edes mahdollisena?

    Jopa ateisti joutuu tunnustamaan - rehellinen ollakseen - sen, että kristityksi kääntynyt ihminen on kokenut jotakin sisäisessä ihmisessään (mielessään, ajatuksissaan: sydämessään), koska se on saanut aikaan (jopa fyysisen kokemuksen) iloa, rauhaa ja rakkautta sekä arvomaailman ja käytöksen muutoksen (jos henkilö eli aiemmin pahatapaisesti).

    Onko tämä kokemus sitten selitettävissä pelkästään aivokemialla ja sähköllä vai onko sen takana jokin yliluonnollinen vaikuttaja: se on uskon asia, jota ateisti ei voi todistaa vääräksi tai oikeaksi niin kuin ei teistikään (kristitty tässä tapauksessa). Silti - tuo kokemus on yhteinen sadoille miljoonille ihmisille pelkästään viimeisen sadan vuoden aikana!

    Niin - ateistin mielestä Jumalasta tai jumalista ei ole yhtä ainoaa todistetta, mutta toki havaintoja ja henkilökohtaisia kokemuksia piisaa. Niitä on riittämiin asti myös mielikuvitusolennoista ja epäjumalista, mutta se ei tietenkään ole todiste sen puolesta, että kaikkien havaintojen ja kokemusten pitäisi olla samalla tavalla "harhaisia" tai "keksittyjä" tai "valheita".... ateisti niputtaa silti kaikki samaan kategoriaan eikä pidä edes mahdollisena mitään muuta vaihtoehtoa, koska on kantansa lukkoon lyönyt jääräpää ateisti uskovainen!

    Äänestä

  • G4G kirjoitti:

    En yleensä vaivaudu lukemaan sinun viestejäsi, koska olet huonosti käyttäytyvä typerys, mutta tuo viestisi oli niin lyhyt, että en voinut välttyä sen lukemiselta sen hyvin pienen hetken nähtyäni, joten vastaan siihen, kun se herätti minussa ajatuksia.

    Minä olen pelkkä havainto ja henkilökohtainen kokemuksesi, joten en kelpaa tieteelliseksi todisteeksi. Jos kelpaan, niin miksi uskovaisten henkilökohtaiset kokemukset ja havainnot eivät sellaiseksi kelpaa? Siksikö, että ne koskevat yliluonnollisia ilmiöitä ja henkiolentoja, joihin ateistit eivät usko eivätkä pidä niitä edes mahdollisena?

    Jopa ateisti joutuu tunnustamaan - rehellinen ollakseen - sen, että kristityksi kääntynyt ihminen on kokenut jotakin sisäisessä ihmisessään (mielessään, ajatuksissaan: sydämessään), koska se on saanut aikaan (jopa fyysisen kokemuksen) iloa, rauhaa ja rakkautta sekä arvomaailman ja käytöksen muutoksen (jos henkilö eli aiemmin pahatapaisesti).

    Onko tämä kokemus sitten selitettävissä pelkästään aivokemialla ja sähköllä vai onko sen takana jokin yliluonnollinen vaikuttaja: se on uskon asia, jota ateisti ei voi todistaa vääräksi tai oikeaksi niin kuin ei teistikään (kristitty tässä tapauksessa). Silti - tuo kokemus on yhteinen sadoille miljoonille ihmisille pelkästään viimeisen sadan vuoden aikana!

    Niin - ateistin mielestä Jumalasta tai jumalista ei ole yhtä ainoaa todistetta, mutta toki havaintoja ja henkilökohtaisia kokemuksia piisaa. Niitä on riittämiin asti myös mielikuvitusolennoista ja epäjumalista, mutta se ei tietenkään ole todiste sen puolesta, että kaikkien havaintojen ja kokemusten pitäisi olla samalla tavalla "harhaisia" tai "keksittyjä" tai "valheita".... ateisti niputtaa silti kaikki samaan kategoriaan eikä pidä edes mahdollisena mitään muuta vaihtoehtoa, koska on kantansa lukkoon lyönyt jääräpää ateisti uskovainen!

    En vaivautunut lukemaan lapsellista jäkätystäsi, joten se siitä.

    Äänestä

Se on näköjään trollauspäivä menossa tänään, aloituksista päätellen.

Äänestä

Vaan voitpipaha nää olla peito al vaik annan uskonki kaa.

Äänestä

Pitäisikö sinun ensin selvittää mitä ateismi tarkoittaa ennen kuin alat kirjoittamaan siitä tällä palstalla? Voisi toimia vähän paremmin niin, nimittäin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


G4G kirjoitti:

Palstalla on esiintynyt ateistisia kirjoittajia, joiden mielestä usko on ainoa vaihtoehto: on uskottava joko siihen, että luomista ei ole tapahtunut tai että se on tapahtunut, on uskottava Jumalaan tai jumaliin tai sitten siihen, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Onko siis niin, että on pakko uskoa jompaan kumpaan vaihtoehtoon?

Miksi joillekin ateisteille on mahdotonta se, että joku ei yksinkertaisesti usko kumpaankaan vaihtoehtoon, mutta pitää molempia mahdollisena?

Kumpaakaan vaihtoehtoa ei ole voitu todistaa totuudelliseksi epäämättömin todistein, mutta havaintoja, kokemuksia ja sitä myöten myös väitettyjä havaintoja on olemassa Jumalasta tai jumalista, vaikka sinnikäs ateisti ei pidä mitään niistä "todisteina" ja kiistää jopa ne kokemukset ja havainnot väittäen niitä valheiksi tai mielisairauden oireiksi, vaikka siitä ei useimpien kristittyjen kohdalla ole kyse.

On tietysti selvää, että henkilökohtaiset kokemukset ja havainnot eivät kelpaa tieteelliseksi näytöksi ja todisteeksi, mutta toki ne silti näyttöä ja todisteita ovat laveammassa mielessä ja niitä voidaan jopa tutkia tieteellisen menetelmän avulla (ei tosin luonnontieteellisesti: tiede on muutakin kuin luonnontieteitä, mutta monet ateistit eivät näytä sitä ymmärtävän...).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu