Menin Äitini kodista ulos juomaan kahvia, ja kuulin naapurin rivitalonpihalta hirveän älämölön. Siellä oli hirveä määrä harakoita, joilla näytti olevan tärkeää asiaa kaikille. Menin katsomaan lähempää, niin havaitsin haukan, upean näköinen lintu, jonkin toisen Linnun päällä. Oli kyllä melkoinen älämölön, enkä tiennyt oliko uhrina Harakka vai Varis. En mennyt väliin, vai olisiko pitänyt. Se on kaksinainen juttu. On se heikomman puolesta taistelu vietti, mutta on myös ymmärrettävä, mikä on luonnon normaalikiertokulku. Eläimet tarvitsevat ravintonsa, kuten me ihmiset, näin luonto on rakentunut. En mennyt väliin, vaikka useimmiten olisin mennyt. Minäkin syön kanaa, mutta tulisiko minun moralisoida tuulihaukka, sen ravinnonhankinnasta? Asia nostaa mieleeni kysymyksen ihmisestä, ja ihmisen roolista luomakunnassa; ihmisellä on kuitenkin vahva moraali säilyttää, ja taistella pienempiensä puolesta, joillakin tietysti on joillakin ei maailmaan on täynnä mulkkuja ja itsekkäitä ihmisiä, mutta ihmisellä on kyllä ainutlaatuinen kyky empatiaaan, oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen, jota se ei kyllä käytä, jota luonnolla ei sinänsä ole. On tietysti eläimiä, joilla on suojelusvaistoa, mutta ei siitä kehittynyttä ajatusta, sen aiheuttamasta tuskasta ja osallisuudesta siihen, että ihminen tietää hyvän ja pahuutensa merkityksen, eläimet toimivat pitkälle vaistojensa mukaan, Toisaalta voidaan väittää, että niin myös osa eläimistä; mistä sinä voit tietää. Se on hyvä kysymys sinänsä, mutta eläinkunta ei näytä kuitenkaan potentiaalia sellaiseen; ; ihmisellä sitä olisi, jos toimisi joskus oikein, mutta eipä ole juuri tehnyt. Ihmiskunta, joka on myös osa luontoa, näin myös Raamatullisesti i, vaikka Jotkut kreationistit tahtovat sen asettaa kaiken yliolevaan asemaan. Jumala on luonut luonnon ja ihmiset osana sitä, ja Hän näki, että se on hyvä, vaikka nyt se on syntiinlangennut, mutta Jumala on sanonut simpnssistakin, että se on hyvä, se on hyvä luomus, ja ajatukset, että ihminen olisi erillisesti luotu muusta luomakunnasta, kuulostaa oudolta. Ei Jumala ole luonut ihmisiä erillään luomakunnasta, vaan osaksi sitä, ja kaiken Hän on tehnyt alunpitäen hyväksi (San.3. 11) . Ja jos tahdotaan ajatella luomiskertomusta luonnontieteellisenä kirjoituksen, niissä konteksteissa, jotka tulivat 1600-luvulla, niin ajatelkoon, mutta se ei tee oikeutta Raamatullisistakaupunki, koska se konteksti on ollut historiassa aivan eri. Toisaalta ateistisen naturalismin sijoitukset propagoida kristinuskoa, ovat olleet aivan väärä. Tämä on helppo selittää; tiede, joka blokkaa uskonnolliset vaihtoehdot kategorisesti, koska sellaisia ei voi tutkia, on rajoittunutta. Eihän tiedettä tai tietoa voi noin rajoittaa, kuten tehtiin tieteen positivistisellä ajalla. Olen samaa mieltä, kuin von Wright, ja kyse ei ole keijuksaisista vaan todellisuudesta, missä elämme, ja mitä se on. Naturalismi ei kykene selittämään suurinta osaa tärkeimmistä väittämistänsä, kuten neurobiologian suhdetta ihmisen tietoisuuteen, joka ei päde sellaisena, kuin he sen selittävät. Ongelmana on aivojen myöhäisempi reaktio itse tapahtuneeseen, että voisimmeko kysyä, käyttääkö tietoisuutemme aivoja, vai aivomme meitä. No siinä on tuhansia minua viisaampia ajattelemaan asiaa, mutta ovatko selitykset vaan selityksiä, kaikkea hän voidaan selittää miksi vaan mutta hyvät jatkot kaikille.
Tuulihaukka kävi pulskan Variksen kimppuun
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.