Aluksi lienee syytä määritellä mitä tarkoitan edellä mainitulla käsiteparilla. Rationalismi voidaan käsittää järkeisoppina eli kaikki asiat pyritään selittämään järjellisin argumentein. Rationalismin liittäminen uskontoon merkitsee sitä, että kaikki universumissa tapahtuvat asiat pyritään järkeistämään siten, että ei ole olemassa mitään järjen tuolla puolen. Toisin sanoen usko järjen voimaan on ainoa oikea tapa selittää erilaisia universumissa tapahtuvia asioita.
Ihmisen olemukseen kuuluu olennaisesti järjellinen puoli eikä sitä tulekaan kiistää tai mitätöidä. En voisi edes kirjoittaa tätä lukemaasi tekstiä ilman järjen käyttöä. Järjen soveltaminen tieteiden kehittämiseen on ollut erittäin tärkeää ja on sitä edelleenkin. Tästä ei olekaan kysymys puhuessani rationalismista uskontona.
Ajatellaanpa ihmistä joka elää enimmäkseen puhtaan järjen varassa. Hänelle maailma esittäytyy luonnontieteiden antaman kuvan mukaisena. Kaikki asiat pyritään selittämään järkiperäisin argumentein ja ne asiat, joita tiede ei voi vielä ratkaista tullaan selittämään tulevaisuudessa tieteiden kehityttyä riittävästi. Rationalisti ei siis kaipaa mitään muuta kuin järkiperäisiä selitysmalleja erilaisille asioille. Hän saattaa ylenkatsoa kaikkea sitä, joka ei kuulu hänen rationaaliseen maailmankuvaansa, koska muilla asioilla ei ole ns. tieteellistä, järkiperäistä selitysarvoa.
Rationalisti uskoo järkiperäisiin selityksiin eikä kaipaa muita selityksiä. Hänen rationalistinen maailmankuvansa saattaa heijastua myös hänen muuhun elämäänsä. Rationalisti nojaa elämän tärkeissä päätöksissään puhtaaseen järkeen eikä tunteilla ole juurikaan painoarvoa hänen rat-kaisuissaan. Maailma näyttäytyy hänelle ennustettavissa olevalta.
Mitä vaaroja rationalismi uskontona sitten voisi sisältää? Vaaroja on varmasti lukuisia, mutta keskityn tässä olennaisimmiksi katsomiini asioihin. Ensinnäkin ihminen, joka nojaa pelkästään järkiperäisiin ratkaisuihin elämän tärkeissä valinnoissaan (esim. puolison valinta, työpaikan valinta) saattaa joutua yllättäviin hankaluuksiin. Ihmisen eksistenssiin kuuluu tärkeänä osana myös tunnemaailma, jota ei tule väheksyä minkään asian suhteen. Ihmisen kokonaisvaltaisuuteen kuuluu siis erilaisten tunteiden kirjo, joka vaikuttaa kokoajan yksilön toimintaan. Mikäli rationalisti sivuuttaa tunteet olennaisia ratkaisuja tehdessään, hän todennäköisesti sitoutuu vääriin ratkaisuihin. Ihminen ei ole mikään robotti, joka voisi aina tilanteen tullen käyttäytyä järkevästi ja kylmästi. Ihmiset, jotka pyrkivät rationalisoimaan kaikki tapahtumat, ovat käsittääkseni kadottaneet yhteyden heidän tunnepuoleensa joidenkin tapahtumien johdosta. Kyseiset tapahtumat ovat tietenkin jokaisella yksilöllisiä. Rationalisti ajattelee ihmis-suhteitaan pelkästään järjen kautta ja näin hän voi toisinaan kohdella muita ihmisiä todella kylmällä tavalla. Hänellä ei ole kosketusta omaan tunnemaailmaansa ja näin ollen hän ei kykene myöskään ymmärtämään riittävästi muiden ihmisten tunteita ja erilaisia tunnereagointeja eri tilanteissa. Rationalisti saattaa olla erittäin häikäilemätön ja itsekäs suhteessa kanssaihmisiin. Hän saattaa käyttää muita ihmisiä hyväkseen ja manipuloida heitä omiin tarkoitusperiinsä.
Mitä rationalismi sitten merkitsee uskonnon alueella? Rationalisti ei usko mihinkään oman itsen ulkopuoliseen ”yliluonnolliseen voimaan”, Jumalaan. Hän pitää itseänsä kaiken mittana, joten hän ei tarvitse mitään itsensä ulkopuolella olevaa Jumalaa. Mihin tämä voi johtaa? Rationalisti ajattelee, että hän on kaiken mitta, ihminen on siis kaiken alku ja loppu, ei ole mitään muuta, ihminen syntyy ”sattumalta”, sellaisiin oloihin kun ”sattuu” syntymään, elää miten elää, ja sitten kuolee pois, jäljelle jää ainoastaan ruumis, ei muuta. Tämä voi johtaa melkoisen itsekkääseen elämäntapaan, eihän ihminen ole lopultakaan kuolemansa kohdatessaan vastuussa omasta elämästään ja teoistaan muuta kuin itselleen.
Rationalistit ovat melko usein myös ateisteja, eli he väittävät, että Jumalaa ei ole olemassa. Melkoinen väite, sanoisin. Koska lienee selvää, että tiede ei voi selittää Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta, mutta rationalistit kuitenkin itse ”tietävät”, että Jumalaa ei voi olla olemassa, Tässä on melkoinen ristiriita, he siis väittävät, että Jumalaa ei ole olemassa, mutta eivät kuitenkaan oman elämänkatsomuksensa mukaisesti kykene perustelemaan omaa väitettään, tässä he astuvat omaan ansaansa, tajuamatta sitä itse.
Ihmisen olemukseen kuuluu olennaisesti järjellinen puoli eikä sitä tulekaan kiistää tai mitätöidä. En voisi edes kirjoittaa tätä lukemaasi tekstiä ilman järjen käyttöä. Järjen soveltaminen tieteiden kehittämiseen on ollut erittäin tärkeää ja on sitä edelleenkin. Tästä ei olekaan kysymys puhuessani rationalismista uskontona.
Ajatellaanpa ihmistä joka elää enimmäkseen puhtaan järjen varassa. Hänelle maailma esittäytyy luonnontieteiden antaman kuvan mukaisena. Kaikki asiat pyritään selittämään järkiperäisin argumentein ja ne asiat, joita tiede ei voi vielä ratkaista tullaan selittämään tulevaisuudessa tieteiden kehityttyä riittävästi. Rationalisti ei siis kaipaa mitään muuta kuin järkiperäisiä selitysmalleja erilaisille asioille. Hän saattaa ylenkatsoa kaikkea sitä, joka ei kuulu hänen rationaaliseen maailmankuvaansa, koska muilla asioilla ei ole ns. tieteellistä, järkiperäistä selitysarvoa.
Rationalisti uskoo järkiperäisiin selityksiin eikä kaipaa muita selityksiä. Hänen rationalistinen maailmankuvansa saattaa heijastua myös hänen muuhun elämäänsä. Rationalisti nojaa elämän tärkeissä päätöksissään puhtaaseen järkeen eikä tunteilla ole juurikaan painoarvoa hänen rat-kaisuissaan. Maailma näyttäytyy hänelle ennustettavissa olevalta.
Mitä vaaroja rationalismi uskontona sitten voisi sisältää? Vaaroja on varmasti lukuisia, mutta keskityn tässä olennaisimmiksi katsomiini asioihin. Ensinnäkin ihminen, joka nojaa pelkästään järkiperäisiin ratkaisuihin elämän tärkeissä valinnoissaan (esim. puolison valinta, työpaikan valinta) saattaa joutua yllättäviin hankaluuksiin. Ihmisen eksistenssiin kuuluu tärkeänä osana myös tunnemaailma, jota ei tule väheksyä minkään asian suhteen. Ihmisen kokonaisvaltaisuuteen kuuluu siis erilaisten tunteiden kirjo, joka vaikuttaa kokoajan yksilön toimintaan. Mikäli rationalisti sivuuttaa tunteet olennaisia ratkaisuja tehdessään, hän todennäköisesti sitoutuu vääriin ratkaisuihin. Ihminen ei ole mikään robotti, joka voisi aina tilanteen tullen käyttäytyä järkevästi ja kylmästi. Ihmiset, jotka pyrkivät rationalisoimaan kaikki tapahtumat, ovat käsittääkseni kadottaneet yhteyden heidän tunnepuoleensa joidenkin tapahtumien johdosta. Kyseiset tapahtumat ovat tietenkin jokaisella yksilöllisiä. Rationalisti ajattelee ihmis-suhteitaan pelkästään järjen kautta ja näin hän voi toisinaan kohdella muita ihmisiä todella kylmällä tavalla. Hänellä ei ole kosketusta omaan tunnemaailmaansa ja näin ollen hän ei kykene myöskään ymmärtämään riittävästi muiden ihmisten tunteita ja erilaisia tunnereagointeja eri tilanteissa. Rationalisti saattaa olla erittäin häikäilemätön ja itsekäs suhteessa kanssaihmisiin. Hän saattaa käyttää muita ihmisiä hyväkseen ja manipuloida heitä omiin tarkoitusperiinsä.
Mitä rationalismi sitten merkitsee uskonnon alueella? Rationalisti ei usko mihinkään oman itsen ulkopuoliseen ”yliluonnolliseen voimaan”, Jumalaan. Hän pitää itseänsä kaiken mittana, joten hän ei tarvitse mitään itsensä ulkopuolella olevaa Jumalaa. Mihin tämä voi johtaa? Rationalisti ajattelee, että hän on kaiken mitta, ihminen on siis kaiken alku ja loppu, ei ole mitään muuta, ihminen syntyy ”sattumalta”, sellaisiin oloihin kun ”sattuu” syntymään, elää miten elää, ja sitten kuolee pois, jäljelle jää ainoastaan ruumis, ei muuta. Tämä voi johtaa melkoisen itsekkääseen elämäntapaan, eihän ihminen ole lopultakaan kuolemansa kohdatessaan vastuussa omasta elämästään ja teoistaan muuta kuin itselleen.
Rationalistit ovat melko usein myös ateisteja, eli he väittävät, että Jumalaa ei ole olemassa. Melkoinen väite, sanoisin. Koska lienee selvää, että tiede ei voi selittää Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta, mutta rationalistit kuitenkin itse ”tietävät”, että Jumalaa ei voi olla olemassa, Tässä on melkoinen ristiriita, he siis väittävät, että Jumalaa ei ole olemassa, mutta eivät kuitenkaan oman elämänkatsomuksensa mukaisesti kykene perustelemaan omaa väitettään, tässä he astuvat omaan ansaansa, tajuamatta sitä itse.
Vastaukset 31
Vanhimmat
...rationalismista,mutta kuitenkin tuokin lienee totta vain pienen osan kohdalla !?!
Lähinnä uskoisin(?)ateistien olevan realisteja tuon rationalistin lisäksi,sillä realisti tietää universumin sisältävän myös ennustamattomuus-periaatteen eli n.s. kaaosilmiön !?!
Eli aina on tilaa sattumalle ja n.s. onnenkantamoiselle...ei aivan kaikkea voi pitävästi ennustaa analysoimalla tietoa(vrt. lotto,säätila liikenneonnettomuus tms.)
Mutta ateisti kieltää kaiken "yliluonnollisen" olevan jonkun jumal-hahmon aikaansaannosta...sitä ei vain olla vielä pystytty selittämään tieteiden avulla !?! Eihän atomeistakaan ollut tietoa parisataa vuotta sitten...eikä sähkökään enää ole mitään yliluonnollista !?!
Ja tuo todistamattomuushan on juuri pätevä peruste
olla uskomatta asiaa,se perustunee tietoon ja todennnäköisyyteen ilmiön(jumala) olemassaolosta !?!
Ok,puhuit rationalisteista,mutta uskoisin(?) sinun
myös ajattelevan suunnilleen samankaltaisesti ateisteista,siksi tämä vastine !?!
>>>Ja tuo todistamattomuushan on juuri pätevä peruste
olla uskomatta asiaa,se perustunee tietoon ja todennnäköisyyteen ilmiön(jumala) olemassaolosta !?!
...hieman yksinkertaistetusti perusteltu,mutta lähinnä ajoin takaa juuri tuota todennäköisiin syihin tukeutuvaa perustelemista epäuskon pohjalla !?!
Eli ateisti ennemmin "uskoo" ettei jotain ole ennen sen todistamista olevaksi...siis tavallaan
agnostikko,mutta siltäosin realisti/rationalisti,ettei hyväksy
faktaksi todentamatonta asiaa!?!
Uskossahan on jo peruslähtökohta epävarmalla pohjalla,siis ilman faktatietoa olevana,vain subjektiivisena ajatuksena,kö ?!?
Eli ateisti ennemmin "uskoo" ettei jotain ole ennen sen todistamista olevaksi...siis tavallaan
agnostikko,mutta siltäosin realisti/rationalisti,ettei hyväksy
faktaksi todentamatonta asiaa!?! "
Mielestäni on hyvä olla tarkkana peruskäsitteiden kanssa. Käsittääkseni agnostikko on sellainen ihminen, joka pitää MAHDOLLISENA Jumalan eksistenssiä, mutta ei siis usko Jumalaan, koska hänellä ei ole ns. todisteita Jumalan eksistenssistä (agnostismista löytyy myös erilaisia muotoja). Ateisti puolestaan tarkoittanee sellaista henkilöä, joka väittää tietävänsä, että Jumala ei ole olemassa. Tämä on siis mielestäni konfliktissa itsensä kanssa.
Ja koskapa Jumalan eksistenssiä ei voitane tieteellisesti todentaa, on mahdotonta sanoa mitään tieteellistä faktaa puolesta tai vastaan.
Mielestäni on kuitenkin "järjetöntä" väittää varmasti sellaista, että Jumala olisi olemassa tai ei olemassa. Tässä siis astumme uskon maailmaan, joka kuitenkin on lopulta koko jutun ydin, puhutaan sitten uskovaisesta tai ateistista. Agnostismi lienee hyvä/kestävä viitekehys eri uskontoja tutkittaessa.
oivalsit hyvin yhden keskeisen pointtini!
...kieltämättä välillä kaikilla hieman hämäriä !?!
Kukin ymmärtää asiat hieman omalla tavallaan !?!
Eli mielestäni ateisti kieltää jumaluuden juuri tiedon puutteella,eli jumalaa ei ole todistettu olevaksi,jolloin hän toimii rationalisesti !?!
Agnostikko ei usko jumalaan,koska ei ole todisteita jumalan olemassaoloon(eli on tavallaan ateisti)mutta samalla myöntää,että ei ole todisteita etteikö jumalaa olisi,eli on siltäosin realisti !?! Öö...meniköhän sekavaksi ?!?
Ei mielestäni ateisti väitä tietävänsä jumalan olemattomuutta,mutta hän ei usko mihinkään ilman todisteita,siinä on ero !?! Tai kyllähän aina jokaiseen "kastiin" löytyy erilaisia tulkintoja oman tietonsa/uskonsa lujuudesta,kö ?!?
Agnostinen skepsismi lienee tosiaan hyvä pohja eri uskontojen tutkimiseen...mutta silti katson itseni ateistiksi(joka ei usko ilman todisteita)!?! Tietysti faktojen pulpahtaessa pintaan pitää tosiasiat tunnustaa...kaikkien vähääkään itseään alykkääksi kutsuvan ihmisen,oli hän sitten mitä mieltä jumaluudesta tahansa,eikö ?!? Ja objektiivinen totuushan löytynee tieteen,ei uskon puolelta !?!
MOT
"Tietysti faktojen pulpahtaessa pintaan pitää tosiasiat tunnustaa...kaikkien vähääkään itseään alykkääksi kutsuvan ihmisen,oli hän sitten mitä mieltä jumaluudesta tahansa,eikö ?!? Ja objektiivinen totuushan löytynee tieteen,ei uskon puolelta !?!
MOT "
Siis objektiivinen totuus tieteen piirissä. Käsittääkseni tieteellinen totuus ei kuitenkaan ole sama kuin mahdollinen Absoluuttinen Totuus, jolle voidaan antaa myös nimi Jumala, jos halutaan ;) MEOVT (mikä ei ole vielä todistettu ;))
...lienee vain niin kattava,kuin on sen omat analysointimenetelmät,kö ?!?
Eli sekin on aikaan sidottu ja suhteellista !?!
Mutta nykyään tiedetään faktaksi paaaljon enemmän,kuin mitä n. parituhatta vuotta sitten !?!
Ja tiedehän pyrkii itse kontrolloimaan itseään ja korjaamaan virheensä,mitä ei voida sanoa uskonnoista !?!
Tai onhan "huuhaan" opetus tosin uskonnon itsensä näkökulmasta toivottavaa,siis ei se silloin liene uskonnon kannalta virhe,kö ?!?
Ja absoluuttinen totuuskin lienee suhteellista...eli meidän fysikaalisessa universumissamme olevat vakiot ovat faktaa meille,siis tämän hetken tieteen tutkimuksen nojalla,ja siinä maailmassahan me elämme !?!
Olihan sähkön ominaisuudet samanlaiset jo 2000 vuotta sittenkin,mutta nyt vasta viimeaikoina olemme sen kokonaisvaltaisesti ymmärtäneet...ja ne tiedot lienevät faktaa eli sitä absoluuttista totuutta...vai löytyisiköhän siltä alaltakin vielä jotain tutkimatonta jumal-energiaa ?!?
Nythän oli kyse mielikuvista ja ajatuksista,joita ei olla voitu osoittaa kiistattomasti olevaksi...siis jumal-olennon todellisuus !?!
MOT
Kirjoituksesi oli erittäin mielenkiintoinen ja ajtuksia herättävä. Mutta sorruit taas niin tyypilliseen näkäkanta virheeseen, jonka tekevät lähes kaikki ns. uskovat. Määrittelyt molemmat käsitteet uskovan ihmisen maailmankuvan kautta. Varsinkin ateismia käsittelevä kohta kaipaa pientä kommenttia. Jos ateismi määritelläan niinkuin se sanatarkasti tarkoitaa; persoonallisen jumalan kieltäjää, typistetään ko. ajatus suunta erittäin pieneen osaan siitä mitä se nykyään tarkoittaa. Minun mielestä ateisti on maallistunut ihminen, jolle uskonolliset tarinat ja myytit ovat mielenkiintoisia tutkimuskohteita eikä uskonkappaleita. Rationalistin ja ateistin ero on siinä, että ateisti voi tutkia ja väitellä uskonnosta, mutta rationalisti sivuuttaa uskonnon täydellisenä hölynpölynä. Itse esimerkiksi koen jumalan täydellisenä legitimaattorina, hänen suuhun voi pistää mitä tahansa ja se saavutaa heti häneen uskovien mielessä lain voiman.
...kuten muinaisessa Roomassa lienee ollut keisari-kaimasi suhteen !?!
Kun tarpeeksi arvovaltainen jotain sanoo,se uskotaan mukisematta tai pää tippuu...tai sielu kärventyy...ihan riippuen kenen "hallintopiiriin" kuuluukaan !?!
Nykyisessä länsimaisessa demokratiassa luulisi jo olevan senverran oikeuksia ja vapautta,että uskaltaisi toimia itsenäisesti ja ajatella omilla aivoillaan ilman pelkoa rangaistuksesta,mutta ei se näköjään vielä ihan kaikilta luonnistu...siksihän näitä lahkoja ja uskontoja vielä piisaa !?!
Augustinus ei ollut Rooman keisari, vaan ensimmäinen kristillisen ideologian teologi. Hän on kirjoittanut kaksi keskeistä kristillisen ideologian kirjaa; tunnustuksia ja jumalan kaupunki. Hän on keskeisiä ideologeja kristillissen opin rakentamisessa. Hän mm. luonnut armon käsitteen...
Ateismi ja rationalismi jaloimmillaan suhtautuu kaikkeen kiihkottomasti ja pyrkii löytämään kaikelle tietellisen selityksen. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita keskustelun jumalan olemassa olosta tai sen olemassa olemattomuudesta. Mielestäni on aivan turha lähteä kilpalaulantaan uskovaisten kanssa jumalan olemisesta. Terveempi tapa on lähteä tutkimaan mihin uskovaiset kayttävät jumalaansa ja miten yliluonnollinen jumala on vaikuttanut uskovaisten maailmankuvaan. Toinen erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde voisi olla vaikka seuraava; miten ihmisen julistaminen jumalan kuvaksi on vaikuttanut ihmisen luontokuvaan ja suhtautumiseen luontoon. tai miten "täydellinen jumala" käsite on muovannut ihmisen käsitystä omasta seksuaallisuudesta.
itsellesi mielenkiintoisista kommenteista.
"Minun mielestä ateisti on maallistunut ihminen, jolle uskonolliset tarinat ja myytit ovat mielenkiintoisia tutkimuskohteita eikä uskonkappaleita"
Ateismi voidaan toki määritellä eri tavoin, mutta peruideana lienee kuitenkin se, että ateisti kieltää Jumalan eksistenssin, tosin käsittääkseni ilman riittäviä perusteita.
"Minun mielestä ateisti on maallistunut ihminen, jolle uskonolliset tarinat ja myytit ovat mielenkiintoisia tutkimuskohteita eikä uskonkappaleita"
Tässäkin siis ateistin lähtökohtana on se, että Jumalaa ei ole olemassa. Tämä viitehehys vaikuttanee sitten ratkaisevasti saatuihin tutkimustuloksiin ;) Tämä ei käsittääkseni ole hedelmällinen lähtökohta uskonnolliselle tutkimukselle. Ainoa kestävä viitekehys lienee agnostismi.
"Itse esimerkiksi koen jumalan täydellisenä legitimaattorina, hänen suuhun voi pistää mitä tahansa ja se saavutaa heti häneen uskovien mielessä lain voiman"
Hmm...itse uskon Jumalaan, mutta samanaikaisesti olen avoin ja kriittinen kaikelle mahdolliselle tutkimukselle ja erilaisille näkökulmille....mihinköhän kastiin siis lukeudun? ;-)
Myönnän, että ateismin ja agnostikon määrittely on vaikeaa. En itse oikein pidä ateismi käsitteestä, koska se on negaatio. Jos minulta kysytän maailmankuvaani, niin ilmoitan sen olevan ateisti, mutta jos minulle annetaan mahdollisuus pyrin määrittelemmän maailmankuvani hiukan tarkemmin. Pidän itseäni ns. ideologisesti vapaana, tällä tarkoitan vapautta kaikista ideologioista olivat ne sitten uskonnollisia tai poliittisia. Kysymys jumalan olemassa olosta on puhtaasti uskonnon sisäinen kysymys, johan ulkopuolisen ei tarvise vastata. Kysymys jumalan olemassa olosta on täysin merkityksetön kysymys. Emmehän mene kysymään jumala kysymyksiä ihmisiltä, joidenka maailmankuvaan ei kuulu jumala, tästä esimerkkinä buddhalaiset.
Oma kiinnostukseni uskontoja kohtaan on puhtaasti tieteellinen. Olen yrittänyt ymmärtää uskontja mm. Max Weberin hengessä. Hänen teoksensa protestanttisesta etiikasta ja kapitalismin hengestä on monia kysymyksiä herättävä. Minua ei kiinnosta uskonnon totuudellisuus vaan sen merkitys kulttuurin muovaajana.
määrittelyissä saa todellakin olla tarkkana.
"Kysymys jumalan olemassa olosta on puhtaasti uskonnon sisäinen kysymys, johan ulkopuolisen ei tarvise vastata. Kysymys jumalan olemassa olosta on täysin merkityksetön kysymys. "
Näin saattaa olla ateismin viitekehyksestä tarkasteltuna, mutta uskoisin, että laajemmin pohdiskeltuna, Jumalan mahdollinen eksistenssi lienee niitä tärkeimpiä eksistentiaalisia kysymyksiä.
"Olen yrittänyt ymmärtää uskontja mm. Max Weberin hengessä. "
Sosiologian klassikon,Weberin kirjat ovat itsellenikin tuttua tavaraa opiskelujen ajoilta, jolloin luin sosiologiaa yhtenä sivuaineena. Kuulostaa yhdeltä mielenkiintoiselta tarkastelutavalta.
Kiinnostukseni ei mitenkään liity eksistenssiin tai miten yksilö kokee itsensä osana jotakin suurta.
Minulle esim. kristillinen oppi on yksi kulttuurinen ideologia, johon vain sattuu kuulumaan yliluonto. Tietenkään yliluontoa ei voi sivuuttaa kristillistä oppia tutkittaessa, onhan sillä valtava merkitys auktoriteettinä ja maailmankuvan muovaajana. Jumala käsitteen merkitystä eurooppalainen kulttuurin muovaaja on erittäin kiinnostavaa tutkia. Viimeaikona olen pohdiskellut seuraavanlaista ajatuskulkua; Koska kristillisyyden mukaan jumala on täydellinen ja pysyy kaikkeen, hän ei ole viettiensi ja vaistojensa vallassa kuten ihminen. Jumala tuskin harrastaa seksiä tai kokeen vetoa vastakkaiseen tai omaan sukupuoleen. Ihminenhän on viettiensä ja vaistojensa ja seksuaallisuutensa vallassa lähen kokoajan. Ihminenhän on kuitenkin vain eläin muiden eläinten joukossa. Miten tälläinen voimakas ero jumalan kuvan ja jumalan välillä on vaikuttanut ihminen omakuvaan. Voiko ihmiselle muodostua terve suhde omaan seksuaallisuuteen ja luontoon?????
..pohdintaa...
"Ihminenhän on viettiensä ja vaistojensa ja seksuaallisuutensa vallassa lähen kokoajan. Ihminenhän on kuitenkin vain eläin muiden eläinten joukossa. Miten tälläinen voimakas ero jumalan kuvan ja jumalan välillä on vaikuttanut ihminen omakuvaan. Voiko ihmiselle muodostua terve suhde omaan seksuaallisuuteen ja luontoon????? "
Ihmisen luontoon kuuluvat olennaisesti vietit ja vaistot, mutta ihminen ei kuitenkaan ole eläimen lailla niiden armoilla, koska ihminen kykenee säätelemään toimintaansa myös moraalisten periaatteiden mukaan. Lisäksi ihminen on merkityksiä aktiivisesti luova olento, joka kehittää myös koko ajan kulttuuria ja yhteiskuntaa.
On kuitenkin hyvä erottaa itsensä mahdollisesta absoluuttisesta Totuudesta, Jumalasta, ihan senkin vuoksi, että kaikkivoipaisuuskuvitelmat eivät korostu liiallisesti ;)
Vaikka Jumalakuva vaikuttaa monien ihmisten ajatteluun ja toimintaan voimakkaasti, on käsittääkseni mahdollista erottaa seksuaalisuus ja uskonnollisuus/henkisyys omaksi alueeksi, vaikkakin esim. jotkut idän uskonnot pyrkivät ns. "hengellistämään" seksuaalisuutta (esim. tantra jne.).
Toisaalta ihmiselle ei käsittääkseni ole hyväksi kieltää ns. omaa luontoansa, johon mm. seksuaalisuus kuuluu yhtenä tärkeänä osana. Olen havainnut sen, että mitä enemmän ihmiset pyrkivät tukahduttamaan omaa seksuaalisuuttansa henkisyyden ikeen alle tai toisaalta liiallisesti korostamaan lihallista puoltansa, ei kumpikaan tie ole pidemmän päälle kovin kestävä (ikävänä esimerkkinä tukahduttamisesta mm. katoliset papit ja nunnat).
> Mielestäni on aivan turha lähteä kilpalaulantaan uskovaisten kanssa jumalan olemisesta
Olen hieman eri mieltä. kun vähän pintaa raputtaa, käy ilmi, että nimikkeiden jumala ja Jeesus alla on laitettu jos jonkinlaista otusta, lähi-idän kostonhimoisesta hirviöstä, totaalisen löperöön "ylimaalliseen valoon" asti ja kaikkea siltä väliltä.
Ennen kuin on selvä, mikä on uskon perimmäinen kohde on vaikea selvittää, mitkä povat implikaatio luontokuvaan tai seksuaalisuuteen tms.
Minä väitän : Harva tämän palstan itseään kristityksi itseään nimittävä seuraa Augustinuksen tunnustuksia ja tunnustaa edes samaa uskoa.
"ihminen kykenee säätelemään toimintaansa myös moraalisten periaatteiden mukaan."
Moraali on eräänlaista viettien ja vaistojen rationalisointia. Mutta kun moraalin perustana on ihmisen luonnon vastaista käyttäytymistä saadaan aikaan paljon pahaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä kristillisen uskon "seksuaalioppi",jonka perusta lepää pidättyvyyden maaperässä. Lainaus Hipon piispa Augustinukselta. "Hyve edellyyttää, että tahto vallitsee ruumista täysin." Sama ajatuskulku löytyy myös vuorisaarnasta. Voi vain kuvitella, minkälaista ajatuksia tämä kommentti on aihettanut ihmisissä.
Edellä mainittu Augustinuksen kommentti on hyvä johdanto uskonnon merkityksen tutkimiseen. Moni nykyinen kristitty haluaisi väittää, että ko. kommentti ei ole validi puhuttaessa nykyaikaisesta kristillisyydestä. Mutta sanottu mitä sanottu, minua kiinnostaa miten tämä kommentti on vaikuttanut ihmisten kuvaan itsestään ja miten se on muovannut yhteiskuntaamme.
BTW: voisimpa jopa väittää itsekin olevani tuon kommentin aikaansaannos. Se jos jokin on rationalismia parhaimillaan. Ympäri käydään yhteen tullaan;-)
"Hyve edellyyttää, että tahto vallitsee ruumista täysin"
Niinpä. Eiköpähän katolisen kirkon pappien selibaattioppi perustu juuri tähän Augustinuksen ajatukseen.
> Mutta kun moraalin perustana on ihmisen luonnon vastaista käyttäytymistä saadaan aikaan paljon pahaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä kristillisen uskon "seksuaalioppi",jonka perusta lepää pidättyvyyden maaperässä
Aivan. Tästä ikävänä esimerkkinä USAn katolisen kirkon satojen miljoonien korvaukset pedofiilipappien uhreille. New Yorkin kardinaali on korviaan myöten ureassa joutuessaan selittelemään Augustinuksen ideoiden jyrkän tulkinnan seurauksia.
Tarkoitin tuolla kommentille, sitä että ei pidä lähteä väittelemään jumalan olennosta. Jos antautuu väittelyyn uskovaisen kanssa jumalan olennosta, eli onko olemassa jokin korkeampi entiteetti jossakin toisessa todellisuudessa kadottaa helposti punaisen langan. Pitää aina muistaa, että jumala on vain uskovaisen mielessä oleva korkein auktoriteetti tai isän korvike.
...tuli muistilapsus,tuumasin tuota Augustusta ja Konstantinusta vissiin hybridinä tai jotain !?!
Ja eikös joku Augustinus ollut myös muinaisessa Kreikassa joku filosofi tms. ?!?
No anyway,tuo jumaluuden olemuksen pohdinta lienee niin monitahoinen juttu,että voi sitä myös materialisoituneena henkenä käsitellä,koska monet uskikset tuntuvat sen niin mieltävän,esim. jeesuksen jumaluus !?! Jos uskiksilla ei ole eväitä perustella raamatun oppeja järjellä,miten he voivatkaan olettaa sen realisoituvan käsitteenä pelkkien mielikuvien ja/tai ajatusten turvin muille ?!? Siksi uskiksia on kiva kovistella...että heräisivät huomaamaan myös toisen todellisuuden kuin mitä raamatun tulkitsijat toitottavat !?! Kyllähän ihmisessä luulisi löytyvän kapasiteettia itsenäiseen ajatteluun ja järkeilyyn humaanin käytöksen vahvistajana ilman mitään jumal-olentojakin,kö ?!?
Toiset vain valitsevat tuon valmiiksi sulatetun "pyhän raamatun totuuden" ohjenuorakseen !?! Hieman kummaksuttaa vain moinen käytös !?!
"Siksi uskiksia on kiva kovistella...että heräisivät huomaamaan myös toisen todellisuuden kuin mitä raamatun tulkitsijat toitottavat !?! Kyllähän ihmisessä luulisi löytyvän kapasiteettia itsenäiseen ajatteluun ja järkeilyyn humaanin käytöksen vahvistajana ilman mitään jumal-olentojakin,kö ?!? "
...annat tässä varsin yksinkertaisen/ mustavalkoisen kuvan uskovaisista. Itsenäistä ajattelua harrastavat toki monet uskovaiset, vaikka siis uskovatkin Jumalaan. Nämä eivät käsittääkseni ole ristiriidassa keskenään.
Toisaalta on välillä huvittavaa törmätä ateistien omaan "uskoon" omasta kaikkivoipaisuudestaan ja absoluuttisen totuuden "ymmärtämisestä" ;)
"Pitää aina muistaa, että jumala on vain uskovaisen mielessä oleva korkein auktoriteetti tai isän korvike. "
...olet tainnut lukea ukko-Freudia, joka mm. projisointikäsitteellä suhteessa vanhempiin pyrki selittämään uskontoja.
Toisaalta, Freudin selitys on yksi monien muiden joukossa, joten en laittaisi liikaa painoarvoa hänen lauseillensa.
Se, että kerrot Jumalan olevan vain uskovaisen mielessä oleva korkein auktoriteetti, edellyttäisi luonnollisesti sitä, että sinä tiedät jo Absoluuttisen Totuuden luonteen, jota rohkenen epäillä ;)
Yritän antaa pienen esimerkin ajattelustani. Olen kiinnostunut uskonnosta kulttuureina ja ideologioina. En ole vähässäkään määrin kiinnostunut niiden totuudellisuudesta. Otetaan esimerkki poliittisesta ideologiasta, natsit. Natseille Hitler oli eräänlainen korkein auktoriteetti. EI minua kiinnosta oliko Hitler nero vai mielipuoli. Minua kiinnostaa millaisen ihmisen ja yhteiskunnan natsismi loi.
tarkennuksestasi, koska edelliset kommentit olivat hiukka "hämäriä" ;) Sinua kiinnostanee siis mm. uskontojen sosiologinen aspekti, ihan ok!
...hauskaa,edes joskus !?!
Mutta kyllähän nuo uskikset yleensä lienevät niitä "heikompia astioita",ainakin järjen mittelöissä,kö ?!?
Juuri tuon jumal-uskon mukaan ottaminenhan tekee heidän perusteistaan tieteelle kestämättömän,kun asia kääntyy metafysiikan ja kehitysopin puolelle...luulisin,siis uskon näin olevan :-)
Jumala tuntuu olevan tuo yhtälössä kummitteleva,mystinen parametri - X ,jota ilmankin voi saada ratkaisun aikaan...ymmärsitkö pointtini ?!?
Mielenkiintoinen avaus Observation.
Olen kanssasi osittain samaa mieltä yleiselä tasolla, että ei-uskomisen, kutsuttakoon sitä sitten vaikka rationalismiksi, voi tosiaan korottaa uskonnoksi. Ja ei-uskovainenkin voi "hihhuloida" ;)
tekemistäsi johtopäätöksistä ja linkeistä tieteeseen olen kuitenkin monessa suhteessa eri mieltä.
esim.
1)Et ole määritellyt, mitä tarkoittaa järki ja tiede. Tieteellä tarkoittanet tässä vain luonnontieteitä. Toisaalta filosofia ja psykologiakin käyttävät tieteellisiä menetelmiä.
2) > Rationalisti... Maailma näyttäytyy hänelle ennustettavissa olevalta.
Tällainen rationalisti ei sitten tunne tiedettä kovin hyvin. Edes matematiikka ja fysiikka eivät todellakaan tarjoa ennustettavuutta. Jo vaikka sään ennustaminen viikon päähän on käytännössä mahdoton tehtävä. Toisaalta tunteiden kieltäminen ei kuulu tieteeseen. Käyttäytymistieteiden mukaankin tunneäly on ainoa keino ymmärtää ihmisten kanssa toimimista.
3)> Rationalisti ajattelee ihmis-suhteitaan pelkästään järjen kautta.
Tällä tavalla määritelty rationalisti on sitten melkoinen hölmö. Toisaalta mitä tällä määritelmällä on tekemistä sen kanssa uskooko joku yliluonnolliseen vai ei.
4) > Rationalisti ajattelee, että hän on kaiken mitta, ... Tämä voi johtaa melkoisen itsekkääseen elämäntapaan, eihän ihminen ole lopultakaan kuolemansa kohdatessaan vastuussa omasta elämästään ja teoistaan muuta kuin itselleen.
Tässä on sisäänleivottuna käänteisajatuksena se, että uskovaisilla (tai ei-rationalisteilla) "ihmisiksi elämisen" tärkeimpänä motiivina olisi pelko siitä että joutuu tilille kuolemansa jälkeen.
Aiemmissa keskusteluissa nimim. qwerty kirjoitti ansiokkaasti siitä, että kyllä ihmisyyteen kuuluu myös kyky toimia osana yhteisöä ja tarvittaessa myös muiden hyväksi. En osaa tätä argumenttia ilmaista yhtä hyvin kuin qwerty, mutta kuolemalla tai maailmanlopulla pelottelun takana piilee ällöttävä farisealaisuuden siemen.
ennen erästä nettihäirikköä. Liekö nukkumas täl hetkel. Harvinaista todellakin, ettei kerenny tälle klikille. Huh huh eiku heh heh!
huomioista! Palaan vielä muutamiin asioihin.
"1)Et ole määritellyt, mitä tarkoittaa järki ja tiede. Tieteellä tarkoittanet tässä vain luonnontieteitä. Toisaalta filosofia ja psykologiakin käyttävät tieteellisiä menetelmiä. "
Niin, tässä kontekstissa halusin tuoda esille lähinnä luonnontieteellisen näkökulman, jota esim. matematiikka, fysiikka ja kemia edustavat. Tieteitä on toki erilaisia ja tiedekäsitykset vaihtelevat, mutta koin järkevänä rajata tiedekäsityksen nimenomaan luonnontieteisiin, koska kyseessä oli rationalistin aatoksia. Toisaalta esim. psykologiassa löytyy sovellusalue; neuropsykologia ja filosofiassa; logiikka, jotka ovat myös suhteellisen eksakteja alueita.
"Toisaalta tunteiden kieltäminen ei kuulu tieteeseen. Käyttäytymistieteiden mukaankin tunneäly on ainoa keino ymmärtää ihmisten kanssa toimimista. "
Hyvä huomio! Näin varmasti on mainitsemallasi käyttäytymistieteiden alueella; esim. psykologia ja kasvatustiede. Vetoan kuitenkin em. rajaukseen.
Tunneälystä löytyy mielenkiintoista luettavaa esim. Daniel Golemanin kirjoista; "Tunneäly" ja "Tunneäly työelämässä".
"4) > Rationalisti ajattelee, että hän on kaiken mitta, ... Tämä voi johtaa melkoisen itsekkääseen elämäntapaan, eihän ihminen ole lopultakaan kuolemansa kohdatessaan vastuussa omasta elämästään ja teoistaan muuta kuin itselleen.
Tässä on sisäänleivottuna käänteisajatuksena se, että uskovaisilla (tai ei-rationalisteilla) "ihmisiksi elämisen" tärkeimpänä motiivina olisi pelko siitä että joutuu tilille kuolemansa jälkeen"
Heh, näin voidaan toki ajatella. Toinen näkökulma olisi se, että ihmiset eivät toimisi niinkään pelon siivittämänä, vaan pikemminkin siten, että he välittävät aidosti toisista ihmisistä kristillisen lähimmäisen rakkauden periaatteen mukaisesti.
> Toinen näkökulma olisi se, että ihmiset eivät toimisi niinkään pelon siivittämänä, vaan pikemminkin siten, että he välittävät aidosti toisista ihmisistä kristillisen lähimmäisen rakkauden periaatteen mukaisesti.
Mielestäni tämä on se ajatus, joka on peruslähtökohtana evl kirkon opetuksissa.
Kuitenkin, jos luet tämän keskustelupalstan kristityiksi itseään nimittävien näkemyksiä, niin hyvin monella päällimäisenä asiana näyttäisi olevan juuri tuomiopäivällä pelottelu ja sen seurauksena, oman uskon erinomaisuuden korostaminen muiden ajatuksiin nähden.
Usein käy niin että mitä "oikeaoppisempi" ja "puhtaampi" usko on olevinaan, sitä farisealaisemmalta se ulkopuolisen silmissä kuulostaa.
Katso mm. edelliseltä sivulta keskustelua
- Usko ei ole sama kuin uskonto
missä asiasta on enemmän sananvaihtoa
"Kuitenkin, jos luet tämän keskustelupalstan kristityiksi itseään nimittävien näkemyksiä, niin hyvin monella päällimäisenä asiana näyttäisi olevan juuri tuomiopäivällä pelottelu ja sen seurauksena, oman uskon erinomaisuuden korostaminen muiden ajatuksiin nähden. "
Kristityissäkin löytyy todella monia eri "kasteja", ja onkin ikävää välillä törmäillä näilläkin sivuilla kertomaasi ilmiöön. Kannattanee kuitenkin pitää mielessä se, että täällä kristityiksi tunnustautuvat edustanevat suhteellisen pientä määrää kaikkiin kristittyihin nähden. Ja kyllä täälläkin olen huomannut monia rakentavasti ajattelevia kristittyjä.
Itse vierastan kaikenlaisia erilaisia lahkouskovaisia, koska olen havainnut, että tietynlainen fundamentalistinen ajattelutapa vallitsee varsin usein heidän keskuudessaan.