Tyypillinen Suomi-auton on n. 250 000 km ajettu 15-vuotias suolassa uitettu ruosteinen romu, jota on paikkailtu tarvikeosilla. Suomalaiset vertailevat mikä auto kestää 300 000 km ja mikä ruostuu ja mikä ei. Jäteöljyä ja tervaa sivellään ja katsastusmiehiä kirotaan. Varaosakauppa kukoistaa.
Tietäisittepä, että esim. Saksassa pöytäkeskusteluissa puhe on uusissa ja tulevissa automalleissa. Ja jengi ajaa tuliterillä hybrideillä ja sähköautoilla. Toisaalta herätän aina keskustelua, kun kerron ajavani lähes 10-vuotiaalla autolla, joka ei ole edes mikään harrasteauto.
No Saksassa asuessani kyllä ymmärsin, että hurjasti parempi nettopalkka ja alhaisempi hintataso helpottaa kummasti ylimääräisen rahan keräämistä ja uuden auton ostamista. Suomalaiset sen sijaan elävät yhä enemmän velaksi ja vipeillä.
Tietäisittepä, että esim. Saksassa pöytäkeskusteluissa puhe on uusissa ja tulevissa automalleissa. Ja jengi ajaa tuliterillä hybrideillä ja sähköautoilla. Toisaalta herätän aina keskustelua, kun kerron ajavani lähes 10-vuotiaalla autolla, joka ei ole edes mikään harrasteauto.
No Saksassa asuessani kyllä ymmärsin, että hurjasti parempi nettopalkka ja alhaisempi hintataso helpottaa kummasti ylimääräisen rahan keräämistä ja uuden auton ostamista. Suomalaiset sen sijaan elävät yhä enemmän velaksi ja vipeillä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä kuulun juuri tuohon suomalaisten ryhmään, jota ketjun aloittaja kuvailee. Pihassa kaksi autoa: vm. 2000 ajettu 275 tkm ja vm. 2004 ajettu 280 tkm. Jäteöljyllä en kuitenkaan ole pohjaa hölvännyt. Perheen vuositulot ovat hiukan reilu 70 k€. Joten olisi mahdollista ajella uudemmillakin, mutten näe mitään järkeä kuluttaa noihin autoihin tuota enemmän rahaa. Nämä ovat ovat riittävän luotettavia ja mukavia meille. Molemmat kulkee re85:lla, joten vähän koetettu luontoakin huomioida. Meillä näitä käytetään kehon ja tavaroiden siirtoon. Naapureille näyttäminen ei ole tarpeen.