Galluppiko

Ikävä ja pettymys!

Epätoivo.

rauhallinen ja hiukan surullinen

Viha ja pettymys.Ahdistunut.

Ahdistunut, mutta periksi en anna.

Surullinen. Miksi meidän piti tavata tällaisessa tilanteessa? Ja miksi hän on niin paljon mua nuorempi? Silti meillä synkkas. Mutta mahdotonta mikä mahdotonta. Ja joku osa minusta kuvittelee (ehkä ihan omaa kuvittelua, mutta entä jos ei?), että hänkin kärsii. Elämä on ihan kipeetä.

Näköalaton

Nyt just aika tyytyväinen aikaansaannokseeni. Kammarin ikkuna on pesti kitattu ja maalattu. Sain juuri ommeltua siihen pitsiverhot (sopii 60-luvun tunnelmaan).Taidan vielä laittaa molempiin sivuihin pinkit ruusukankaiset rusetit pitämään verhoja sivussa 😊

Ei ole vain yhtä tunnetilaa.

On syvä ja vahva rakkaus. On onnellisuus, että
saan kokea näin isosti ja tapasin hänet. On välittämistä ja hellyyttä häntä kohtaan. On intohimoa. On hyvin vahvaa turvallisuuden tunnetta siitä, että elämä kantaa kävi miten kävi. Kun juttelen hänen kanssaan kahden, ja katson silmiin, tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Jos muut seuraa keskusteluamme, on hän usein varuillaan, eikä läsnäolo yllä samalle tasolle. Kun aikanaan hyväksyin, että olen rakastunut ja rakastan, ja saan myös tuntea niin ilman huonoa omaatuntoa, on hyvä dominoinut.

On epätoivoa ja epävarmuutta siitä, etten luultavasti saa koskaan häntä. On ikävää ja suurta kaipuuta lähelle ja iholle. Hetkittäin on ollut lyhyitä muutaman tunnin ahdistuksen hetkiä, kun kaipuu kasvaa niin suureksi, että sitä on vaikea käsitellä. Näitä ei onneksi ole edes, joka viikko.

Hyvää on 75%, ikävää, ahdistavaa ja ristiriitaista loput.

Hämmentynyt.
Mies johon taidan ihastumisen jälkeen rakastua, killuu tinderissä ja tapailee löytöjään.

Levollinen, mutta vähän hämmentynyt.

tuskainen, ikävä, voimaton