USA noudatti vuosina 1823 - 2013 Monroen oppia, jonka tarkoitus oli jakaa maailma etupiireihin. USA:n etupiiriin kuului molemmat Amerikat (so. Pohjois- ja Etelä-Amerikka).
Monroe opin mukaan USA saa vapaasti puuttua Amerikoissa muiden valtioiden sisäisiin asioihin, mutta Euroopan valtioilla ei ole oikeutta niin tehdä Amerikoissa. USA:lla oli siis etupiirinään oma "takapiha". Käytännössä tästä opista oli poikkeustapauksia, mm. Falklandin saarten valtaaminen, minkä Yhdistynyt kuningaskunta teki 1833 Argentiinalta.
Toisaalta Monroen oppiin kuului, ettei USA puutu Euroopan asioihin eli eristäytyminen siihen suuntaan.
Eroavaisuus esim. historiallisesti tunnettuun Molotovin-Ribbentropin sopimukseen salaisesta etupiirijaosta Neuvostoliion ja Saksan kesken on se, että USA julisti oppinsa yksipuolisesti, eikä siitä ole sopimuksia.
Joka tapauksessa kysymys on imperialismista rajoitettuna yhteen pallonpuoliskoon eli Amerikoihin. USA luopui opista ulkoministeri Kerryn ilmoituksella vuonna 2013. Nykyisin USA pyrkii (ilmoituksensa mukaan) yhteistyöhön Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa. Presidentti Trump ei tosin taida olla tätä mieltä.
Monroe opin mukaan USA saa vapaasti puuttua Amerikoissa muiden valtioiden sisäisiin asioihin, mutta Euroopan valtioilla ei ole oikeutta niin tehdä Amerikoissa. USA:lla oli siis etupiirinään oma "takapiha". Käytännössä tästä opista oli poikkeustapauksia, mm. Falklandin saarten valtaaminen, minkä Yhdistynyt kuningaskunta teki 1833 Argentiinalta.
Toisaalta Monroen oppiin kuului, ettei USA puutu Euroopan asioihin eli eristäytyminen siihen suuntaan.
Eroavaisuus esim. historiallisesti tunnettuun Molotovin-Ribbentropin sopimukseen salaisesta etupiirijaosta Neuvostoliion ja Saksan kesken on se, että USA julisti oppinsa yksipuolisesti, eikä siitä ole sopimuksia.
Joka tapauksessa kysymys on imperialismista rajoitettuna yhteen pallonpuoliskoon eli Amerikoihin. USA luopui opista ulkoministeri Kerryn ilmoituksella vuonna 2013. Nykyisin USA pyrkii (ilmoituksensa mukaan) yhteistyöhön Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa. Presidentti Trump ei tosin taida olla tätä mieltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Monroen opissa on kolme keskeistä kohtaa:
Eurooppalaisten vaikutus uudella mantereella ei saa lisääntyä uusien siirtokuntien myötä.
Vanhoja siirtokuntia ja omistuksia vastaan ei toimita, mutta mikäli uusia alueita yritetään alistaa eurooppalaisten valtojen alaisuuteen, se on uhka Yhdysvaltojen eduille ja uhkaan vastataan sotilaallisella voimalla.
Vastavuoroisesti Yhdysvallat ei sekaannu Euroopan asioihin.
Monroen oppi ei käsittele maapalloa kokonaisuutena, vaan jakaa sen kahteen pääalueeseen; itäiseen ja läntiseen pallonpuoliskoon.
Tämä ajattelu kahdesta pallonpuoliskosta juontaa juurensa renessanssin kartografiaan, jolloin Mappemonde (maailman kartta) jakoi maailman näihin kahteen osaan.[3] Kun Euroopassa sodittiin Napoleonia vastaan, Yhdysvalloille tarjoutui tilaisuus suurvalta-aseman tavoitteluun ja vanhojen Euroopan suurvaltojen vaikutuksen horjuttamiseen uudella mantereella.
Tämän myötä syntyi Monroen oppi, joka ainakin toiseen maailmansotaan asti saneli suuntaviivat Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuusajattelulle, joka opin mukaisesti voidaan kiteyttää oman "pallonpuoliskon puolustamiseen".[4] Vaadittiin japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin ja Atlantin muuttuminen "amerikkalaisten järveksi" ennen kuin kansakunta ymmärsi, ettei eristäytyminen ja vetäytyminen yhdelle pallonpuoliskolle ole pitkällä aikavälillä kannattavaa, saati edes mahdollista. [5]