Svinhufvud oli yksi Suomen itsenäisyyden isiä. Juuri hän nuiji pöytään senaatin
itsenäisyysjulistuksen 4.12. ja vei sen eduskuntaan 6.12. 1917.
Hän oli senaatin puheenjohtaja ja valtionhoitaja 1918.
Siksi stallarit mustamaalaavat häntä,kuten muitakin Suomen avainhenkilöitä 1918.
Tuo "Testamentti" on pääsiassa äärioikeistolaisen Martti Pihkalan käsialaa.
Svinhufvud oli saksalaismielinen, mutta ei natsi. Hän vain näki Saksassa ainoan turvan bolsevikkeja vastaan.Niin teki moni muukin Suomessa 1918 ja sitten vv. 1934-1944.
Äänestä
itsenäisyysjulistuksen 4.12. ja vei sen eduskuntaan 6.12. 1917.
Hän oli senaatin puheenjohtaja ja valtionhoitaja 1918.
Siksi stallarit mustamaalaavat häntä,kuten muitakin Suomen avainhenkilöitä 1918.
Tuo "Testamentti" on pääsiassa äärioikeistolaisen Martti Pihkalan käsialaa.
Svinhufvud oli saksalaismielinen, mutta ei natsi. Hän vain näki Saksassa ainoan turvan bolsevikkeja vastaan.Niin teki moni muukin Suomessa 1918 ja sitten vv. 1934-1944.
Äänestä
Vastaukset 51
Vanhimmat
Ukko-Pekka oli alempaa aatelia, merikapteenin poika.
Hän opetteli suomenkielen, niin että pystyi tuomarina hoitamaan oikeudenkäynnin suomeksi.
Svinhufvud osallistui säätyvaltiopäiville aatelissäädyn edustajana ensi kerran vuonna 1894. Hän profiloitui erityisesti suomen kielen aseman puolustajana.
Svinhufvudin poliittinen toiminta sai profiilinsa sen jälkeen, kun ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899. Ponnekas tuomari oli kiivas perustuslaillinen, minkä takia hän joutui vaikeuksiin venäläisten viranomaisten kanssa. Hän katsoi, että Suomi puolustautui, ja oli siksi oikeutettu jyrkkiinkin toimenpiteisiin. Viranomaisten silmätikuksi hän joutui myös siksi, että toimi prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen murhanneen ylioppilas Lennart Hohenthalin puolustusasianajajana.[9] Svinhufvud erotettiin Turun hovioikeudesta 23. helmikuuta 1903, kun hän ei suostunut peruuttamaan kuvernööri Kaigorodovia vastaan nostettua syytettä kasakkamellakoista.[10]
Svinhufvud osallistui Kagaalin toimintaan, ja sortokauden päättymisen jälkeen Kagaalin johtohahmosta pääministerin asemaan noussut Leo Mechelin valitsi hänet puhtaasti perustuslaillisista muodostamaansa senaattiin vuonna 1905, mutta keisari ei hyväksynyt Svinhufvudia senaatin jäseneksi.[9]
Koska tiesi ettei ruotsinkielisestä sonnasta ole pohjolaan puolustamaan. Ruotsalaiset palkitsivat veteraanit hehkuttamalla Väinö Linnaa ja kutsumalla vetskuja 'Slussenin sisseiksi'. Talvella 1940 ja kesällä 1944 oli lähellä ettei Tukholman naisia raiskattu. Tukholman työläisnaisethan olisivat suorastaan nauttineet joukkopanoista puna-armeijan kanssa.
Jos ensi kesänä ajelette Kaakkois-Suomessa, niin kannattaa poiketa Svinhufvudin kotimusossa Luumäellä. Siellä on paljon sellaista nähtävää, jonka vasemmistolaiset ovat poistaneet muista Suomen museoista. Vasemmistolaisten ei sinne kannata suunnata.
https://www.gosaimaa.com/fi/Tekemiset/Kulttuuri,-museot-ja-viihde/Museot/Museot?n=Kotkaniemi-–-presidentti-P-E-Svinhufvudin-kotimuseo&id=89b7f99e-0998-4d9c-aa77-b2807b4e495e
Ukko-Pekka Svinhufvud teki Suomen itsenäisyyden hyväksi enemmän kuin kukaan muu. Ukko-Pekka toimi päättäväisesti oikealla hetkellä. Demarit vastustivat itsenäisyyttä vielä edunkunnan äänestyksessä 6.12.1917, mutta onneksi Svinhufvud onnistui kokoamaan porvarikkisen enemmistön itsenäisyyden puolelle.
Mannerheimin ansiot itsenäisyyden puolustamisessa 1918 olivat tietenkin aivan keskeisen tärkeät.
Aatelismiehet olivat pakotettuja antamaan Suomelle kansanedustuslaitoksen. Ukko-Pekka ei kannattanut lopulta Mäntsälän kapinaa ja eduskunnan hajoittamista, koska pelkäsi ruotsinkielisten sukulaistensa etnistä puhdistamista.
Kuningashankkeen ja Saksan suuntauksen ajettua kiville Ukko-Pekka teki pari rajua temppua.
Hän antoi joulukuun -18 alussa syytesuojan valkoisille ja armahti suuren määrän punaisia vankeja.
Sitten hän hoiti kilpailijansa Mannerheimin valtionhoitajaksi ja lähti itse liike-elämään.
Veri veti ja kansalaiset pyysivät Ukko-Pekkaa takaisin politiikkaan. Hänet valitiin 69-vuotiaana kokoomuksen kansanedustajaksi 1930 ja kohta oli vuorossa pääministerin tehtävä. Ja samaa kyytiä presidentiksi 1931.
Demarit vastusti itsenäisyyttä...6.12.1917. Mitähän ne ei olisi sotkeneet...
Tää gubbe ihan totaalisesti hinkui Suomeen saksalaista kuningasta,kas kun ei vallan keisaria mutta kun Saksan keisari keikahti tukijoukoista -18 livahti tämä sianpää
sivummalle seuraamaan kun todelliset laillisuusmiehet Ståhlberg ja Alkio loivat kansan-
valtaisen valtiosääntömme; tasavaltaisen Suomen. Se oli hyvä teko!
Kuningashanke oli täyin ymmärrettävä vuoden 1918 tilanteessa. On kuitenkin muistettava, että sitä kannatti vain suomenkielinen oikeisto ja ruotsinkielisten pääosa.
Tynkäeduskunnassakin kuninkaanvaali meni vain niukin naukin läpi.
Ståhlberg ja Alkio pääsivät töihin kokonaan uudessa tilanteessa Svinhufvudin ja Mannerheimin ansiosta.
》》todelliset laillisuusmiehet Ståhlberg ja Alkio《《
Eikös Alkion haaveena ollut hukuttaa "aasialaisen kupan ja mädätyksen pesä" Nevaan ja pistää Suomen punikit Saksan kalikaivoksiin orjiksi.
Oikeasti Suomen lahtarit pettyi Sianpäähän kun hän radiopuheessaan kehotti KAIKKIA lahtarikaartilaisia menemään kotiinsa Mäntsälästä kapinoimasta. Siitä hän sai nimen AKKA - PEKKA
P. E. Svinhufvud Testamentti kansalleni -teos on Sianpään natseilun todiste ja se löytyy digitoituna. Toki sen löytää helposti divareistakin.
http://hdl.handle.net/10138/155167
Pehr Evind Svinhufvud (15. joulukuuta 1861 Sääksmäki – 29. helmikuuta 1944 Luumäki) oli itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionhoitaja vuonna 1918 ja Suomen tasavallan kolmas presidentti vuosina 1931–1937. Svinhufvud oli puoluetaustaltaan nuorsuomalainen. Vuonna 1918 hänestä tuli kokoomuslainen, kun puolue perustettiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/P._E._Svinhufvud
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Pihkala
Onnekseen Sianpää kuoli ajoissa ettei häntä tarvinnut laittaa natsimielisyytensä takia tuomiolle kuten Martti Pihkalan kävi.
Lenin naureskeli itsenäisyystunnustusta antaessaan Tuomo Polvisen kirjan (Venäjän vallankumous ja Suomi I osa s. 192 ) mukaan miehelle jolla on sianpää.
P. E. Svinhufvudin ja Martti Pihkalan kirjoittama, vuonna 1944 Tukholmassa julkaistu teos Testamentti kansalleni digitoituna pdf-tiedostoksi, Työväenliikkeen kirjasto, Digitaalinen arkisto (Helda)
>>
Sivut 5-6
"Mies, jonka koko elämäntyö on tinkimätöntä uhrautumista isänmaan, oikeuden ja kunnian asioille, ei voi pitää piilossa käsitystään siitä, mitä tietä Suomen kansan on kuljettava saavuttaakseen vihdoinkin turvatun tulevaisuuden. Sillä hän on varma siitä, että selvä taistelun tie Saksan rinnalla ja aseveljenä voittoon saakka, laskelmoimatta, voittaako Saksa vai ei, ja arvailematta, miten tämä maailmansota yleensä päättyy, on ainoa mahdollinen Suomen tie. Se tiemme on ollut suoraa, ja vain sellaisena se vie perille. Kansaa, joka taistelee kunniansa ja elämänsä puolesta ja on aseveljeydessä uskollinen, pitää jokainen vihollinenkin suuremmassa arvossa kuin hoipertelevia raukkoja ja pettureita. Kukaan meistä ei pysty arvioimaan, minkälaisten vaiheiden kautta sekä oma sotamme että Saksan sota kehittyy. Ainoa, mikä on lopullisesti ja täysin selvää, on, että Venäjän kanssa emme voi tehdä erillistä rauhaa, johon voisi vähääkään luottaa, koska kaikki sopimukset sen kanssa historiamme puolentuhannen vuoden aikana ovat olleet pysyväisyyttä vailla ja koska ketään halukasta ja pätevää rauhansopimuksen takuumiestä Euroopan ulkopuolella ei ole olemassa ja edelleen koska Moskovan rauha ilman Saksan tukea oli meille pahempi kuin nyt käynnissä oleva sota Saksan aseveljenä."
s. 60
"Jos Suomi tahtoo tulla voimakkaaksi valtakunnaksi ja vapaiden kansalaisten isänmaaksi, niin kaikkien kansallisesti heränneitten suomalaisten on nyt tässä mielessä liityttävä yhteen. Sotaa on käytävä Saksan rinnalla sitkeästi ja uskollisesti lopulliseen voittoon asti."
s. 61
Loppulausunto.
Se mitä edellä on sanottu, supistetaan seuraavaan loppulausuntoon :
l:ksi. "Suomen on oltava sanoin ja teoin solidaarinen Saksan ja koko Uuden Euroopan kanssa, päämääränä totaalinen voitto Venäjästä, niin ettei Venäjä ja isot ryssät saa jatkuvasti orjuuttaa Itä- ja Pohjois-Euroopan lukemattomia kansoja. Eurooppa on vapautettava Moskovan ja bolshevismin vaarasta ja vallasta."
jne.
"Tämän kirjoituksen luonnos on laadittu kesäkuussa, sekä uudelleen kirjoitettu marraskuussa ja lopullisesti tarkistettu Helsingissä 10 p. jouluk. 1943. Suomalainen." >>
Miten on mahdollista, että "itsenäisyyden isä" kävi helmikuussa 1918 Berliinissä luovuttamassa Suomen Saksan siirtomaaksi. Ja millä valtuuksilla hän yksinään sen teki. Itsenäisyysmielinen ei sellaista tekisi.
Viisas oli. Saksasta saatiin sen verran elintarvikkeita ettei punaisten polttaman Metsäkansan asukkaat kuolleet nälkään. Saksasta, Ruotsista ja Tokoin Venäjältä hankkima ruoka-apu esti täyden nälänhädän Suomessa 1918. Suomen elintarviketilanne 1918 oli punaisten ja venäläisten syytä.
Saksa oli helmikuussa - 18 sanellut sopimukset Suomen suhteista oman näkemyksensä mukaisesti. Suomalaisten näkemyksistä ei välitetty.
Sopimukset hyväksyivät Suomen edustajat Berliinissä, kun eivät saaneet yhteyttä Vaasan senaattiin.Siellä nousi sitten asiasta meteli.
Svinhufvud pääsi lopulta pakoon Suomesta ja hyväksyi maaliskuussa Berliinissä käydessään sopimukset.Hän näki ne ainoana keinona säilyttää itsenäisyys, edes muodollisena.
Siihen liittyi myöhemmin myös kuningashanke.
Eihän Pohojanmaan rikkaat maajuhanit vaivautuneet lahjoittamaan edes Kotkaniemen kunnostukseen. Ukko-Pekan Mäntsälän kapinan vastustus taitaa kaiverrella talojusseja muualla paitsi Luumäellä.
Isänmaan Isä antoi 7.12.1918 'ukaasin' jolla tuhannet teurastajien (=lahtarien) murhamiehet saivat suojan kaikista sodan aikana tehdyistä rikoksista. Samalla lailla Bolsevikit pääsivät Venäjällä kuin koira veräjästä.
Että sellainen 'laillisuusmies'.
Lahtarit armahdettiin murhatöistään, mutta miten kävi punikeille? Jopa Ahvenanmaan maanpetturit saivat pian armahduksensa, mutta punikit eivät ennen kuin 1927.
Väinö Tanner kertoo muistelmissaan, Kahden maailmansodan välissä, vuoden 1918 armahdusasiaan liittyen erikoisia juttuja armahdusasian käsittelystä.
Hän teki kansanedustajana jo vuonna 1919 marraskuussa Väinö Huplin kanssa eduskuntaesityksen kansalaissotaan osallistuneille ja siitä tuomituille saatavasta armahduksesta. Olihan se ollut sosiaalidemokraattien vaaliteemakin. Oikeisto vastusti jyrkästi, samoin osa Maalaisliittoa. Keskustan enemmistö kuitenkin kannatti esitystä, ja se hyväksyttiin äänin 125-68. Lain perusteella 590 kapinasta syytettyä pääsi ehdonalaiseen vapauteen ja 30 000 kansalaisluottamuksen menettänyttä sai sen takaisin. Kesti kuitenkin lähes vuosikymmenen ennen kuin armahdukskysymyksessä päästiin lopullisiin tuloksiin. - Halusimme täydellistä armahdusta kaikille kansalaissodan johdosta vangituille lukuunottamatta murhaan tai murhapolttoon syyllistyneitä. Sivut 14-20
1921 armahdusasia tuli taas esille käsiteltäessä Ahvenanmaan itsehallintolakeja. Niihin liittyi mm. amnestia ahvenanmaalaisille separatisteille. Tuolloin Ruotsi painosti Suomea jopa Geneven päätöksillä. Asiaan sekoitettiin vuoden 1918 vankien amnestia, samanlainen jonka ahvenanmaalaiset saavat esitettyjen lakien perusteella. Ahvenanmaalaiset separatistit Sundblom ja Björkman tuomittiin Korkeimmassa oikeudessa ja saman tien Ruotsin painostuksesta ARMAHDETTIIN!
Jälleen kerran nähtiin ettei laki ole sama Suomen ruotsalaisille ja suomalaisille. Tai ehkä se välillä onkin sama, mutta tuomiot ainakin vaihtelee...
Amnestialaki s. 83
Armahdusasiasssa saatiin ratkaisu huhtikuussa 1927 eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen 96 vastaan 94.
"Lakiehdotuksen mukaan kaikki ehdonalaisessa vapaudessa olevat tai valvonnan alaisiksi rangaistuslaitoksen ulkopuolelle asetetut henkilöt, jotka oli tuomittu yksinomaan osanotosta kansalaissotaan tai sen yhteydessä tehdyistä rikoksista, vapautettiin heille tuomituista rangaistuksista ja niiden seuraamuksista. Kaikille kansalaissotaan osallistumisesta tuomituille, jotka jo olivat kärsineet saamansa rangaistuksen, tuli palauttaa palautettiin kansalaisluottamus. - Maalaisliitto, ruotsalainen kansanpuolue, ja kokoomus olivat lain hylkäämisen kannalla, samoin edistys, joka tosin kannatti armahdusta, mutta ei hallituksen esittämässä muodossa."
Tanner Väinö Kahden maailmansodan välissä
Tammi, 1966, 275 s., 2. painos
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_1.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_2.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/67_1.html
Suomen painettu asetuskokoelma 67/1918 s. 1.
Armahduslaki valkoisille
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/165_1.html
Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta 7.12.1918.
Suomen painettu asetuskokoelma 165/1918 s. 1.
Hölynpölyä.
Punikkien armahtaminen alkoijo keväällä-18, kun noin 10 000 punapakolaista päästettiin kotiin leirien muodostamisvaiheessa.
Oikeudenkäynneissä vapautettiin noin 7 000 punikkia.
Kun leirien surkeat olot viimein selvisivät hallituksellekin, alettiin punaisia päästää ehdonalaiseen. Vankeja oli syyskuun puolivälissä enää 23 000. Joulukuussa oli jäljellä
6 700.Näistä Svinhufvud armahti noin 2 000.
Syytesuoja valkoisille oli johdonmukainen.Kun kerran kapinallisia armahdettiin, niin tietenkään ei voitu ruveta tuomitsemaan kapinan kukistajia. Se olisi voinut johtaa voittajien sisäiseen aseelliseen selvittelyyn.
Akka-Pekka oli Päälahtarin päällysmies ja Onni Talas allekirjoitti lahtaustuomiot kun niitä leipäkortteja kesällä 1918 jaettiin. Virka-asema vastasi nykyistä oikeuskansleria. Talaksen rooli armahdusasiassa lienee ollut melkoinen, sillä punaisten kantelut ja tutkintapyynnöt ruuhkauttivat senaatin. Kaikista kanteluista päästiin kerralla eroon päästämällä lahtarit pinteestä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Talas
"Onni Talas oli senaatin oikeustoimituskunnan päällikkönä 1917–1918 Svinhufvudin itsenäisyyssenaatissa ja Paasikiven I hallituksessa. Talas toimi myös Hessenin prinssiä Suomen kuninkaaksi pyytämässä käyneen lähetyskunnan puheenjohtajana."
Talas ruoti päälahtarin muistelmat kirjassaan "Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat." 1953
Ja koetti samaa Tannerin vuoden 1918 muistelmien osalta:
"Ei se niin tapahtunut – vastaus Väinö Tannerille." 1949
Vuonna 1918 jätettiin täysin johtajien harkinnan varaan otettiinko vankeja lainkaan!
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
"Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan."
Yleensä vangit siis ammuttiin paikalla... johtajan harkinnan mukaan.
Kaikenlaista kuulutettiin, mutta kyllä se yleisin menetelmä oli lahtarin laki: Ammutaan paikalla.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/mannerheim1918-02-25.html
Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla.
Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.
Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.
Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa.
Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim.
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_1.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/askok1918_2.html
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/67_1.html
Suomen painettu asetuskokoelma 67/1918 s. 1.
Laki valtiorikosoikeuksien tuomitsemain rangaistusten täytäntöönpanosta.
Annettu Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §.
Valtiorikosoikeuden ja valtiorikosylioikeuden tuomitsema kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön ampumalla. Sellaisen oikeuden tuomitsema vapausrangaistus voidaan panna täytäntöön myöskin pakkotyönä vastaavana aikana.
2 §.
Pakkotyö suoritetaan joko valtion työlaitoksessa tahi sen ulkopuolella valtion, kuntain tai yksityisten töissä tarkoitukseen soveltuvalla työpaikalla.
3 §.
Vähintään kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön määrätty vanki saatakoon Senaatin päätöksellä siirtää pakkotyötään suorittamaan Suomen rajojen ulkopuolella Senaatin määräämässä maassa ja sen hyväksymän valvonnan alaisena. Jos vanki ennen määrätyn pakkotyön päättymistä sieltä luvattomasti palaa, ei sitä alkaa, minkä hän maan rajojen ulkopuolella pakkotyön suorittamista varten on ollut, lueta hänelle hyväksi rangaistusajan lyhennyksenä.
4 §.
Tuomittu rangaistusaika lasketaan niinkuin rikoslaissa sanotaan ja luetaan alkavaksi, jos tuomittu on vangittu, heti kun tuomio on saanut lainvoiman.
5 §.
Tulo vangin Suomessa tekemästä pakkotyöstä lankeaa kruunulle. Kuitenkin voidaan vangin käytöksen ja ahkeruuden sekä työn tuottavuuden perusteella vangin hyväksi merkitä säästöraha, jonka suurimman määrän Senaatti vahvistaa. Säästöraha on käytettävä vangin perheen tai muun läheisen omaisen avustamiseen tahi talletettava vangin vastaisen toimeentulon turvaamista varten.
Ulkomaalla pakkotyötään suorittavan vangin työn tulosta määrää Senaatti.
6 §.
Vanki, joka on kärsinyt puolet rangaistusalastaan, kuitenkin vähintään yhden vuoden, tai elinkaudekseen tuomittu vähintään kahdeksan vuotta, voidaan rangaistuksensa loppuajaksi asettaa valvonnan alaiseksi vankeuslaitokscu ulkopuolelle sen mukaan kuin siitä hallinnollisessa lainsäädäntöjärjestyksessä erittäin säädetään.
Jos valvonnan alaisena oleva ei noudata hänelle annettuja määräyksiä, voidaan hänet panna vankeuslaitokseen kärsimään sitä rangaistusta, joka oli jäljellä kun hänet valvonnan alaiseksi asetettiin. Jos hän joutuu vikapääksi uuteen rikokseen, yhdistettäköön siitä seuraava rangaistus siihen, mitä edellisestä rangaistuksesta oli jäljellä, kun hänet asetettiin valvonnan alaiseksi, ja pantakoon se rangaistus täytäntöön kuten tässä laissa sanotaan.
Ellei vankia ole pantu vankeuslaitokseen jatkamaan rangaistuksensa kärsimistä, on hänen katsottava täydelleen kärsineen rangaistuksensa, kun sen aika on loppuun kulunut; elinkautinen vapausrangaistus on tällöin katsottava kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
7 §.
Vangin valvonnan alaiseksi asettamisesta lähettää laitoksen johtaja ehdotuksensa Vankeinhoitohallitukselle. joka toimittaa sen omine lausuntoineen Senaatin ratkaistavaksi. Senaatti myös päättää, onko valvonnan alaisena oleva muun syyn kuin uuden rikoksen vuoksi pantava rangaistustaan kärsimään.
8 §.
Tarkemmat määräykset pakkotyön järjestämisestä, pakkotyöläisten luokittamisesta ja heidän säästörahoistaan seka muusta pakkotyörangaistuksen täytäntöönpanosta antaa Senaatti.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Helsingissä, 16 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Senaatin Puheenjohtaja:
P. E. Svinhufvud.
Oikeustoimituskunnan Päällikkö
Onni Talas
------Saksa oli helmikuussa - 18 sanellut sopimukset Suomen suhteista oman näkemyksensä mukaisesti. ----
Ainahan voi yrittää sanella toiselle osapuolelle ihan mitä vaan mutta paskasopimuksia ei pidä mennä hyväksymään. Ei itsenäisyyden luovutuksen perusteluksi riitä ruikutus "no kun tuo toinen sitä niin halusi niin sitte mää suostuin".
Olet liian tyhmä ymmärtämään Suomen tilannetta talvella -18. Ilman Saksan apua ei ollut mahdollista selvitä bolsevikkien tukemista punikeista.
Punikkien ja stallareiden on turha yrittää mustamaalata Suomen senaatin toimia. Se teki sen, mikä oli mahdollista.
Itsenäisyys säilyi, vaikka se on edellen katkera paikka palstan äärivasemmistolle.
Mitä ihmettä, Saksa alisti Suomen, ei avustanut. Saksan olisi pitänyt pysytellä pois. Bolsevikit eivät tukeneet punaisia enää Tampereen aikoihin, sehän nähtiin.
Ilman Saksan apua ei ollut mahdollista selvitä bolsevikkien tukemista punikeista
??
Saksa ei alistanut Suomea millään tavoin. Se ei puuttunut lainkaan Suomen sisäisiin asioihin, vaan senaatti/hallitus sai hoitaa niitä rauhassa.
Kuten Lenin kerskui: "rikomme rauhansopimusta aina, kun tarvis."
Hallituksen joukot eivät kyenneet taistelemaan ilman Saksan materiaaliapua.Myös jääkärit olivat äärimmäisen tärkeä vahvistus,
<<Olet liian tyhmä ymmärtämään Suomen tilannetta talvella -18. Ilman Saksan apua ei ollut mahdollista selvitä bolsevikkien tukemista punikeista.>>
Itse olet liian tyhmä ymmärtääksesi, että Brest-Litowskin rauhansopimus Saksan ja Venäjän BOLSHEVIKKIEN välillä ESTI venäläisten sekaantumisen Suomen tilanteeseen.
Kyllä se oli Saksa joka Suomen ja Baltian maiden itsenäistyminen oikeasti takasi Brest Litowskin rauhansopimuksessa Venäjän kanssa. Se sopimus sisälsi Venäjän joukkojen vetämisen pois mm. Suomesta ja Baltian maista.
Bolsevikit vetivät vain osan joukoistaan pois Suomesta. Mm Tampereella oli noin 500 venäläistä sotilasta.Lisäksi varuskuntiin jäi runsaasti aseita ja muita tarvikkeita. Myös kouluttajia jäi, samoin vahva laivasto ja rannikkotykistö Helsinkiin.
Saksa miehitti Baltian maat ja pyrki estämään niiden itsenäistymisen. Saksa puuhasi sotaretkeä Arkangeliin ja Muurmanskiin yhdessä bolsevikkien kanssa.
Punaiset joukot yrittivät kukistaa myös Baltian maiden hallitukset Saksan romahdettua.
Vasta liittoutuneiden voitto turvasi Suomen ja Baltian itsenäisyyden.
Bolsevikeilla ei ollut muita joukkoja milloinkaan Suomessa kuin Rahjan ja Rovion kaltaisia asiamiehiä.
Kyllä Venäjän armeijan joukot jäivät bolsevikkien johtoon, kunnes Puna-armeijaa alettiin helmikuussa 1918 perustaa tilalle. Esimerkiksi Rautuun hyökänneet joukot olivat joPuna-armeijan yksiköitä.
Poikkeus vahvistaa säännön.
Bolševikkien Rautuun kohdistaman kiinnostuksen taustalla oli huoli Pietarin turvallisuudesta. Saksan ja Venäjän välinen aselepo oli päättynyt 18. helmikuuta eli kolme päivää ennen Rautuun tehtyä hyökkäystä. Neuvosto-Venäjän johto halusi sulkea vielä rakenteilla olleen Pietari–Hiitola-radan, jotta Suomen valkoisten kanssa läheisissä suhteissa olevat saksalaiset eivät pystyisi hyökkäämään sen kautta Pietariin. Venäläiset päättivät katkaista radan Suomen puolelta rajaa, jotta he saisivat myös Suomen punaiset mukaan puolustamaan Pietaria.
Ja venäläiset noudattivat esimerkiksi Tarton sopimusta 1939!?
Siinä tapauksessa Hennalan vankileiri perustettiin Suomen sisäistä turvallisuutta varten.
Saksa houkutteli bolsevikkeja mukan hyökkäykseen Jäämerelle. Suomalaiset olisivat kelvanneet sivustasuojaksi. Olisi ollut mielenkiintoinen asetelma.
Ajatus romahti tosin jo elokuussa Saksan vastoinkäymisten alettua.
Lykkäät pötyä. Bolshevikit tekivät yhteistyötä Englannin kanssa Barentsinmerellä.
Hennalassa huorasivat sinun kaltaisesi saksannuolijat ja punikit leipäpalasta,
Tarton rauha solmittiin 1920. Sitä ei voitu noudattaa 1918. Olet Trumpin trolli etkä tiedä Suomesta yhtään mitään. Jenkkipaska!
Juuri Saksan häviö maailmansodassa varmisti Suomen itsenäisyyden. Sitä ennen Svinhufvud apulaisineen oli myynyt Suomen Saksalle. Oli sattuma että Suomi pääsi irti tämän sakin tekemistä sopimuksista.
Svin yritti myydä Suomea Berliinissä Hitlerillekin, mutta heitettiin ulos.
Saksa tuki ratkaisevasti Suomen itsenäistymistä.Svinhufvud käytti sen viisaasti hyväksemme.
Muuten olisi ollut edessä bolsevismi ja rooli uuden NL:n osavaltiona.
Saksa ymmärsi myös romahtaa oikealla hetkellä,jolloin päästiin Mannerheimin johdolla siirtymään lännen leiriin.
Se riepoo punikkeja ja stallareita loputtomiin.
Lykkäät pötyä. Englanti osallistui länsivaltojen suuroffensiiviin bolsevismin tuhoamiseksi.
Britit hääräsivät Jäämeren rannikolla pelastaakseen sinne toimitetut materiaalivarastot. Vastassa olivat bolsevikit, saksalaiset ja suomalaiset, liittolaisina valkoiset venäläiset.
Lisäksi britit värväsivät joukkopulassaan suomalaisista punikeista ns. Muurmannin Legioonan, joka taisteli vain saksalaisia ja valkoisia suomalaisia vastaan.
<<Lykkäät pötyä. Bolshevikit tekivät yhteistyötä Englannin kanssa Barentsinmerellä.>>
Heheh... nyt on jo aika paksua tuubaa...
Englantilaiset siis kokosivat Muurmannin legioonan "tekemään yhteistyötä" bolshevikkien kanssa. Legioonaan palkattiin rajan taakse paenneita suomalaisia punikkeja. Ketä vastaan ne siis taistelikaan?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muurmannin_legioona
Ukko-Pekka oli kunnon mies keksi sen kotikaljankin.
Ja Suomen itsenäisyyden äiti oli sitten Saksa ja sakaslainen kenraali Ludendorf.
P.E. Svinhufvudin ja saksalaismielisten aktivistien pitkin syksyä 1917 jatkunut yhteydenpito huipentui marraskuun lopulla Hjeltin kautta Vaasaan tulleeseen salasanomaan, jossa saksalaiskenraali Erich Ludendorff otti voimakkaasti kantaa nopean itsenäisyysjulistuksen puolesta.
Ludendorff oli noussut sodan kuluessa Saksan tosiasialliseksi johtajaksi. Hän kutsui Hjeltin ja toisen suomalaisen Adolf von Bonsdorfin luokseen 26. marraskuuta 1917. Ludendorff oli juuri saanut tiedon bolshevikkijohtaja Lev Trotskin rauhantarjouksesta Saksalle.
”Ilmoittakaa Svinhufvudille: Saksan keisari katsoo ajankohdan sopivaksi Suomen julistamiseen itsenäiseksi”, ratkaiseva sähke kuului.
Eli "lupa" Suomen itsenäistymiselle oli sovittu Saksan ja Venäjän kesken.
Eipä niiltä kummaltakaan ruokaan ironnut, vaikka ehkä Suomen ja Saksan demarit levittivät huhuja. Saksalaiset ilmeisesti sosialidemokratiaan taipuvaiset sotilaat väittivät valkoisten rehupunttien tarjonneen heille enemmän ruokaa kuin Saksassa oli. Toinen merkittävä väite oli se miten valkoisten kannattajat syöttivät muka sokeria saksalaisten hevosille.
Punikit Saksaan orjiksi oli ja ryssät hengiltä Pietaria myöten. Siinä lyhyesti Alkiolainen / maalaisliittolainen Suomi-agenda itsenäisyytemme alkuvuosilta. Tätä lahtarit tukivat muissakin puolueissa, siis nusut / sekoomuslaiset sianpäineen.
Ei tukenut eikä punikkeja kukaan lähettänyt Saksaan ja Raja Kannaksella sai olla rauhassa. Kunhan taas sekoilet.
Ei niin lähettänyt kun Saksa antautui marraskuussa 1918. Vangit oli kuitenkin valmiina Tammisaaressa laivattaviksi Hangon kautta Saksaan.
Aiheesta on täällä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/9297507/punikit-kalikaivoksille
Ukko-Pekan vientituote, kun nartut oli jo töissä Hennalassa.
Mäntsälän mellakka olisi voinutz koitua vaaralliseskikin Suomen itsenäisyydelle.
Ukko-Pekka olikuitenkin jaarittelutaipumuksestaan huolimatta riittävän voimakas pannakseen kovan kovaa vastaan.
Armeija ympäröi Mäntsälän ja Ukko-Pekka käski miesten lähteä kotiin. Niinhän ne tekivät. Se oli samalla Lapuan Liikkeen loppu.
Kokoomus oikoi rivinsä Paasikiven johdolla ja äärilaita perusti IKL:n.