Kysynkin palstalaisilta, jotka ovat tutkineet sota-ajan arkistoja ja muita asiakirjoja, että onko vastaan tullut paljonkin virheitä tai jopa mahdollisesti (?) väärennöksiä?
Nimittäin sai hiljan perinnöksi edes menneen kummisetäni jäämistöä laatikollisen erilaisia kirjeitä ja kunniamerkkejä. En ole vielä kovin hyvin tutustunut tuohon jäämistöön, mutta jo kummisedän eläessä hän kertoi jäänneensä ilman korvausta vakavasta sotavammasta, kun siitä ei löytynyt mitään mainintaa hänen sodan aikuisista papereistaan. Nyt lukiessani hänen saamiaan kirjeitä, hän oli saannut yhden vastauksen koskien hänen tiedusteluaan sotavammojensa merkinnöistä, että ainut merkintä sairaalassa on lapamatojen häätämisestä.
Jäin miettimään, sedän kertomaa ja sitten hänen sotilaspassinsa merkintöjä, niin ei oikein natsaa kaikki. Ei lapamatojen vuoksi ketään siirretä toimistohommiin rintamalta korpraalista majurin arvoiseksi sotilasvirkamieheksi!
Toinen erikoisuus on, että äitini isän sotilaspassi on niin erikoinen, ilmeisesti sotilaspiirissä uudelleen liimattuine lehtineen, että sitä vasta ihmetteleekin. Passissa ei ole mitään mainintaa mm. isoisän suojeluskuntatoiminnasta, vaikka hänen toiminnastaa suojeluskunnassa on runsaasti muuta kautta saatavilla tietoa.
Nimittäin sai hiljan perinnöksi edes menneen kummisetäni jäämistöä laatikollisen erilaisia kirjeitä ja kunniamerkkejä. En ole vielä kovin hyvin tutustunut tuohon jäämistöön, mutta jo kummisedän eläessä hän kertoi jäänneensä ilman korvausta vakavasta sotavammasta, kun siitä ei löytynyt mitään mainintaa hänen sodan aikuisista papereistaan. Nyt lukiessani hänen saamiaan kirjeitä, hän oli saannut yhden vastauksen koskien hänen tiedusteluaan sotavammojensa merkinnöistä, että ainut merkintä sairaalassa on lapamatojen häätämisestä.
Jäin miettimään, sedän kertomaa ja sitten hänen sotilaspassinsa merkintöjä, niin ei oikein natsaa kaikki. Ei lapamatojen vuoksi ketään siirretä toimistohommiin rintamalta korpraalista majurin arvoiseksi sotilasvirkamieheksi!
Toinen erikoisuus on, että äitini isän sotilaspassi on niin erikoinen, ilmeisesti sotilaspiirissä uudelleen liimattuine lehtineen, että sitä vasta ihmetteleekin. Passissa ei ole mitään mainintaa mm. isoisän suojeluskuntatoiminnasta, vaikka hänen toiminnastaa suojeluskunnassa on runsaasti muuta kautta saatavilla tietoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kävin kyselemässä sota-arkistosta sukulaisteni yhteyttä asekätkentä jutussa. Ei löytynyt mitään. Virkailija sanoi että materiaalia on "hävinnyt".
Toinen isoisä suoritti asepalveluksensa Pietarissa, kun vallankumous alkoi olivat ottaneet jakat allensa. Tämä arkisto, jos on yleensä säilynyt, on Venäjällä.
Itse en pidä kovin luotettavina kaikkia arkistojen tietoja. Yksittäiset henkilöt ovat kirjoittaneet sotapäiväkirjoja, niistä on varmaan jätetty pois paljonkin. Kaikki ei varmasti ole kovin tarkkaa. Arkoja tietoja on myös varmasti hävitetty. Naapurini lanko oli radiotiedustelussa sodan aikana, sodan jälkeen hän oli maanpaossa Espanjassa. Onhan näitä.
Sensuuri toimi myös, esim. Kirjeet luettiin jotka tuli rintamilta.
Sotapäiväkirjat kirjoitettiin virkavelvollisuudella. Kaikki tiedot tuli esimiehen varmentaa.
Sotapäiväkirjoissa on kyllä aukkoja ja epätarkkuuksia.Usein niitä kirjoitettiin vasta tapahtumien jälkeen. Esimiehillä oli myös taipumusta kaunistella tekemisiään.
Arkistot on muodostettu pääasiassa virkatyönä laadituista asiakirjoista.
Niitä ei ole tehty tutkimuksia varten, vaan tietojen säilytttämiseksi ja yleensä virkakäyttöön.
Asiakirjoja on monenlaisia ja-tasoisia. Tahallista väärentämistä tuskin on, sillä ei siitä miään hyötyä ollut. Toinen asia on, mitä jätettiin kirjaamatta.
Suomalaiset asiakirjat ovat luotettavia. Tutkijan vain on osattava vertaille eri tietolähteiä ja pyrittävä saamaan tosiasiat esiin ilman omia tulkintoja.
Tuo kirjaamatta jättäminen nyt minulla ainakin tulee mieleen heti, kun on tutkinut sukulaisten ja tuttavien sota-ajan tekemisiä. Tämä kummisetäni sodassa saama vakava vamma oli käsittääkseni niin paha, että lääkärit eivät uskoneet hänen siitä selviävän lainkaan, joten sitä ei edes kirjattu mitenkään. Hän kuitenkin toipui ihmeen kautta ja kykeni olemaan työelämässäkin sodan jälkeen ja oli jopa sodan aikanakin sotilasvirkamiehenä majurin arvoisena toimistotehtävissä. Kaikesta muusta löytyy sodan ajalta häneltä hyvin yhtä pitävät arkistotiedot, mutta ei tuohon sotavammaan liittyen. Kummisetäni oli aika katkera, kun hän ei myöhemmin saannut mitään korvausta sotavammastaan, kun siitä ei löytynyt mitään virallista dokumenttia.
Kyllä kaikki hoitoa vaativat vammat olisi tullut kirjata LT-korttiin.Nimenomaan pahat.
Löysin isovanhempien kirjeenvaihtoa sisällissodan ja talvisodan ajalta. Melkoinen aarre. Vahinko vain, että varsinkin talvisodan kirjeet ovat lyijykynällö kirjoitettu ja pahoin haalistuneet. Sisällissodan kirjeissä kuvataan taisteluita ja puhutaan rakkaudesta ja kaipuusta, teini-ikäisiä olivat. Suku ei hyväksynyt heidän liittoaan, ukki lähti Yhdysvaltoihin, palasi, vaurastui , kirjeenvaihto alkoi uudelleen, häitä suunniteltiin, kotia etsittiin ja löytyi Helsingin Lastenkodin kadulta, myöhemmin Ruoholahden villat. Avioituivat, isäni syntyi. Talvisota alkoi. Ukki helsinkiläisenä lähetettiin Viipurin, mutta hänen nimeään ei löydy netin komppania ym listoista. Viimeinen kirje palautettiin, koska ukki oli kaatunut viikkoa ennen Talvisodan päättymistä Viipurissa. Hänet julistettiin kadonneeksi, ruumista ei löydetty.
On vain nämä haalistuneet kirjeet täynnä kaipausta ja sen ajan kuvausta. En asu Helsingissä, mutta ilmeisesti siellä pitäisi käydä sota-arkistossa? Olen netin Sota Sammon kautta saanut perustiedot, kaatumispaikan, mutta kun on täysin mysteeri nuo lopun ajan tapahtumat. Jonkinlainen kaaos kai siellä oli.
Kunniamerkki myös muistona.