Mannerheim oli ennen kaikkea venäläinen upseeri. Näin Suomessa ajateltiin venäläisistä upseereista:
Millainen Suomi meidän on luotava
Martti Pihkala (Gummerus)
Minkälainen Suomi meidän on luotava?
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144336
Sivu 148-150
-
<<Tämä suursota samoin kuin Japanin sota ovat selvästi osoittaneet, että venäläinen järjestelmä ja sitä kannattanut venäläinen upseeristo ei ole pystynyt luomaan armeijaa, joka kykenee menemään eteenpäin ja voittamaan. Tämä johtuu varsinkin siitä, että venäläinen ei ole oppinut noudattamaan järjestystä ja kuria ja että heidän koko koulunsa sisäisine perusteineen ei pysty ylläpitämään kuria. Venäläiselle luonteelle näet on velvollisuuden tunne vieras, hän helposti keskellä sodan raskaita tehtäviä saattaa vajota juoppouteen, irstailuun tai muuhun sellaiseen. Senpätähden venäläinen upseeri ei yleensä syvenny tehtävänsä yksityiskohtiin, vaan antaa mieluimmin mahdollisimman ylimalkaisia ohjeita. Tämä ylimalkaisuus sodan johdossa, tämä, että ei valmisteta tehtäviä yksityiskohtia myöten vaan jätetään asiat sattuman varaan ja alempien päälliköiden enemmän tai vähemmän tarkan velvollisuudentunnon varaan, on mitä arveluttavin luonteenpiirre.
Venäläisen järjestelmän — jos me yleensä tätä sanaa venäläisistä puhuessamme voimme käyttää — tyypillisiä ominaisuuksia on sen virkavaltaisuus. Tähän virheeseen juuri perustuukin sen kykenemättömyys pitää kuria yllä. Virkamiehellä, myöskin upseerilla, pitää tietysti olla valtaa, mutta jos häneltä puuttuu taitoa ja henkistä ylemmyyttä, niin hän ei osaa käyttää valtaansa oikein, hän ei osaa johtaa asioita, tehtävät nousevat pian yli hänen voimiensa, ja silloin hänellä ei ole muita keinoja kuin virkavaltansa. Tähän hän nojautuu aina uudelleen ja yksinomaan, ja ohjakset luisuvat kokonaan hänen käsistään. Tai hän virkavaltaansa nojaten ei enää viitsi koettaa selvittää pulmallisia asioita, vaan koettaa määräyksillään mahdollisimman vähällä päästä niistä. Hän vähitellen ei enää halua kuullakaan niitä, jotka näkevät vaaroja ja epäkohtia, ja lopuksi tuudittautuu petolliseen rauhaan, josta kova todellisuus hänet sitten herättää. Asiat ovat sillä aikaa kehittyneet kauas hänen ohitsensa ja heittävät hänet kelpaamattomana syrjään. Näin kävi umpisokean Venäläisen virkavallan, kun se tsaareineen ja kenraaleineen maaliskuussa v. 1917 heitettiin menemään, - >>
Millainen Suomi meidän on luotava
Martti Pihkala (Gummerus)
Minkälainen Suomi meidän on luotava?
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144336
Sivu 148-150
-
<<Tämä suursota samoin kuin Japanin sota ovat selvästi osoittaneet, että venäläinen järjestelmä ja sitä kannattanut venäläinen upseeristo ei ole pystynyt luomaan armeijaa, joka kykenee menemään eteenpäin ja voittamaan. Tämä johtuu varsinkin siitä, että venäläinen ei ole oppinut noudattamaan järjestystä ja kuria ja että heidän koko koulunsa sisäisine perusteineen ei pysty ylläpitämään kuria. Venäläiselle luonteelle näet on velvollisuuden tunne vieras, hän helposti keskellä sodan raskaita tehtäviä saattaa vajota juoppouteen, irstailuun tai muuhun sellaiseen. Senpätähden venäläinen upseeri ei yleensä syvenny tehtävänsä yksityiskohtiin, vaan antaa mieluimmin mahdollisimman ylimalkaisia ohjeita. Tämä ylimalkaisuus sodan johdossa, tämä, että ei valmisteta tehtäviä yksityiskohtia myöten vaan jätetään asiat sattuman varaan ja alempien päälliköiden enemmän tai vähemmän tarkan velvollisuudentunnon varaan, on mitä arveluttavin luonteenpiirre.
Venäläisen järjestelmän — jos me yleensä tätä sanaa venäläisistä puhuessamme voimme käyttää — tyypillisiä ominaisuuksia on sen virkavaltaisuus. Tähän virheeseen juuri perustuukin sen kykenemättömyys pitää kuria yllä. Virkamiehellä, myöskin upseerilla, pitää tietysti olla valtaa, mutta jos häneltä puuttuu taitoa ja henkistä ylemmyyttä, niin hän ei osaa käyttää valtaansa oikein, hän ei osaa johtaa asioita, tehtävät nousevat pian yli hänen voimiensa, ja silloin hänellä ei ole muita keinoja kuin virkavaltansa. Tähän hän nojautuu aina uudelleen ja yksinomaan, ja ohjakset luisuvat kokonaan hänen käsistään. Tai hän virkavaltaansa nojaten ei enää viitsi koettaa selvittää pulmallisia asioita, vaan koettaa määräyksillään mahdollisimman vähällä päästä niistä. Hän vähitellen ei enää halua kuullakaan niitä, jotka näkevät vaaroja ja epäkohtia, ja lopuksi tuudittautuu petolliseen rauhaan, josta kova todellisuus hänet sitten herättää. Asiat ovat sillä aikaa kehittyneet kauas hänen ohitsensa ja heittävät hänet kelpaamattomana syrjään. Näin kävi umpisokean Venäläisen virkavallan, kun se tsaareineen ja kenraaleineen maaliskuussa v. 1917 heitettiin menemään, - >>
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mannerheim nimitetiin Suomen sotavoimien ylipäälliköksi 25.1. 1918. Siitä alkaen hän oli suomalainen upseeri kaikkiaan noin 33 vuotta. Marski toimi ylipäällikkönä kolmessa sodassa ja kahdesti valtionpäämiehenä.
Hänellä on suuret ansiot Suomen säilymisessä itsenäisenä. Hän on ainoa itsenäisen Suomen sotamarsalkka.
Siinä on Suomi-vihaajille riittävästi syytä Marskin mustamaalaukseen.
Todettakoon, ettei sen enempää Martti Pihkalalla kuin Ukko-Pekalla ollut sotilaskoulutusta, eikä pätevyyttä minkään valtion upseeriston arvosteluun.
Tosiasiassa Mannerheim oli heikko.
Saksan taloudellisiin vaatimuksiin alistuminen oli hinta, jonka Suomen hallitus oli valmis maksamaan saamastaan avusta. Ehtona sotilaalliselle väliintulolle oli kolme keväällä 1918 solmittua valtiosopimusta, jotka käsittivät maiden välisen rauhansopimuksen, kauppa- ja merenkulkusopimuksen sekä sopimuksen sotilastukikohtien perustamisesta. Ne sitoivat Suomen tiiviisti Saksaan, joka sopimusten myötä kontrolloi tiukasti maan taloudellista ja valtiollista elämää. Kauppa- ja merenkulkusopimus oli Suomen kannalta erityisen katastrofaalinen, sillä se antoi ulkomaankaupan Saksan kontrolliin ja takasi saksalaisille yrityksille etuosto-oikeuden. Sotilastukikohtia koskeva sopimus salli Saksan perustaa tukikohtia kaikkialle Suomen alueelle, mukaan lukien oman tarkastusaseman Ruotsin rajalle Tornioon. Kuningashankkeen yhteydessä neuvoteltiin vielä sotilasliitosta, joka alisti Suomen armeijan Saksan armeijan alaisuuteen. Sopimukset tekivät Suomesta käytännössä Saksan protektoraatin ja veivät pohjan vasta saavutetulta itsenäisyydeltä. Suomen poliitikkoja tai sotilasjohtoa ei kuitenkaan tarvinnut aktiivisesti ohjailla, vaan nämä pyysivät vapaaehtoisesti saksalaisten ohjeita.
Lykkäät silkkaa pötyä.
Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä Saksan sopimustenkanssa.Ne olivat senaatin puuhia. Tosin hän hyväksyi sotilasavun,koska se oli edellytys sodan voittamiselle.
Mannerheim erosi vastalauseeksi Saksan saamalle sotilaskäskyvallalle,
Hän ryhtyi luomaan yhteyksiä ympärysvaltoihin, mitkä sitten osoittautuivat elintärkeiksi Saksan hävittyä sodan.
Mannerheim vei valtionhoitajana Suomen läntisten demokratioiden joukkoon.
Siellä on pysytty kommunistien ja heidän juoksupoikiensa yrityksistä huolimatta.
Eroaminen oli siis vahvuuden osoitus.
Se oli oikea ratkaisu,koska Mannerheim ei leimautunut saksalaisystäväksi. Hän pystyi ottamaan ohjat Saksan tappion jälkeen ja saamaan länsivaltojen hyväksymisen.