Moniko mormoni on niin takapajuinen, että uskoo pelkällä pappeuden valtuudella voivansa parantaa aivokalvontulehduksen?
Eräs mormonityttö kuoli juuri Utahissa tällaisen uskon seurauksena. Tyttöparka ei saanut lainkaan kunnollista lääketieteellistä hoitoa.
http://deseretnews.com/dn/view/0,1249,600119182,00.html
(Kirkon omistama lehti, ei ole mitään antimormonihuhua.)
Eräs mormonityttö kuoli juuri Utahissa tällaisen uskon seurauksena. Tyttöparka ei saanut lainkaan kunnollista lääketieteellistä hoitoa.
http://deseretnews.com/dn/view/0,1249,600119182,00.html
(Kirkon omistama lehti, ei ole mitään antimormonihuhua.)
Vastaukset 22
Vanhimmat
selittää sillä, että näin oli tarkoitus käydäkin ja tämä oli Jumalan tahto. Eihän pappeudessa mitään vikaa voi olla, vaikka se ei oikein riitäkään poistamaan elämän kärsimyksiä ja tuskaa yhdelläkään elämän osa-alueista.
Oma mormoni-isäni uskoi niin lujasti omaan Melkisedekin pappeuden valtuuteensa, että kun hän kipeän lapsensa, sillä olisi pitänyt parantua.
Kun ei angiina, keskikorvantulehdus, päänsärky tai muu vaiva sillä parantunut, oli vika lapsen uskossa, ei mormonipappeuden heikkoudessa tai isän kelvottomuudesta pappeudenhaltijana.
Mitään penisiliinejä nielurisaleikkauksesta puhumattakaan ei olisi tarvittu, jos vain usko olisi riittänyt.
Onneksi reaalimaailmassa elävä mormoneihin koskaan liittymätön äitimme hankki tarvittavat lääkkeet.
että annat oikean todistuksen isästäsi? Arvelen tietäväni kuka olet.
Luot mielikuvituksessasi "todellisuutta", jota ei ole. Perustelusi on: näin sen tätyy olla, sillä muutenkaan ei voisi olla. - Mutta todellisuus on aivan muuta kuin mielikuvitus. Se sinun olisi syytä huomata.
Hämmästelen oikein tarkkanäköisyyttäsi. Oliko edessäsi peili?
tarvitse neljää vaimoa elämänsä aikana. Ennen kuin sinäkään kerrot kuvitteluistasi tuntea joku, on varmaankin parempi, että yrität ensi alkuun tutustua huolella itseesi. Muussa tapauksessa saatat vahingoittaa itsesi lisäksi muitakin ennen pitkää.
On tietysti mahdollista, että tunnet tai arvaat minut. Mormoniympyrät ovat kovin pienet. Mutta miten se vaikuttaa tähän asiaan?
Kurkkukivut ja korvasäryt eivät olleet mielikuvitusta, vaan todellisia sairauksia, joihin auttoi penisilliini - ei pappeuden valtuudella toimitetut sairaan voitelut öljyllä, joka oli sitäpaitsi niin härskiintynyttä, että päänahka haisi vielä yhden saunapäivän jälkeenkin.
Eli mikä on nyt ongelmasi?
eli sekä siunausta että lääkkeellistä apua. En siis usko, että isäsi olisi koettanut estää lääkkeiden käyttöä. Annat sen vaikutelman, että vasta äitisi aktiivisuuden ansiosta sait lääkkeistä apua. Tässä arvelen sinun antaneen väärän todistuksen.
Minulla ei ole ongelmaa tässä asiassa. Sinun ongelmasi on vihamielisyys isääsi ja sen mukana kirkkoa kohtaan. Et pysty erottamaan ihmisten epätäydellisyyttä totuudesta, johon ihmisten epätäydellisyys ei vaikuta mitenkään. Tuot vähän väliä tällä palstalla esiin ihmisten vajavuuksia ikään kuin niillä olisi merkitystä uskonnollisen totuuden kannalta. Noissa isääsi koskevissa lausumissa on vahvaa liioittelun sävyä. Se, ja ihmisistä puhuminen siten kuin sinä teet, on osoitus siitä, että asentellisuudella on hallitseva asema ajattelussasi totuuden kustannuksella.
Oma kielteinen ja ennakkoluuloinen asenteesi kirkosta eronneita kohtaan on käynyt ilmi monessa eri keskustelussa tällä palstalla. Asenteesi estää sinua näkemästä ja ymmärtämästä, että ihmiset eroavat kirkosta useimmiten siksi, että ovat huomanneet sen opit ja toimitukset vääriksi, epäraamatullisiksi, tai jopa saatanallisiksi. Kukaan ei eroa kirkosta, jonka kokee hyväksi tai todeksi, aidoksi Kristuksen kirkoksi.
On oikein hyvä, että kirkossa turvaudutaan myös lääketieteelliseen apuun. Niin sen pitää minusta ollakin. Siihen meilläkin äiti aina turvautui, jopa kutsui lääkärin joskus kotiinkin, kun ei heikkouskoisten ja kuumeessa hourailevien lasten usko riittänytkään isämme pappeuden voimalla paranemiseen.
Painajaismaisimpana muistan yhden sairastumiseni konferenssimatkalla. Kuume nousi jo perjantai-iltana ja konferenssi päättyi vasta sunnuntaina. Isä kävi siunaamassa minut kahden muun pappeudenhaltijan kanssa hotellihuoneessa. Siellä hotellihuoneessa makasin molemmat konferenssipäivät yksin vieraassa kaupungissa vain kraanavesi juotavanani, ilman särkylääkkeitä tai lääkärinapua, ainoana toivonani että pappeuden valtuudella siunaaminen tällä kertaa auttaisi - jos nyt uskoisin vielä enemmän.
Rukoilin melkein koko ajan minkä kuumeelta ja kurkkukivulta pystyin, ikävä vain että lapsena minulle nousi aina niin kova kuume, että seinät alkoivat liikkua ja tuli monenlaisia houreita.
ei nyt oikein toimi. Kirjoitit: "Kukaan ei eroa kirkosta, jonka kokee hyväksi ja todeksi, aidoksi Kristuksen kirkoksi." - Toivottavasti ei todella eroakaan, mutta se mahdollisuus on olemassa, että eroaa aidosta kirkosta, koska luulee sitä vääräksi. Tai sitten omien heikkouksiensa vuoksi alkaa arvostella ja etsiä vikoja puolustellakseena luopumustaan. Muiden syyttely ja arvostelu on usein käytettyjä keino.
Silti niitäkin on, jotka tieten tahtoen eroavat, vaikka tietävät kirkon todeksi. Heistä tulee kirkon katkeria vastustajia.
Gal. 1:6 hämmästelee jäseniä, jotka niin pian ovat siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin.
Matt. 7:27 mainitsee myrskytuulen, jonka pieksämä talo sortui.
2 Tim. 2:18 mainitsee, että jotkut eksyvät totuudesta.
Siis jo Kristuksen ja apostolien aikana luovuttiin aidosta evankeliumista. Tämä merkitsee, ettei luopuminen todista vääräksi sitä, mistä luovutaan. Juudaskin luopui ja kavalsi Mestarin.
2 Tim. 4:3-4 mainitsee ajan. jolloin ihmiset eivät siedä tervettä oppia. Mielestämne elämme tuota aikaa.
Minkä asian suhteen sinusta näyttää siltä, että minun realiteettitajuni ei toimi? En ole nyt kuumeessa. :-)
Viestisi loppuosasta olen samaa mieltä kanssasi. Monet ovat tosiaan luopuneet Kristuksen seuraamisesta, alkaneet vääristellä Hänen sanomaansa ja vähätellä Hänen lunastustyötään.
On jopa sellainen kirkko lopun aikoina perustettu, joka rohkenee väittää että ihmisen tulee omilla teoillaan ansaita lunastus, mutta siten hän voikin palkinnoksi tulla peräti Jumalaksi.
Hänellä voi olla krooninen, korkea kuume. Ehkä hän hourailee lähes taukoamatta?
Jos tuon 9-vuotiaan mormonitytön Rachel Buntyn kuolema saa mormonien realiteettitajun heräämään, hän ei ehkä kuollut täysin turhaan.
Toivon että tapaus synnyttää keskustelua mormonien parissa kaikkialla maailmassa, myös meillä Suomessa.
Mormonien sairaiden siunaamisessa en näe sinänsä mitään pahaa, jos voideltava itse saa siitä toivoa paranemiseensa. Mutta lääketieteen auttamismahdollisuuksia ei MILLOINKAAn pidä jättää käyttämättä siinä luulossa, että mormonien pappeus takaisi jotain parantajanlahjoja sen käyttäjille.
Tässä kävi pienelle tytölle aivan samalla tavalla kuin minullekin kävi aikoinaan. Sen jälkeen kun minut oli "siunattu" en enää uskaltanut valittaa korvasärkyä tai muuta kipua, koska se olisi ollut osoitus epäuskosta Jumalaa kohtaan.
Onneksi äitimme oli valppaana, osasi käyttää kuumemittaria ja omaa järkeään. Hänen realiteettitajunsa toimi eikä hän ollut aivan vailla tietoa sairaiden hoitamisesta muutenkaan.
kun oikaisit edellistä viestiäsi myöntäen, että "monet ovat tosiaan luopunueet Kristuksen seuraamisesta, alkaneet vääristellä Hänen sanomaansa ja vähätellä Hänen lunastustyötään." Alun perin kirjoitit: "Kukaan ei eroa kirkosta, jonka kokee hyväksi, todeksi ja aidoksi Kristuksen kirkoksi." Myöntämisesi oli vain osittainen, sillä kyllä vaan niin tapahtuu, että erotaan, vaikka tunnetaankin hyväksi ja todeksi. Niin tapahtui jo Kristuksen aikana, ja Juudas jopa kavalsi Mestarin. Realitettitajusi ei toimi tämän havaitsemisessa. Käänsit huomiosi pois itse asiasta ja valitit sairauskokemuksestasi eli syrjähdit asiasta.
Ent. mormonina sinun tulisi huomata valheeksi sanontasi: "rohkenee väittää, että ihmisen tulee omilla teoillaan ansaita lunastus, mutta sitten hän voikin palkinnoksi tulla peräti Jumalaksi."- Vastustajat kyllä tälläista perättömyyttä hokevat. Toivottavasti he tekevät näin vain tietämättömyyttään, mutta että sinäkin!
Olethan varmasti kuullut moneen kertaan, että "parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta". Kaipa kielteinen asenteesi estää sinua myöntämästä tosiasioita kirkostamme ja alat toistella vastustajien fraaseja. Emme todellakaan vähättele Kristuksen lunastustyötä. Täytyykö sinun turvautua karkeisiin valheisiin itseäsi pettääksesi, vaikka tiedät, mikä on totuus tässä suhtautumisessamme lunastukseen?
Pakkohan sinua on sitten uskoa, että nykyään kirkko pitää virallisena oppinaan kirjoittamaasi
"parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta".
Oppi on tässä kohdin muuttunut minun aktiiviajoistani. Olen pahoillani, että vanhat opetukset ovat jääneet mieleen eikä uusi virallinen oppi meinaa enää upota vanhan kalloon.
Oppimisesta tiedetään yleisemminkin, että on helpompi opettaa ihmiselle kokonaan uutta kuin saada korjatuksi kerran perinjuurin väärin opittu ja omaksuttu ajattelu- tai toimintatapa.
mutta muistísi on ilmeisesti ollut valikoiva. Olen ollut riittävän pitkään kirkossa, jotta tiedän, että oppi ei ole muuttunut.
Voi olla, että siinä seurakunnassa jossa sinä käyt on asiat aina opetettu juuri kuten kerrot.
Minun seurakunnassani ei puhuttu mitään ns. Getsemanen sovituksesta, vaan ainoastaan ristin sovituksesta.
että vanhasta tottumuksesta ristillä tapahtunut sovitustyö on ollut enemmän esillä. Ihmisille on sitäpaitsi helpompi ymmärtää fyysinen tuska ristillä kuin psyykkinen ja henkinen tuska, joka sai ihmisen Pojan hikoilemaan verta joka huokosestaan.
Outoa, ettei isäsi ottanut siunauksen rinnalle lääkkeitä. Kuulostaa hourupäiseltä, mutta ainakaan kirkon johtajien taholta tällaiseen toimintaan ei todellakaan rohkaista, juuri päin vastoin. Juuri äsken luin kirkon profeetan kirjoittaneen, että meidän pitäisi tehdä kaikkemme jonkin asian hyväksi eli tehdä oma osamme ja Sitten viedä se Jumalan eteen. Kun paholainen koetteli Jeesusta erämaassa ja kehoitti Häntä hyppäämään temppelin harjalta sillä enkelit pelastaisivat Hänet varmasti, Jeesus ei silti hypännyt.
Itse uskon lujasti pappeuden siunauksiin. Muutama viikko sitten näin, kuinka siunauksen saatuaan paras ystäväni parani vakavasta vatsahaavasta, pystyi taas nukkumaan ja elämään normaalia elämää. Itse olen vastikään saaanut siunauksen omia haasteitani varten, ja tuntenut paljon rauhaa ja onnea sen jälkeen.
Ei teidän tarvitse niihin uskoa...Mutta ilman uskoa mitään ihmeitä ei tapahdu.. Ja taas tekisi mieleni kysyä, mitä usko on?
Toivon, että tuo U.S.A:ssa tapahtunut ja omat kokemukseni tosiaankin ovat poikkeuksia mormonien parissa. En tiedä, mikä on käytäntö. tunnen vain oman perheemme tarinan.
Mormoni-isämme oletti, että paranemme pelkällä siunaamisella. Ilman äidin hankkimia lääkkeitä olisin menettänyt ainakin kuuloni korvatulehdusten seurauksena, ehkä jopa kuollut sydänlihaksen tulehdukseen tai streptokokkimyrkytykseen tai saanut saanut reuman ja sydänvian hoitamattomista angiinoista.
En todellakaan kiitä mormonipappeuden kommervenkkejä paranemisesta, vaan lääketiedettä.
Lääketiede olisi saattanut pelastaa myös tuon 9-vuotiaan Rachel-tyttösen, jos hänen vanhempansa eivät olisi uskoneet liian lujasti siunaamisrituaalin voimaan.
Nähtäväksi jää, joutuvatko vanhemmat syytteeseen lapsensa heitteille panosta ja kuolemantuottamuksesta. Toivottavasti.
Minustakin tuntuu aika kummalta tämä juttu. Luulen, että mormonit kyllä käyttävät lääketiedettä apuna siinä missä muutkin ihmiset...eikä sairaan puolesta rukoilemisessa tai siunaamisessa mitään pahaa ole. Ehkä nämä ovat ääritapauksia, mutta mahdollisia kylläkin.
Pappeuden voimasta minulla on joitakin hauskoja muistoja. En saisi kirjoitella tänne muistoja kun aina joku kärtyinen ihminen ottaa heti kantaa ja sitäpaitsi monet mormonit haluaisivat antaa pelkästään myönteisen ja ihanan kuvan kirkosta...mikä tietenkään ei ole realistista. M-kirkossa tapahtuu kaikenlaista, kuten yleensä maailmassa.
Pappeuden ihaileminen oli vilpitöntä. "Ihanaa, kun meillä on tämä pappeus", naiset (me naiset) kirkossa sanoivat tai "Ihanaa, kun pappeus käskee", sanottiin, kun mies vaikkapa sanoi vaimolle, ettei nyt ehdi tiskata astioita. Kaikki tehtiin, mitä pappeus pyysi, koska papppeus oli jumalan voima ja valtuus.
Kuljimme laajalti eri paikkakunnilla erilaisissa tilaisuuksissa ja kuski ajoi aina hullun lailla ylinopeutta (no, se ei tietenkään ollut kenenkään mielestä oikein, mutta kuljettaja ei voinut itselleen mitään) ja hän, kuljettaja (pappeus) opetti minulle (olin nuori ja juuri kirkkoon tullut), että meille ei voi tapahtua mitään pahaa kun olemme tässä oikeassa kirkossa ja kun "meillä on pappeus".
Sitä en oikein muista, miten nuoret pojat etenivät pappeudessa. Kyllä kai heille pidetään jonkinlainen puhuttelu, ennen kuin saavat lisää pappeutta (diakoni, opettaja, pappi), vai saavatko he "sen" automaattisesti kun syntymäpäivä on ollut, eli ikää on tullut lisää???
Yövyin kerran eräässä erittäin suuressa mormoniperheen talossa tuolla helsingin seutuvilla ja siellä poika odotti kovin vihaisena seuraavaa sunnuntaita. Hän uhkasi tehdä yhtä ja toista, ellei hänen nimeään mainittaisi eli ellei hän "ylenisi" pappeudessa.
Ei kai se riitä että pelkästään käy läpi oppitunnit ja täyttää vaaditun iän? Vai riittääkö?
Kukaan ei voi kutsua itseään pappeuteen, vaan tätyy olla henkilö, jolla on valtuus tuohon kutsumiseen. Niin oli Raamatun mukaan ja niin on nytkin.
Käytännössä tapahtuu niin, että kun poika täyttää 12 vuotta, niin seurakunnan johtaja puhuttelee poikaa varmistuakseen siitä, että hän ymmärtää riittävästi pappeudesta ja on kelvollinen. Sen jälkeen hänet esitetään seurakunnalle ja kysytään, onko kenelläkään vastaan, että hänelle annetaan pappeus ja että hänet asetetaan diakoniksi. Iän karttuessa pojan pappeuden virat muuttuvat ja samalla valtuudet lisääntyvät, kun hän on uskollinen.