Pieni mikä-liekoira

Joo millään lailla ei helppoa ole missään tilanteissa. Tulee luokse kun kutsun mutta kotonakin touhuaa omiaan enemmissä määrin. Mutta aina siellä missä olen itse. Siltikään se ei tyhmä ole.
Esimerkki sellainen että kun näkee kaukana toisen koiran niin jää odottamaan. Kun sanon että ei kun nyt mennään niin tulee kyllä mutta haistelee ja pissaa pienin välimatkoin aina samalla vilkaisten taakse missä se tulijakoira on. Olisiko jo kohta kohdalla kun oikein venytän omaa menoani. Se tekee sen vastaavassa tilanteessa joka kerta ja luulee että minä en ymmärrä.
Jos vieras koira kääntyykin pois kulkusuunnastamme, sitten tepsuttelee taass normaalisti. Eikä tartte pissatakaan viiden metrin välein.

Tämä on ensimmäinen pieni koira, aiemmin ollut saksanpaimenia. Niiden kanssa nämä asiat olivat helppoja eivätkä osanneet kieroillakaan niin kuin tämä pieni.

Vallottava se on ja kun ei ole vihainen kenellekään niin se ei niin paljo haittaa.
Kieltämättä kyllä joskus ärsyttää.

Meillä koira moikkailee ja leikittää kavereitaan aina kun nähdään hihnalenkeillä, miksi se ilo pitäisi estää?

Eihän niitä koiria saa irti pitää missään ilman maanomistajan lupaa, koirapuistoja ei täällä ole.
Ja suurempi ongelmahan se olisi, jos koira on irti eivätkä tuliskaan toimeen.Tappelu olisi taattua.

Hihnassa minun koira tulee hyvin toimeen muiden kanssa.Joskus harvoin, joku tyrkyttää kaveriksi jotain murisijaa, mutta sitten vaan jatketaan matkaa.Niitä on aniharvoin, ja silloinkin yleensä samaa sukupuolta olevia, jotka alkaa murista.Tuskimpa irtikään tulisivat toimeen, kun kaikki eivät siedä samaa sukupuolta olevia.Minun koiralle käy samansukupuolisetkin kaveriksi.

Monesti on tehty niin, että lenkkeillään yhdessä vieraan koiran kanssa, ja kun näyttävät hihnoissa ollessaan tulevan hyvin toimeen.Päästetään meidän omalle pellolle yhdessä juiksemaan.Mitään ongelmia ei ole tullut.
Jos eivät tule hyvin hihnalenkillä toimeen, ei tietenkään päästetä yhdessä irti.

Tuttavat teki kahden uroksen kanssa tuon irtipito virheen.Meinasivat että koirat tulevat paremmin juttuun ilman hihnoja omistajineen.Olivat molemmille koirille vieraalla alueella, ja vaan päästivät koirat irti.Kaksi urosta, toinen jättikokoa ja toinen hiukan pienempi.Tappelu alkoi heti kun huomasivat toisensa.Erottaminen oli ollut vaikeaa, ja pienemmälle tuli tikattavaa leukaan ja murtuma.

Minusta koiria ei suinpäin kannata irti vieraan koiran kanssa päästää, voi käydä tosi kurjasti.

Aina ei edes eri sukupuoli auta,tiedän narttuja jotka vapaaksi päästessään menevät suoraan uroksenkin kimppuun, jos tilaisuus annetaan.
Kaikki koirat ei ole niin sosiaalisia, että haluaisivat toisten seuraa.Ja joku ottaa heti johtaja aseman kaveriin nähden, ja se otetaan rajusti komentamalla.

Eli, irtipito tarkkaan harkiten.Ja maanomistajan luvalla vain.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä koira moikkailee ja leikittää kavereitaan aina kun nähdään hihnalenkeillä, miksi se ilo pitäisi estää?

Eihän niitä koiria saa irti pitää missään ilman maanomistajan lupaa, koirapuistoja ei täällä ole.
Ja suurempi ongelmahan se olisi, jos koira on irti eivätkä tuliskaan toimeen.Tappelu olisi taattua.

Hihnassa minun koira tulee hyvin toimeen muiden kanssa.Joskus harvoin, joku tyrkyttää kaveriksi jotain murisijaa, mutta sitten vaan jatketaan matkaa.Niitä on aniharvoin, ja silloinkin yleensä samaa sukupuolta olevia, jotka alkaa murista.Tuskimpa irtikään tulisivat toimeen, kun kaikki eivät siedä samaa sukupuolta olevia.Minun koiralle käy samansukupuolisetkin kaveriksi.

Monesti on tehty niin, että lenkkeillään yhdessä vieraan koiran kanssa, ja kun näyttävät hihnoissa ollessaan tulevan hyvin toimeen.Päästetään meidän omalle pellolle yhdessä juiksemaan.Mitään ongelmia ei ole tullut.
Jos eivät tule hyvin hihnalenkillä toimeen, ei tietenkään päästetä yhdessä irti.

Tuttavat teki kahden uroksen kanssa tuon irtipito virheen.Meinasivat että koirat tulevat paremmin juttuun ilman hihnoja omistajineen.Olivat molemmille koirille vieraalla alueella, ja vaan päästivät koirat irti.Kaksi urosta, toinen jättikokoa ja toinen hiukan pienempi.Tappelu alkoi heti kun huomasivat toisensa.Erottaminen oli ollut vaikeaa, ja pienemmälle tuli tikattavaa leukaan ja murtuma.

Minusta koiria ei suinpäin kannata irti vieraan koiran kanssa päästää, voi käydä tosi kurjasti.

Aina ei edes eri sukupuoli auta,tiedän narttuja jotka vapaaksi päästessään menevät suoraan uroksenkin kimppuun, jos tilaisuus annetaan.
Kaikki koirat ei ole niin sosiaalisia, että haluaisivat toisten seuraa.Ja joku ottaa heti johtaja aseman kaveriin nähden, ja se otetaan rajusti komentamalla.

Eli, irtipito tarkkaan harkiten.Ja maanomistajan luvalla vain.

Lue lisää

Joo olen samaa mieltä kanssasi. Sinulla on pieni helppo koira ulkoiluttaa hihnassa niin kuin minullakin. Ystävällinen kaikille mutta ongelma on toi että se katsoo taakseen, näkee koiran ja jää odottamaan. Ja tekee noita temppujaan kun tuossa aikaisemmin kirjoitin.

Narttujen kanssa olen samaa mieltä kuin sinä. Tälle kun kelpaa yhtähyvin nartut kuin uroksetkin niin minulla ei ole väliä mikä se on.
Tuli vaan vastaan sellainen narttu joka ensin leikki ja yhtäkkiä säntäsi tosissaan koirani kimppuun. Hihnassa olivat molemmat ja omistaja ei osannut kuin hokea koiransa nimeä.
Sen verran toklas omaani otsaan että pieni veripisara sieltä pursui. Eli ei siis mitään vakavaa.

Mutta itse tilanne oli jotenkin naurettavan typerä ja omistaja kädetön.
Omistaja hokee vaan koiransa nimeä kunnes remmit on niin solmussa ettei enää irti saa.
Jos minun koirani olisi ollut se tappelija, se tappelu olisi päättynyt lyhyeen.
Olisin ottanut koiraani kiinni siitä mistä saan ja se olisi loppunut siihen.
Ehkä vähän tönäissyt toista pukaria jos olisi ollut tarpeen.

Jos halutaan että koira uskoo niin kyllä äänensävy on se joka kertoo mitä mieltä olet asiasta. Piipittämällä ei kutsuta ketään, ei edes pikkulintuja. Ja tälläkin onnettomalla omistajalla kaksi koiraa hihnassa.

Paskin vika olisi se että koira olisi agre. Siksi haluan omaani suojella just vihaisilta koirilta eikä se niistä piittaakaan. Kyllä kait se agressiivisuus on kuitenkin opittavissa jos usein joutuu taisteleen.

Kirjoittajalle ja pienelle koirallensa oikein hyvää joulua.

En tiedä ymmärsinkö oikein mutta tämä koira on "yltiösosiaalinen". Sen käytös on siinä mielessä hienoa että ei tarvitse pelätä onko vastapuoli vihainen vai ei.

Jos sille rähjätään niin se erkaantuu siitä eli menee kauemmaksi. Jos vieran koiran kanssa voidaan edes haistaa se on tyytyväinen. Koirat jotka eivät rähjää mutta kulkevat ohi hissukseen saavat haukun tai kaksi. Harmitus.

Sillä on nin paljon koirakavereita että välillä lenkistämme ei tule mitään. Se saa reuhtoa kaikkien kanssa niin kauan kuin omistaja jaksaa. Eli tutuista ei ole pulaa ja "sydänystäviä" sillä on ainakin kaksi.

Kokoero on huomattava mutta valkoista paimenkoiraa väriltään ja pitkälti sakua muuten muistuttava huomattavasti isompi koira on se. Omani säkä lienee noin 35-40 ja tämä kamu on isompi kun olivat ovat sakumme.
Omani pennusta asti on tuon ison kanssa riekkunut. Välillä omani on kuin pallo jonka vastapuoli panee kierimään. Rajun näköistä se leikki on asiaa tuntemattomien mielestä mutta omani haluaa itse sitä sitä. Hyökkää aina kimppuun ylösnoustuaan mutta minkäänlaista ääntä
ei kuulu kummaltakaan. Tykkäävät toisistaan mutta kokoero on vaan niin suuri. Tähän päivään siitä ei ole haittaa mutta jos on niin sittenhän ihmine puuttuu siihen.

Sosiaalistaa koiraani ei todellakaan tarvitse. Mieluummin hillitä sitä.

Ja unohtui yksi merkittävä asia. Kun mennään tietä pitkin niin se yhtäkkiä katsoo taakseen ja kuinka ollakaan siellä saattaa kävellä ihminen ja ilman koiraa.

Sitten se jymähtää siihen, haluaa odottaa. Jos olisi koira niin tajuaisin mutta kun ei ole vaan ihminen ilman koiraa tai mitään. Sitten pitäisi odottaa että se ihminen menee ohi tai jotain.
Se ei päde kaikkien kohdalla. Kuljetan sitä vilkasliikenteellisellä (niin kuin Kumpulasta nyt löyty) kadulla ja kävelyteillä missä on ihmisiä ja koiria ja fillareita.

Eikä lähde jos ei halua kuin raahamalla tai kantamalla. Nyt kura-aikaan en viitsi kauheasti kanniskella. Painaahan se kuitenkn 12 kg.

Olen miettinyt seen tuloa meille. Virosta lähtöisin ja oli tullessaan 3,5 kuukautta vanha. Pelkäsi ihan kaikkea paitsi ei minua ja miestäni. Mietin missä tynnyrissä se on pidetty.

Vieläkin karttaa miehiä ja lapsia. Muuten hulvattoman hauska tyyppi. Ensin kun luin sängyssä niin se tuli viereen. Istui siihen ja nosti etupäänsä ylös. Siinä se istui etutassut vierekkäin.

Meni viikko tai pari niin se teki samaa mutta rupesi heiluttamaan etutassujaan ylös ja alas. Sanon sitä vilkuttamiseksi. Ensin muutaman kerran sitten nopeampaan.

Nyt se tekee sitä kaiken aikaa minulle kun haluaa miellyttää, Miehelleni se on vaan antanut yhden näytön tyylistään.