Kouluissa lukuvuoden ohjelmassa voi olla kirkkokäyntejä, jolloin ilmaisulla tarkoitetaan koululaisille suunnattua jumalanpalvelusta koulupäivän aikana. Kyseessä on silloin uskonnollinen tilaisuus, joka on luonteeltaan uskonnonharjoitusta (tai oikeastaan uskonnonharjoituttamista). Tällöin, OPH:n ohjeiden mukaan, samaan aikaan pitää olla tarjolla ei-uskonnollista, opetussuunnitelman mukaista uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta vastaavaa ohjelmaa, joka voidaan toteuttaa joko koulussa tai koulun seinien ulkopuolella.
Toisaalta koulujen opetustoimintaan voi sisältyää opintokäyntejä, ekskursioita, ja ne voivat suuntautua myös luterilaisen seurakunnan kirkkoon ja muihin toimitiloihinsamoin kuin muidenkin uskonnollisten yhdyskuntien toimitiloihin . Niistäkin saatetaan kääyttää ilmaisua "kirkkokäynti", mutta tällöin kyse on uskonnollisesti sitouttamattomasta opetuksen osasta. Tällainen opintokäynti voi sisältyä myös vaikka elämänkatsomustiedon opetukseen (- ei tietenkään peruskoulun joka lukuvuosi puhumattakaan että sellainen olisi 2-3 kertaa vuodessa ).
Kirkkokäynti on terminä lähellä opintokäyntiä, mutta toisaalta sen juuret lienevät "käydä kirkkossa" -ilmauksessa, jolla perinteisestä tarkoitetaan kirkkojumalanpalvellukseen osallistumista. Nykyisin sitä myös voi pitää kuitenkin jotenkin sievistelemänä ilmaisuna sillä että tosiasiallisesti on kysymys uskonnonharjoitustilaisuudesta, käytännössä enemmistölle uskonnonharjoituttamisesta eikä omaehdoisesta uskonnonharjoituksesta.
Todettakaan taustaksi, viime aikoina on ilmaantunut trendi, jossa kirkko pyrkii integroimaan uskonnonharjoitusta ja opetusta. Tämä tosin saattaa liittyä enemmän esimerkiksi seurakunnan pitkiin päivänavauksiin tai koulun muuhun toimintaan., mutta myös jumalanpalveluksiin, joiden valmisteluun osallistetaan oppilaita.
Toisaalta koulujen opetustoimintaan voi sisältyää opintokäyntejä, ekskursioita, ja ne voivat suuntautua myös luterilaisen seurakunnan kirkkoon ja muihin toimitiloihinsamoin kuin muidenkin uskonnollisten yhdyskuntien toimitiloihin . Niistäkin saatetaan kääyttää ilmaisua "kirkkokäynti", mutta tällöin kyse on uskonnollisesti sitouttamattomasta opetuksen osasta. Tällainen opintokäynti voi sisältyä myös vaikka elämänkatsomustiedon opetukseen (- ei tietenkään peruskoulun joka lukuvuosi puhumattakaan että sellainen olisi 2-3 kertaa vuodessa ).
Kirkkokäynti on terminä lähellä opintokäyntiä, mutta toisaalta sen juuret lienevät "käydä kirkkossa" -ilmauksessa, jolla perinteisestä tarkoitetaan kirkkojumalanpalvellukseen osallistumista. Nykyisin sitä myös voi pitää kuitenkin jotenkin sievistelemänä ilmaisuna sillä että tosiasiallisesti on kysymys uskonnonharjoitustilaisuudesta, käytännössä enemmistölle uskonnonharjoituttamisesta eikä omaehdoisesta uskonnonharjoituksesta.
Todettakaan taustaksi, viime aikoina on ilmaantunut trendi, jossa kirkko pyrkii integroimaan uskonnonharjoitusta ja opetusta. Tämä tosin saattaa liittyä enemmän esimerkiksi seurakunnan pitkiin päivänavauksiin tai koulun muuhun toimintaan., mutta myös jumalanpalveluksiin, joiden valmisteluun osallistetaan oppilaita.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Uskonnonharjoituttaminen on paljon parempi ilmaus kuin (omaehtonen) uskonnonharjoitus. Nimittäin kirkko on tutkinut tämän kesän rippikoululaisten mielipiteitä.
Kun nuorilta kysyttiin, uskoivatko he Jumalan olemassaoloon, vain reilu kolmannes rippikoululaisista vastasi myöntävästi. Isosista reilu puolet, 51 prosenttia, uskoi, että Jumala on olemassa. (Isoset ovat pappien apuna rippikoululaisia kouluttamssa.)
Jeesuksen ylösnousemukseen rippikoululaisista uskoi 32 prosenttia. Isosistakin ainoastaan 43 prosenttia.
Nuorilta kysyttiin mm. heidän halukkuudestaan kuulua kirkkoon. Rippikoululaisista vain reilu puolet, 57 prosenttia, halusi kuulua kirkkoon. Isosista suurin osa, 81 prosenttia, halusi kuulua kirkkoon.
Hyvin voidaan myös puhua koulun opetuksessa "pakkouskonnosta" kirkkoon liitettyjen lasten ja nuorten kohdalla, jos 43 prosenttia kirkkoon kuulluvista ei haluaisi olla kirkon jäsenenä.
Pitäiskö katsoa ihan tarkat sanamuodot siitä tutkimusraportista eikä vain uutisissta?
Koteihin lähetetyissä viesteissä käytetään usein sievistelevää ilmaisumuotoa. Vanhemmat eivät välttämättä hiffaa, että "mikään ei ole muuttunut", vaan luulevat että "ei kai se sentään ole enää semmoista kuin ennen".
Kieli on hallinnan välinen, ja sanoilla voi hämätä asian todellista luonnetta. Tai paljastaa. Ilmausten analyysi tärkeää. "Kirkkokäynti" on yksi kieroilun ilmaus.
Jos "joulukirkon" kanssa samanaikaisesta ohjelmasta ei ollut tarkempaa tietoa elokuussa, siitä pitää tulla erikseen tiedote. Ja valinta kahden yhdenvertaisen vaihtoehdon väliltä.
Jaahas, alkaa olla taas ne ajaaat! Ans kattoo, onko mitään parannusta ilmoittelussa.
Niin, ppitää olla kaksi tasavertaista vaihtoehtoa. Uskonnollista tilaisuutta ei pidä asettaa ensisijaiseksi niin että siitä "poissaolevia" asetetaam toissijaiseksi. Ketkään eivät ole poissaolevia paitsi ne jotka ovat sairaina ai muuten poissa koulusta..
"Joulukirkko" on eri asia kuin joulujuhla. Ensin mainittu on uskonnollinen tilaisuus ja samaan aikaa on (pitäisi olla) tarjolla ei-uskonnollista ohjelmaa; jälkimmäinen on koulun yhteinen juhla kaikille.
Niin, mutta tästä on liikaa tapauksia, että ne on ympätty yhteen. Semmoinen ei passaa.
Hyvä että tätä "vuosikelloa" kierretään ja nostetaan esiin ajankohtaista,
Apulaisoikeusasiamiehen marraskuisen hyvän päätöksen jälkeen käydyssä keskustelussa menivät taas joulujuhlat ja joulukirkot sekaisin.
Kalasataman peruskouussa asia ymmärreetty:
"Peruutamme osallistumisen Kallion seurakunnan joulukirkkoon tämän lukuvuoden osalta.
Joulukirkko katsotaan uskonnonharjoittamiseksi, jota ei suositella harjoitettavaksi koulupäivän aikana. Mikäli kuitenkin oppilaille päätetään järjestää mahdollisuus osallistua esim. joulu- tai pääsiäiskirkkoon, tulee tilaisuuteen osallistumiseen kysyä erikseen lupa jokaiselta eikä ketään voida pakottaa kirkkokäyntiin. Vastaavasti samaan aikaan tulee järjestää toinen rinnakkainen tilaisuus, joka on tyyliltään samankaltainen kuin kirkkokäynti, eli retki johonkin paikkaan ja tapahtumaan.
Olemme saaneet palautetta asiasta viime viikon torstaina lähetetyn huoltajakirjeen jälkeen. Olemme harkinneet mahdollisuuksiamme vastaavan rinnakkaisen tapahtuman järjestämiseksi tällä aikataululla ja todenneet että emme tällä kertaa pysty toteuttamaan tällaista tilaisuutta."
Hyvä! "Tauti leviää". OPH;n ohjeissa on selvästi sanottu tämä mahdollisuus.
Kirkko änkeää Kalasatamaankin, vaikka on jo vähemmistönä siellä. Lähetyskäsky..
En tykkää ollenkaan. Kauheaa. T. Antivapari
Tänä syksynä tämä asia on selkiintynyt monille. Siitäkin huolimatta, että joulukirkkojen tarpeellisuudesta ja perusongelmallisuudesta ei niin vielä puhuttu.
Syntyykö kirkkoviini kirkkokäymisen avulla?
Tätä keskustelua käydään "pitkänmatkanpainina". Siksi pidämme muistissa.
Piispojen julkilausuman mukaan ero ei hämärry. "Lukuvuoden päätösjuhlat ovat kaikille yhteistä juhlaperinnettä. Seurakunnat voivat järjestää koulujumalanpalveluksia ja muita vastaavia uskonnollisia tilaisuuksia, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on kaikille vapaaehtoista. Kummallakin on oma paikkansa, eikä raja yhteisen koulutyön ja uskonnon harjoittamisen välillä hämärry." Kylläpäs vaan käytännössä hämärtyy.
Ei pelkästään termi, vaan kulujen läytännöt ja epämääräinen tiedottaminen voivat hämätä.
Masalan peruskoulussa muuten "kirkkokäyntiä" ei ole, mutta jumalanpalvelus pidetään koulun juhlasalissa.
Ekskursio ekskursiona ja uskonnollinen tilaisuus uskonnollisena.
Sanoilla ja käsitteillä höämätään ja hallitusa. Toinen peittelytermi on "julkinen tila", jolla yritetään oikeuttaa sitä, että koulu ymppää koulupäivään yhden uskonnon eli evl:n uskonnollisia tilaisuuksia.
Tänä keväänä ei ole opintokäyntejä eikä jumalanpalveluksia. Samalla mahdollisuus mietintätaukoon, mitä on sitoiuttamattomuus. Odotetaan myös OPH:n uusittuja ohjeita...
"Kirkkokäynti" tarkoittaa päivähoidossa ja peruskoulussa uskonnollista tilaisuutta, joka ei ole mikään ekskursio, opintomatka. Jotkut koulllut ovat järjestäneet myös kouun yhteisen kevätjuhlan kirkossa. Se ei ole suositeltava paikka todistusten jakoon. Jos "kevätjuhla" lukukauden/lukuvuoden päätösjuhana on kirkossa, kyse ei ole uskonnollisesta tilaisuudesta, mutta paikka ei ole suositeltava paikka ei-kirkolliselle tilaisuudelle. Eiväthän kaikki seurakunnat salli edes hautajaisten ei-kirkollista tilaisuutta omassa krematorion tai hautausmaan kappelissaan...
Jos joku koulu käyttää tilapäisesti esim. ns. seurakuntasalia opetukseen, se on eri asia kuin jumalanpalvelus kirkossa.