Lyhyesti ja suoraan apostoli tässä julistaa tuomion kaikille lihan mukaan eläville. Hän tahtoo erikoisesti herättää niitä, jotka evankelisen vapauden varjossa noudattavat himoja. Sillä apostoli puhuu tässä eräille kristityille. Hän tahtoo mikäli mahdollista herättää heidät eksyttävästä harhaluulosta, etteivät he jäisi iankaikkiseen kuolemaan sen elämän ja armon sijasta, josta he kerskaavat.
Hän vakuuttaa, ettei ollenkaan sovi, että te, jotka nyt olette pelastetut synnistä ja kuolemasta ja tulleet osallisiksi Kristuksen armosta, jatkatte entistä lihallista elämäänne. Sillä jos niin teette, älkää luulkokaan saavuttavanne elämää ja tulevanne autuaiksi, vaan teidän täytyy jäädä iankaikkiseen kuolemaan.
Kristuksen ansio ei suinkaan hyödytä niitä, jotka tahtovat pysyä synneissään. Ei, vaan Kristuksen kuolema koituu vain niiden hyödyksi, jotka mielellään tahtovat vapautua synneistään, mutta eivät itse voi niistä vapautua.
Mutta tässä on selvästi käsitettävä, mitä lihan mukaan eläminen merkitsee. Sydän tavallisesti selittää sen oman tilansa mukaan. Ulkokullatut arvelevat sen merkitsevän vain törkeätä julkisynneissä elämistä, vakavat ja arat sielut taas pelkäävät, että jokainen heikkoudensynti on osoitus lihan mukaan elämisestä.
Näitä sanoja selitettäessä on usein oltu sangen horjuvia ja varomattomia, joka on hyvin vaarallista, kun on kysymys elämästä ja kuolemasta, kuten tässäkin.
Mitä tarkoitetaan sitten lihan mukaan elämisellä? Ensinnäkin huomaamme, ettei lihalla tarkoiteta mitään erityistä syntiä tai himoa, vaan koko meidän turmeltunutta luontoamme, sellaisena kuin sen syntymässämme olemme isältä ja äidiltä perineet.
Kristus sanookin: »Mikä lihasta on syntynyt, se on liha.» Mutta nyt muutamat sanovat: »Lihan mukaan eläminen merkitsee, että liha saa vapaasti tehdä, mitä se haluaa.» Se on vain niin epäselvä ilmaisu, että se helposti voidaan käsittää väärin.
Tuskin löytyy jumalatonta, joka ei jossakin suhteessa taistele lihaansa vastaan ja voisi silloin ajatella: minä en anna lihalleni kaikkea vapautta ja niin muodoin en myöskään elä lihan mukaan.
Toisaalta ei ole yhtään uskovaista kristittyä, jonka ei katuen täytyisi tunnustaa sanoin ja teoin rikkovansa. Mutta sekin aina edellyttää, että liha on saanut joitakin vapauksia. Siksi tarvitaan selvempi käsitys asiasta.
Ne, jotka ovat vakavasti tutkien ja laajemmin tätä lausetta selittäneet, ovat usein sanoneet: apostoli tarkoittaa, että jos kristityt tulevat välinpitämättömiksi ja tekevät lihalle myönnytyksiä, saattavat he siten hengellisesti kuolla, kun synti vaikuttaa joko uneliaisuutta tai paatumusta, epäuskoa tai epätoivoa.
Tämä on kyllä kristillistä tulkintaa, mutta epäilemättä muudan toinen selitys on oikeampi. Apostolin sanat ovat nimittäin paljon tarkemmat kuin äsken mainittu selitys. Välinpitämättömyys ja lihalle myöntyminen on tosin pelottavan vaarallista, mutta se ei ole vielä samaa kuin lihan mukaan eläminen.
jatkuu ... ( C.O.Rosenius )
Hän vakuuttaa, ettei ollenkaan sovi, että te, jotka nyt olette pelastetut synnistä ja kuolemasta ja tulleet osallisiksi Kristuksen armosta, jatkatte entistä lihallista elämäänne. Sillä jos niin teette, älkää luulkokaan saavuttavanne elämää ja tulevanne autuaiksi, vaan teidän täytyy jäädä iankaikkiseen kuolemaan.
Kristuksen ansio ei suinkaan hyödytä niitä, jotka tahtovat pysyä synneissään. Ei, vaan Kristuksen kuolema koituu vain niiden hyödyksi, jotka mielellään tahtovat vapautua synneistään, mutta eivät itse voi niistä vapautua.
Mutta tässä on selvästi käsitettävä, mitä lihan mukaan eläminen merkitsee. Sydän tavallisesti selittää sen oman tilansa mukaan. Ulkokullatut arvelevat sen merkitsevän vain törkeätä julkisynneissä elämistä, vakavat ja arat sielut taas pelkäävät, että jokainen heikkoudensynti on osoitus lihan mukaan elämisestä.
Näitä sanoja selitettäessä on usein oltu sangen horjuvia ja varomattomia, joka on hyvin vaarallista, kun on kysymys elämästä ja kuolemasta, kuten tässäkin.
Mitä tarkoitetaan sitten lihan mukaan elämisellä? Ensinnäkin huomaamme, ettei lihalla tarkoiteta mitään erityistä syntiä tai himoa, vaan koko meidän turmeltunutta luontoamme, sellaisena kuin sen syntymässämme olemme isältä ja äidiltä perineet.
Kristus sanookin: »Mikä lihasta on syntynyt, se on liha.» Mutta nyt muutamat sanovat: »Lihan mukaan eläminen merkitsee, että liha saa vapaasti tehdä, mitä se haluaa.» Se on vain niin epäselvä ilmaisu, että se helposti voidaan käsittää väärin.
Tuskin löytyy jumalatonta, joka ei jossakin suhteessa taistele lihaansa vastaan ja voisi silloin ajatella: minä en anna lihalleni kaikkea vapautta ja niin muodoin en myöskään elä lihan mukaan.
Toisaalta ei ole yhtään uskovaista kristittyä, jonka ei katuen täytyisi tunnustaa sanoin ja teoin rikkovansa. Mutta sekin aina edellyttää, että liha on saanut joitakin vapauksia. Siksi tarvitaan selvempi käsitys asiasta.
Ne, jotka ovat vakavasti tutkien ja laajemmin tätä lausetta selittäneet, ovat usein sanoneet: apostoli tarkoittaa, että jos kristityt tulevat välinpitämättömiksi ja tekevät lihalle myönnytyksiä, saattavat he siten hengellisesti kuolla, kun synti vaikuttaa joko uneliaisuutta tai paatumusta, epäuskoa tai epätoivoa.
Tämä on kyllä kristillistä tulkintaa, mutta epäilemättä muudan toinen selitys on oikeampi. Apostolin sanat ovat nimittäin paljon tarkemmat kuin äsken mainittu selitys. Välinpitämättömyys ja lihalle myöntyminen on tosin pelottavan vaarallista, mutta se ei ole vielä samaa kuin lihan mukaan eläminen.
jatkuu ... ( C.O.Rosenius )
Vastaukset 16
Vanhimmat
... jatkoa
Ja sanat »teidän on kuoleminen», tarkoittavat apostolin puhetavan mukaan enemmän kuin hengellistä kuolemaa. Huomaamme nimittäin toisista kohdista, joissa apostoli varoittaa kristittyjä uhkaavaa kieltä käyttäen, että hän julistaa heille varsinaisen kuolemantuomion, puhuen iankaikkisesta kuolemasta, joka on synnin palkka.
Juuri tämä apostolin puhetapa on tärkein selitysperuste. Niin siis »lihan mukaan eläminen», kuten elää sana osoittaa, ei merkitse vain tilapäistä lankeemusta, vaan jatkuvaa elämistä lihan ja langenneen luonnon mukaan.
Lihan mukaan eläminen merkitsee siis samaa, kuin »lihan mukaan vaeltaminen», niin että noudatetaan langennutta luontoa mielessä ja elämässä. Nyt tiedämme, että lankeemus toisinaan tapahtuu oikealle, omaan vanhurskauteen, laintekoihin, kuten galatalaisten lankeemus, josta apostoli sanoo:
»Olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi. olette langenneet pois armosta.» Juuri tästä tapauksesta hän sanoo: »Te aloititte Hengessä, lihassako nyt päätätte?»
Toisella kertaa lankeemus taas tapahtuu vasemmalle, synnin saastaan, josta Pietari sanoo, että ne, jotka kerran »Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon», tulevat taas niihin kiedotuiksi ja voitetuiksi.
He ovat etsineet väärää puolustusta synnilleen alkaen tahallisesti elää siinä, niin kuin Juudas. Ja heillä on aina sama tunnusmerkki kuin hänellä, nim. että he eivät enää tunnusta Herrallensa syntiänsä etsien pelastusta, vaan suosivat ja puolustavat rikkomuksiansa.
Tai he elävät salaisessa epäilyksessä »työnnettyään luotaan hyvän omantunnon ja jouduttuaan haaksirikkoon», niin etteivät enää eläkään armoistuimen luona. Tämä kaikki on »lihan mukaan elämistä.»
Se on aivan toista kuin tilapäinen joutuminen sen »synnin lain vangitsemaksi, joka jäsenissäni on», jonka alaisena henki sotii syntiä vastaan ja vielä kiittää »Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta».
( C.O.Rosenius )
"Ei, vaan Kristuksen kuolema koituu vain niiden hyödyksi, jotka mielellään tahtovat vapautua synneistään, mutta eivät itse voi niistä vapautua."
Tekopyhä p-läpi taas selittelemässä, että oman hurskauden takia pelastus saadaan? Edes tahtomalla synnittömyyttä, kuin se tahtominen olisi oma teko, josta palkinnoksi saadaan pelastus?
Oliko tämä helluntailaista oppia?
Carl Olof Rosenius ei ollut helluntailainen eikä tekopyhäkään.
Kannattaa tutustua hänen opetuksiinsa. Löytyvät helposti rovasti Olavi Peltolan kotisivuilta.
Osoite: rovasti.fi
s-seutulainen
On hyvä avata C. O. Roseniuksen kaapit, jotta näemme ne luurangot mitä siellä on, jottette lankeaisi uskomaan Roseniusta.
Roseinus oli 1800-luvulla Ruotsissa vaikuttanut umpi-luterilainen herätyssaarnaaja. Hänen isänsä oli luterilaisen kirkon apupappi Pohjois-Ruotsissa ja poikakin opiskeli papiksi, mutta ei pystynyt suorittamaan tutkintoa loppuun asti. Tämän vuoksi hänestä tuli maallikkosaarnaaja.
Ruotsissa oli silloin tapana antaa kaste lapselle, minkä Roseniuskin oli saanut, koska hän opiskeli luterilaisen kirkon papiksikin. Lapsena kastettu ei voi pelastua, koska Jeesus vaati uskovien upotuskastetta, mikä on ainoa raamatullinen kaste. Tämä on yksi syy muiden joukossa, miksi Rosenius ei ollut Kristuksen oma.
Roseniuksen vapaamieliset ja tunteisiin vetoavat saarnat vetosivat kansan syviin riveihin ja hän sai paljon seuraajia. Rosenius salli jopa naisten opettaa hänen kotikokouksissaan. Raamattu kieltää naisia opettamasta seurakunnassa, joten Rosenius antoi hyväksyntänsä sellaiseen synnin tekemiseen, mistä Raamattu säätää kadotustuomion: 1 Kor 14:37,38: "Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä."
Rosenius arvosteli Ruotsin kirkkoa mistä milloinkin, mikä suututti kirkon papiston. Eräs tällainen taho oli kirkko-herra Johan Ternströmin toimittama lehti Nordisk Kyrkotidning. Hänen esikuvanaan oli Grundvig ja hän korosti voimakkaasti kirkon tunnustuksellista luonnetta. Hän välitti mannermaista luterilaisuutta. Hän vieroi myös maallikkojulistusta ja korosti pappisviran merkitystä. Hän asennoitui mitä jyrkimmin moniin lännestä päin tuleviin virtauksiin ja niitä suosiviin ruotsalaisiin herätyksen miehiin ja siis myös Roseniukseen. Hänestä tulikin jyrkkä Roseniuksen arvostelija. Hän syytti Roseniusta siitä, että tämä oli omavaltaisesti ja kutsumatta ryhtynyt seurakunnan opettajaksi. Hänen mukaansa naisetkin saivat Roseniuksen kotikokouksissa antaa hengellisiä neuvoja ja lohduttaa. Hän syytti, että Roseniuksen opetus oli yksipuolista: ”Vain evankeliumia, ei yhtään lakia. Salaperäisen, hämärän tunteilun vallassa he uiskentelevat evankelisessa hekumassa. Suokoon Jumala, ettei evankeliumin väärinkäyttöön kätkeytyisi paljon teeskentelyä. He mestaroivat, katkovat ja vääntävät Lutherin sanoja löytääkseen tämän oppi-isän rikkaasta varastosta keppejä ja kainalosauvoja, jotta niiden varassa ontuen pääsisivät tämän elämän matkan päähän” (Saarisalo, 95).
Rosenius julisti sellaista vapautta, joka ei ollut enää evankeliumin tarkoittamaa vapautta synnin tekemisestä, vaan vapautta olla noudattamatta Jumalan käskyjä, mikä on antikristillistä.
Väärä kaste, naispappeus ja Jeesuksen armon väärinkäyttö oikeuttamaan eläminen laittomuudessa. Siihen perustui C. O. Roseniuksen herätyssaarnat.
Rosenius oli sen ajan feministi, joka tietenkin oli politikointia ja sai hyväksyntää maallistuneiden ihmisten keskuudessa. Rosenius oli myös sen ajan liberaali, joka salli kaiken synninkin tekemisen, kunhan ylistettiin Kristusta. Tätä ei edes luterilainen papisto enää sietänyt, koska Rosenius oli kokonaan hylännyt lain.
Kuten huomaamme, niin Rosenius ei ollut vanhurskas mies. Hänen kirjallista tuotantoa ei kannata lukea ollenkaan. Runollinen ja vetoava saarnaaminen ei ole mikään tae vanhurskaasta opetuksesta. Pikemminkin se on varoitus siitä, että olkaa varuillanne.
Roseniukselle ja hänen kaltaisilleen on Paavalin tulkitsemisessa tyypillistä se, ettei ristillä tapahtunut vanhan ihmisemme kuolema ole hänelle avauutunut. (Nimittäin jos se olisi, Rosenius kirjoittaisi aivan toisella tavalla ja äänensävyllä.) Tuo kuollut ja kuopattu vanha ihminen on Roseniuksen mukaan edelleen olemassa uskovassa hänen "alempana luontonaan" - eli kuolema yhdessä Jeesuksen kanssa ristillä ei saanut yhtikäs mitään konkreettista aikaan vaan on vain yhtenä lisätaakkana ja -vaatimuksena uskovan elämässä - ja niin tämän PUOLIKSI uuden luomuksen tulee uudella luonnollaan elli paremmalla, ""alttiimmalla" puoliskollaan muistaa pitää "vanha, alempi luontonsa" kurissa. Näin syntikeskeiseen ja syntipelkoiseen skitsoidiin tilanteeseen ajaudutaan aina väistämättä, kun Jumalan Karitsan ristintyöä ei nähdä sen koko täyteydessä. Näin nimenomaan eletään "lihan mukaan". Roseniuksen oppi on "lihan mukainen" oppi.
Perehdy Roseniuksen opetuksiin - tai, jos olet niin tehnyt, on sinulla peräti nurinkurinen käsitys siitä mitä hän opettaa.
s-seutulainen
" Niin siis »lihan mukaan eläminen», kuten elää sana osoittaa, ei merkitse vain tilapäistä lankeemusta, vaan jatkuvaa elämistä lihan ja langenneen luonnon mukaan. -- Lihan mukaan eläminen merkitsee siis samaa, kuin »lihan mukaan vaeltaminen», niin että noudatetaan langennutta luontoa mielessä ja elämässä."
Kyllä tuosta käy sangen selkeästi ilmi, ettei Roseniukselle ole valjennut, mitä vanhan ihmisen kertakaikkinen kuolema yhdessä Kristuksen kanssa ristillä merkitsee. Ihminen, joka sen on tajunnut, ei voi kirjoittaa noin.
Oletko ehkä sitten itse haudannut "vanhan aatamisi" niin syvälle maan uumeniin, ettei se nouse sieltä edes kurkistelemaan aika ajoin!?
Silloinpa sinun ei tarvitse Paavalin tavoin koskaan parahtaa: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista"!
Ja sitten kiitollisena jatkaa:
"Kiitos Jumalalle meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
s-seutulainen
Paavalin huudahdus voi olla täyttä totta ihmiselle, joka tajuaa vanhan ihmisen kuolleen kerta kaikkiaan Kristuksen kanssa. Se, joka on täydellisen voimaton tekemään hyvää, on nimenomaan uusi luomus. "Lihan mieli" on nimenomaan uuden luomuksen harhakuvitelma ja -käsitys, että hän nyt uutena luomuksena on jollakin tavoin tai jostakin kohtaa omavarainen ja kykeneväinen itsessään johonkin ja siksi velvollinen kykenemään johonkin. Kunnes hänelle sitten valkenee, kenties hieman karvaiden vaiheiden jälkeen, ettei häneltä edellytetä kerta kaikkiaan mitään. "Minussa ei asu mitään hyvää" on uuden luomuksen ominaisuus.
eroarahasta. fi
Kun aika on.
Niin, ja sitä lihan mielen mukaa elämistä on kaikki tämän pahan vallassa olevan, saatanaa tuomiokseen palvelevan maailman mukainen, siihen mukautuminen / osallisuudessa = puolesta eläminen ja toimiminenkin. Siinä kun "piru" se kaiken valheellisuuden, vääryyden ja pahuuden isä, vie, vetää, johtaa ja hallitsee, ja siksi PAHA perii, ja on perinyt kokoajan joka päivä! Onhan tiedotusvälineet niistä kautta maailman, ihan päivittäin uutisoinut.
Vaihtoehtoja vain kaksi, ne joko hyväksi tai pahaksi puolet.
Kaikille hyväksi puolesta... http://www.suomenkristityt.foorumimme.com jos ketä kiinnostaa. Voi tulla asiallisesti ja rakentavasti Raamatun UT mukaisesta ja perustuvasta, kaikille hyväksi Kristillisyydestä, rakentavasti keslustelemaan.
Tästäkin kommentista huokuu se valitettava tosiasia, ettei kommentoija tiedä, mitä Kristuksen ristinkuolema pitää sisällään. Jos tietäisi, olisi täysin toisenlainen ääni kellossa - evankeliumin ääni.
Mikää heleevatan Greta Thunbergin henkinen sukulainen se täällä taas vegaaniksi eli kasvikseksi muuttumistaan julistaa??
Minpä lähen myymälään kahtelemmaan kinkkuja.
Miksi näillä "uskovilla" tms. on "liha" aina mielessä, kun väräävät sano miaan. Paavaleista ei tiedä kukaan mitään.
Tuo on aika helppo ennustaa noin. Tietääksen kaikki ihmiset kuolevat, niin hurskaat kuin irstaatkin.
Oppi uudestisyntymisestä on harhaoppia.