JOHNSONIN ehdotukset olivat brexitin eri käänteiden koulimien virkamiesten taidonnäyte. Paperiin on onnistuttu puristamaan kompromissi, joka näyttää siltä, että se voisi toimia. Kaikki saavat haluamansa: Britannia jää vapaaksi solmimaan omia kauppasuhteitaan, Irlannin saarelle ei tule rajaa ja demokratia voittaa.
Harmi, että kompromissi tosiaan vain näyttää siltä.
Ensimmäiseksi kohta, jossa Britannia jää vapaaksi solmimaan omia kauppasuhteitaan. Tämä onnistuu niin, että Britannia muodostaa jatkossakin oman tulliliittonsa.
Backstop-takuujärjestelmähän olisi pakottanut Pohjois-Irlannin ja Britannian EU:n tulliliittoon, jos siirtymäajan jälkeen ei muusta oltaisi onnistuttu sopimaan.
”Tämä kompromissi poistaa backstopin erosopimuksesta”, Johnson riemuitsee kirjeessään.
On tärkeää, että Johnson voi kertoa brittiparlamentille poistaneensa backstopin. Sopii se Euroopan unionillekin. Euroopan unionille on aivan sama, miksi järjestelyä nimitetään. EU:n ehtona on, että jokin malli takaa Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajan avoimuuden myös tulevaisuudessa.
JOHNSONIN korvaava malli ei kuitenkaan tyydytä. Johnson ja EU näkevät tällä hetkellä hyvin eri tavoin sen, mikä on raja. Molemmat ovat sitä mieltä, että ”kova raja” uhkaa Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen henkeä. Rajalle ei saa tulla näkyviä esteitä tai rajatarkastuksia.
Mitä rajalle sitten saa tulla? Johnsonin ehdotuksessa Pohjois-Irlanti ja Irlanti muodostaisivat yhtenäisalueen, jossa maatalous- ja teollisuustuotteita koskisivat samat säännöt. Varsinaiset rajatarkastukset tuotteille ja ihmisille tehtäisiin siis Pohjois-Irlannin ja Britannian välissä. Pohjois-Irlantiin pääsee siis vain EU-standardein hyväksytyt tuotteet.
Entä tulliliitto sitten? Pohjois-Irlanti ja Irlanti kuuluisivat eri tullialueisiin, minkä vuoksi on tehtävä tullitarkastuksia ja kerättävä tullimaksuja. Euroopan unionin mielestä tullirajakin on raja. Raja on raja, vaikka maksut siirtyisivät teknisesti, automaatiota käytettäisiin ja itse tarkastukset tehtäisiin keskitetysti vaikka lähtökaupungeissa tai kaukaa itse rajasta rakennetussa tullirakennuksessa.
Eikä kukaan tiedä miten näiden kahden säännösalueen yhdistäminen sujuisi: Pohjois-Irlannin jääminen osaksi EU:n säädöksiä omassa tulliliitossaan.
BACKSTOP kirjattiin EU:n ja Britannian entisen pääministerin Theresa Mayn neuvottelemaan erosopimukseen sen vuoksi, että haluttiin välttää limboa. Ennustettiin, että esimerkiksi kauppasopu saattaa olla niin vaikea pala, että rajan avoimuus on turvattava tietynlaisella vakuusratkaisulla. Jos siirtymäajan jälkeisestä ajasta ei määritetä mitään, koko neuvotteluhärdelli alkaa alusta, vielä suuremmin panoksin.
Johnsonin kompromissin suurin ongelma on sen ehdottama limbo. Johnsonin mukaan on demokraattista, että ihmisjoukko, jota päätökset koskevat, saa itse valita. Ehdotuksen mukaan Pohjois-Irlannin edustajainkokous saisi päättää hyväksyykö se siirtymisen yhteiseen säännösalueeseen siirtymäajan lopuksi. Lisäksi se saa tehdä uuden päätöksen asiasta joka neljäs vuosi.
EU:n näkökulmasta ehdotus on outo. Ensinnäkin erosta neuvottelevat EU:n jäljelle jäävät jäsenmaat ja Britannia. Miksi Pohjois-Irlannin poliitikot saisivat veto-oikeuden brexit-sopimukseen? Miksi he saisivat päättää ollako ja miten olla EU:n yhteismarkkinoilla, kun muilla jäsenmailla ei ole samaa oikeutta?
Pieni käytännön ongelma on myös, että Pohjois-Irlannin edustajakokous ei ole pitänyt normaaleja kokouksiaan sitten alkuvuoden 2017 poliittisten erimielisyyksien takia.
Harmi, että kompromissi tosiaan vain näyttää siltä.
Ensimmäiseksi kohta, jossa Britannia jää vapaaksi solmimaan omia kauppasuhteitaan. Tämä onnistuu niin, että Britannia muodostaa jatkossakin oman tulliliittonsa.
Backstop-takuujärjestelmähän olisi pakottanut Pohjois-Irlannin ja Britannian EU:n tulliliittoon, jos siirtymäajan jälkeen ei muusta oltaisi onnistuttu sopimaan.
”Tämä kompromissi poistaa backstopin erosopimuksesta”, Johnson riemuitsee kirjeessään.
On tärkeää, että Johnson voi kertoa brittiparlamentille poistaneensa backstopin. Sopii se Euroopan unionillekin. Euroopan unionille on aivan sama, miksi järjestelyä nimitetään. EU:n ehtona on, että jokin malli takaa Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajan avoimuuden myös tulevaisuudessa.
JOHNSONIN korvaava malli ei kuitenkaan tyydytä. Johnson ja EU näkevät tällä hetkellä hyvin eri tavoin sen, mikä on raja. Molemmat ovat sitä mieltä, että ”kova raja” uhkaa Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen henkeä. Rajalle ei saa tulla näkyviä esteitä tai rajatarkastuksia.
Mitä rajalle sitten saa tulla? Johnsonin ehdotuksessa Pohjois-Irlanti ja Irlanti muodostaisivat yhtenäisalueen, jossa maatalous- ja teollisuustuotteita koskisivat samat säännöt. Varsinaiset rajatarkastukset tuotteille ja ihmisille tehtäisiin siis Pohjois-Irlannin ja Britannian välissä. Pohjois-Irlantiin pääsee siis vain EU-standardein hyväksytyt tuotteet.
Entä tulliliitto sitten? Pohjois-Irlanti ja Irlanti kuuluisivat eri tullialueisiin, minkä vuoksi on tehtävä tullitarkastuksia ja kerättävä tullimaksuja. Euroopan unionin mielestä tullirajakin on raja. Raja on raja, vaikka maksut siirtyisivät teknisesti, automaatiota käytettäisiin ja itse tarkastukset tehtäisiin keskitetysti vaikka lähtökaupungeissa tai kaukaa itse rajasta rakennetussa tullirakennuksessa.
Eikä kukaan tiedä miten näiden kahden säännösalueen yhdistäminen sujuisi: Pohjois-Irlannin jääminen osaksi EU:n säädöksiä omassa tulliliitossaan.
BACKSTOP kirjattiin EU:n ja Britannian entisen pääministerin Theresa Mayn neuvottelemaan erosopimukseen sen vuoksi, että haluttiin välttää limboa. Ennustettiin, että esimerkiksi kauppasopu saattaa olla niin vaikea pala, että rajan avoimuus on turvattava tietynlaisella vakuusratkaisulla. Jos siirtymäajan jälkeisestä ajasta ei määritetä mitään, koko neuvotteluhärdelli alkaa alusta, vielä suuremmin panoksin.
Johnsonin kompromissin suurin ongelma on sen ehdottama limbo. Johnsonin mukaan on demokraattista, että ihmisjoukko, jota päätökset koskevat, saa itse valita. Ehdotuksen mukaan Pohjois-Irlannin edustajainkokous saisi päättää hyväksyykö se siirtymisen yhteiseen säännösalueeseen siirtymäajan lopuksi. Lisäksi se saa tehdä uuden päätöksen asiasta joka neljäs vuosi.
EU:n näkökulmasta ehdotus on outo. Ensinnäkin erosta neuvottelevat EU:n jäljelle jäävät jäsenmaat ja Britannia. Miksi Pohjois-Irlannin poliitikot saisivat veto-oikeuden brexit-sopimukseen? Miksi he saisivat päättää ollako ja miten olla EU:n yhteismarkkinoilla, kun muilla jäsenmailla ei ole samaa oikeutta?
Pieni käytännön ongelma on myös, että Pohjois-Irlannin edustajakokous ei ole pitänyt normaaleja kokouksiaan sitten alkuvuoden 2017 poliittisten erimielisyyksien takia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
EU sonta on tullut jo tiensä päähän ja aika laittaa lappu luukulle!
Kovin ovat tiukalla uusnatsin hermot. Etkö enää pysty edes valehtelemaan?
BRYSSELIN neuvotteluhuoneen ikkunassa palaa valo myöhään iltaan. Kirjeen ja selitysliitteen lisäksi Britannia on toimittanut kasan lakitekstiä. Britannia kokee, että se on harpannut pitkän askeleen kohti EU:ta, ja EU:n on nyt harpattava sitä kohti. EU toivoo, että Britannia selittäisi, mistä tässäkin ehdotuksessa on nyt kyse.
Brexit-prosessissa on nyt tultu vesiliukumäkivaiheeseen. Jos mitään ei tapahdu ja neuvotteluhuoneesta sammuvat valot, Britannia läiskähtää automaattisesti ulos Euroopan unionista 31. lokakuuta.
Vauhtia voi hidastaa lisäaikapyyntö, johon Johnson ei ole suostunut, mutta joka on kirjattu Britanniassa lakitekstiksi. Jos erosopimusta ei ole hyväksytty 19. lokakuuta mennessä, Johnsonin olisi palattava Brysseliin lisäaikapyyntö kourassaan. Perjantain mediatietojen mukaan lisäaikakirjettä ainakin harkitaan.
Laskun kurveja on vaikea ennustaa. Mikäli uusi sopimus syntyy, brittiparlamentin ja Euroopan unionin parlamentin pitää hyväksyä se. Brittiparlamentista ei ole varmuutta ja europarlamenttikin nikottelee. EU-parlamentti on jo torjunut Britannian nykyehdotuksen brexit-ohjausryhmän kannanotossa.
Vauhtikin on aika nopea, sillä EU-johtajat kokoontuvat seuraavaan huippukokoukseen jo 17.-18. lokakuuta. Uusi sopimusteksti pitäisi olla kasassa ensi viikolla.
RATKAISEVIA äänenpainoja käyttää Irlanti, jonka varapääministeri Simon Coveney sanoi RTE:n haastattelussa Johnsonin kääntövaran olevan tiukka.
”Jos tämä on Britannian hallituksen viimeinen ehdotus, sopimusta ei tule”, hän sanoi.
Coveneyn mukaan Johnson on ajanut itsensä nurkkaan.
Johnsonin Boris. Näyttää siltä, että nimeämäsi ”reilu ja järkevä kompromissi” on kohdannut jonkin verran vastatuulta Brysselissä. Euroopan unioni ei kuitenkaan halua tyrkätä Teitä alas vesiliukumäestä, sillä kokee pärskeet ikävinä. Pidetään siis neuvotteluhuoneen valot palamassa.
Tuppurainen painottaa, että Britannian kanssa tarvitaan nyt pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä.
– Sen paremmin Suomen kuin unioninkaan etu ei ole tyrkkiä Britanniaa ulos unionista. Tämä on Britannian omissa käsissä. Meidän tehtävämme on katsoa hyvin jalosti ja pitkämielisesti millaiset valinnat Britannia tekee.
Britannia toimitti EU:lle tällä viikolla Brexit-ehdotuksen, mutta se tyrmättiin välittömästi. EU-parlamentti katsoi, ettei ehdotus täytä edes etäisesti aiemmissa neuvotteluissa sovittuja vaatimuksia.
Selvää Britannian tilanteessa on EU:n näkökannalta vain se, ettei parhaana mahdollisena pidettyä erosopimusta lähdetä enää avaamaan. Peruste avaamiselle voisi olla vain todellinen korvaava ratkaisuehdotus Pohjois-Irlannin rajakysymykseen. Tuppuraisen mukaan EU on edelleen valmis myöntämään Britannialle hyvin perustein lisäaikaa brexitille. Näitä voisivat olla uudet vaalit, toinen kansanäänestys tai jokin vastaava iso käänne.
Pääministeri Boris Johnson on sanonut Britannian lähtevän unionista lokakuun lopussa aiemman aikataulun mukaisesti. Mitä lähemmäs lokakuun loppua tullaan, sitä suuremmalla hämmennyksellä Britannian toimia seurataan EU:ssa.
– Tilanne on muuttunut koko ajan kaoottisemmaksi ja tarina on hyvin murheellinen. Kaikki on silti edelleen mahdollista, Tuppurainen sanoo.
Johnson on pahasti pihalla, mutta katsotaan nyt miten käy,kun parlamentti jatkaa istuntojaan ja alkaa käsitellä Johnsonin viimeistä esitystä, joka on saanut kalsean vastaanoton EU:n kaikilta tasoilta.
Eihän eu:lle kuitenkaan kelpaa mikään.
Joten goodbye suckers.
EU on hyväksynyt Mayn kanssa neuvotellun sopimuksen.
Johnsonin muutosesitykset eivät kelpaa edes brittiparlamentille.
Johnsonin tarkoitus on koko ajan ollut sanella sopimus EU:lle ja kun se hylätään, toimeenpanna kova brexit, jonka ongelmia hän ei ymmärrä.
Maksumiehinähän on Britannian kansa ja talouselämä, ei Johnson ja muut brexiteerit.
EU Totuus: EU on ollut kaikessa väärässä ja Boris Johnson on sen todistanut meidän EU mielisten pitää se asia tunnustaa
Surkea yritys.
Johnson on osoittanut täydellistä kyvyttömyyttä.On hävinnyt kaikki äänestykset parlamentissa ja syyllistynyt laittomuuteen parlamentin työskentelyn estämisessä.
EU joutuu pelastamaan hänen hallintonsa. Sillä ei ole takanaan parlamenttia eikä kansaa.
Mitä nopeammin EU lakkautetaan, sitä parempi jokaiselle jäsenelle. Kylmän sodan aikainen jäännös jolle nykyaikana ei ole mitään tarvetta.