Onko terveyspalveluissa ja lääkäriliitossa isompiakin ongelmia?

Meneehän terveydenhuoltoon paljon rahaa jo ihan pelkän priorisoinnin takia. Jos ja kun potilaita priorisoidaan että ketä kannattaa paremmin hoitaa ja ketä ei niin ilman muuta nämä heikommallle jääneet työllistävät enemmän ja useammin terveydenhuoltoa. Yrittäväthän he saada apua vaivoihinsa.
Eilisessä kolmosen aamutv:ssä Ivan Puopolo sanoi tosi hyvin kun siinä oli vieraana näitä TTK:sta tavallaan pudonneita " potilaita ", hän sanoi että " tulehduskipulääkettä ja lepoa, jos ei mene kahdessa viikossa ohi niin tulkaa uudestaan." Hän vielä lisäsi että: " Niinkuin yleislääkärit sanovat ". Eli aika hyvin osui asian ytimeen. Tapaan paljon ihmisiä eri ikäluokista ja olen paljon kuullut arvostelua kunnallisesta terveydenhoidosta, ihmisiä pompotetaan paikasta toiseen ja usein juuri sanotaan että jos ei helpota niin tule uudestaan. Voisi ajatella että enemmänhän tuollaisesta tulee kustannuksia kuin jos ihminen hoidettaisiin kerralla kuntoon. Ja kun joskus vastaanotolla vaikka päivystyksessä seuraa hoitajiakin niin myös he usein näyttävät ihmettelevän lääkäreiden touhua. Mutta eiväthän he voi ohjeistaa lääkäriä että älä nyt sitä potilasta kotiin laita. Ja on nämä asiat ihan varmasti lääkäriliiton ja kaikkien muidenkin alan ihmisten tiedossa.

Onko kyseessä ollut koulutustilaisuus missä on käyty läpi ongelmia joita terveydenhuollossa riittää varmasti paljon enemmän kuin ulos kerrotaan...

Nyt puhutaan jatkuvasti siitä että on pakko saada terveyskeskukset kuntoon vaikka kaikki tietää ettei vanhoilla rakenteilla mitenkään mikään uudistus onnistu. Puuttuu rahat ja puuttuu yleislääketieteen erikoislääkärit. Siinä on Lääkäriliiton puhuja ollut oikeassa että terveyskeskukset tarvitsevat yleislääketieteen erikoislääkäreitä, sillä jos on terveyskeskuslääkäreitä moittinut niin varmaankin on tarkoittanut näitä yleislääkäreitä, joilla ei ole kokonaisuudet hallussa. Eikä voi ollakaan sillä koulutuksella.

Näin ihan vahingossa näitä totuuksia pääsee lipsahtamaan tavallistenkin kuulijoiden, potilaiden tietoon. Sisäpiirihän nämä käytännöt kyllä tietää, mutta niihin ei tietenkään haluta puuttua ja niitä korjata. Mieluummin vain valitetaan henkilöstön ja rahan puutetta. Ja sitten PRIORISOIDAAN!

Niinpä. Harmi että potilaat tuppaavat olemaan nykyään liian harvoin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Niin tautiensa kuin tiedontarpeensakin kanssa.

Itse olen vastikään ilokseni havainnut, että lääkärit käyvät keskenään hyvinkin suoria ja rohkeita, kiinnostavan teräviä keskusteluja. Niissä väitteitä heitellään ja perustellaan silmiä avaavasti. Tietoa sinkoilee osapuolelta toiselle. Virheellisiä käsityksiä oikenee. Polkuja uuden tiedon lähteille aukenee.

Ja jos oikein oletan, niin näiden keskustelujen kautta lääkäreillä kasvaa myös ymmärrys sen suhteen, että on tärkeä kyseenalaistaa omassa työssään itsestään selvinä pitämiään asioita. Väitän myös, omaan kokemukseen vedoten, että näitä keskusteluja seuraavien kansalaisten käsitys terveydestä ja sairauksista kirkastuu. Ihmiselämän eri vaiheisiinkin löytyy luonnollinen suhde.

Lääkärit eivät ole erehtymättömiä. Joka itseään sellaisena pitää, on pudonnut kärryiltä. Käsitykseni mukaan näitä kärryiltä pudonneita on terveydenhuollossa todella vähän, koska terveydenhuollon puolella valvonta toimii. Ainakin näin on väitetty.

Kansalaiset kuitenkin tietävät vallan hyvin, että terveydenhuollossa on ongelmia, ja että lääkärit tekevät virheitä. Nyt olisi aika avata kansalaisille niitäkin tietoja, millä tavoilla virheitä ennaltaehkäistään, ja miten toimitaan tehtyjen virheiden kanssa, jotteivat ne toistu. Tätähän terveydenhuollon omavalvonnassa sekä Avin ja Valviran suorittamassa valvonnassa tehdään jatkuvasti. Virheiden ennaltaehkäisy on myös lääkäreiden päivittäistyötä, jossa onnistuminen edellyttää jatkuvaa täydennyskoulutusta ja vuorovaikutusta kollegoiden kanssa. Mistä tullaankin keskustelun aloittajan esille nostamaan Terveysfoorumi 2019 -tilaisuuteen.

(Jos jotakuta kiinnostaa potilaiden ja lääkäreiden ajatukset enemmänkin, niin sellaiset kirjat kuin 'Sairaan hyvä potilas' ja 'Sairaan hyvä lääkäri' ovat ratkiriemukkaita johdatuksia aiheeseen. Ymmärtäväisen ja inhimillisen huumorinsa takia näitä kirjoja oli mukava lukea. Rohkenen suositella näitä kirjoja myös heille, joiden luottamusta on terveydenhuollossa pahan kerran rikottu.)

Äänestäjien olisi hyödyllistä tietää, millaisia keskusteluja ja tietojen vaihtoa on käyty / käydään terveyskeskuslääkäreiden sekä heitä edustavien liittojen ja resursseista päättävien poliitikkojen sekä ylimpien virkamiesten välillä.

Mihin ongelmista kertoviin tietoihin terveyskeskusten resursseista päättävät henkilöt ja hallinnolliset elimet eivät ole reagoinneet tarvittavalla tavalla, jotta perusterveydenhuolto saataisiin toimivaksi?

Juuret ovat elintärkeät puulle. Ongelmat juurissa ovat aina riski puulle, koska ne lisäävät lahovaurioiden mahdollisuutta. Terveyskeskukset ovat terveydenhuoltojärjestelmämme juuret.

Kus taas soittaa auttavaan puhelimeen saa sen käsityksen että terveyskeskuslääkäri tai psykologi on se henkilä joka osaa ratkoa kaikki ne ongelmat joita kukaan muu ei osaa ratkoa eikä tiedä, ei edes professorit, niin sitten kannattaisi mennä kysymään terveyskeskuksesta ikäänkuin se olisi jokin ylin tietäjä.


"poiuytresdfg"

EVAn eräässä suomalaista terveydenhuollon tilaa käsittelevässä raportissa (Sairaat elämät muistaakseni) esitetään väite, jonka mukaan lainsäätäjä on halunnut kirjoittaa säädökset siten, että tietyn tyyppisissä tapauksissa ne pikemminkin suojelevat terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja terveysyksiköitä syytöksiltä kuin turvaavat potilaan oikeuksia virheettömään hoitoon.

Tästä ja median viime aikaisista uutisoinneista tuli mieleen: Olisiko tämän nykyisen pirstaloituneen sote-kentän takia jo aika lisätä lain avulla valvonnan vaikuttavuutta? Sillä mitä varmemmin valvonta vaikuttaa, sitä varmemmin myös potilas- ja asiakasturvallisuuteen kiinnitetään sote-palveluissa huomiota palvelujen tarjoajien taholta.

btw: EVAn raportissa puhutaan potilas-kuluttajista, mikä on tuhoisa ja hölmö näkemys potilaan asemasta terveydenhuoltojärjestelmässä; siinä potilas ei ole kuluttaja.

> EVAn eräässä suomalaista terveydenhuollon tilaa käsittelevässä raportissa (Sairaat elämät muistaakseni) esitetään väite, jonka mukaan lainsäätäjä on halunnut kirjoittaa säädökset siten, että tietyn tyyppisissä tapauksissa ne pikemminkin suojelevat terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja terveysyksiköitä syytöksiltä kuin turvaavat potilaan oikeuksia virheettömään hoitoon.....

Eikös potilasmerkinnät tehdä juuri tämän kaavan mukaan?