Pääkaupunkiseudun kirkot?

"Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä. 25 Mutta jos teette minulle kivialttarin, älkää tehkö sitä hakatuista kivistä, sillä jos käsittelette kiveä teräaseella, teette sen epäpyhäksi. 26 Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi."

Valtaosa Suomen kivikirkoista taitaa olla väärin rakennettuja. Esim. Uspenskin katedraaliin noustaan portaita pitkin, vaikka portaat on ankarasti kielletty Raamatussa. Myös kivien pitää olla luonnonkiviä, ei saa käyttää epäpyhiä kiviä joita on käsitelty koneellisesti tai metallityökaluilla.

Tapiola on innokas yhteisö. Vastuupappina isä Petri Korhonen, mukava rento kaveri, kirkkomme liberaalimpaa laitaa. Tapiolassa käy paljon väkeä, monien mielestä siksi rauhaton. Paljon lapsia. Kulttuuri siellä on semmoinen, että ihmiset liikkuvat erittäin paljon palvelusten aikana, keskustelevat avoimesti kaverin kanssa jne. Mutta vireä kirkko, olisikohan 4-5 palvelusta viikossa ja paljon muuta toimintaa, josta myös tiedotetaan hyvin! Muutamilla kirkoilla on tiedotustyylinä, että liturgian lopuksi pappi kertoo tulevan viikon ohjelman. Haloo. Nykyaikana ihan kaiken infon tulee olla netissä ja erityisesti somessa ja toivottavaa olisi, että myös papit jaksaisivat sillä tavoin rantautua kansan pariin, että olisivat somessa. Ei se some vihollisesta ole, vaan siellä se tavallinen kansa on.

Myllypuron kappelilla on oma tunnelmansa. Se on ehkä eniten "tule sellaisena kuin olet" -paikka, ihmisiä laidasta laitaan, elämän roso on nähtävillä. Myllikässä on about neljä palvelusta viikossa ja pappi tavattavissa kerran viikossa muuten vaan. Kappeli on entisen kaupan tai vastaavan tiloissa, mikä vähän latistaa tunnelmaa joidenkin mielestä. Isä Joosef Vola on rauhallinen, fiksu, akateeminen. Aina silloin tällöin "liturgia kansan laulamana" -palvelus, jossa siis koko kirkkokansa laulaa kaikki veisut kuoron mukana.

Tikkurilan kirkko on rauhallinen, siellä käy ehkä keskimäärin vanhempaa porukkaa, ja tästä syystä - ihan virheellisesti - monet pikkulapsiperheet kokevat, etteivät halua rikkoa rauhaa, ja menevät muihin kirkkoihin. Olen ollut siellä lasteni kanssa, eikä kukaan katsonut pahalla, vaikka tenavat metelöivätkin. Kolme palvelusta viikossa. Enemmänkin voisi olla, kun vertaa muihin kirkkoihin. Laadukas ortodoksiakerho, jota pitää oppinut mies ja teologian tohtori, kirkon pappi isä Mikael Sundkvist, kovasti pidetty henkilö seurakuntalaistensa keskuudessa. Muusta toiminnasta en tiedä, ehkä on, ehkä ei?

Kotikirkko on seurakuntatalon kirkko, palveluksia joka ikinen päivä. Myös Jeesuksen rukous -palvelus kerran viikossa. Jeesuksen rukous -palveluksia on välillä myös Järvenpään kirkossa, joka on rauhallinen kirkko ja oma pieni kävijäkuntansa.

Uspenski on suurin ja kaunein. Paras kirkkokuoro. Mutta itseäni häiritsee turistit, jotka tunkevat palveluksiin kameroittensa kanssa sekä sitten tietynlainen "Helsingin kauniit ja rohkeat ortodoksit" -meininki, eli iso osa julkkisortodokseista käyvät siellä, samoin "tärkeitten ortodoksisukujen" kasvatit. Näyttäytymispaikka joillekin. Mutta hyvin laajalla kirjolla porukkaa sielläkin.

Entä millainen tunnelma ja toiminta ovat Lohjalla ja Hangossa ?

Sitten on tietenkin "metsän kirkko". Sinne voi kuka tahansa mennä eikä tarvitse olla ortodoksi. Että silviisiin. Vaikka Nuuksioon, tms.

Riippuu varmaan paljon siitä mistä tykkää. Uspenskissa voi "kadota joukkoon" ja olla niin sanotusti anonyymi, kun taas pienemmissä paikoissa (Tikkurila, Myllypuro) tulee yhteisö väistämättäkin tutuksi. Tapiolassa aika paljon hulinaa ja paljon lapsia. Myllypurossa jonkin verran lapsiperheitä. Tikkurilassa en muista kovin paljoa nähneeni.

Mutta kannattaa käydä tsekkailemassa! Toivottavasti oma yhteisö löytyy! Ja voihan useammissakin paikoissa käydä vaihtelun vuoksi, jos asuu yhteyksien kannalta helposti.

Vanhankirkonpuistonkirkon lisäksi saksalainen, tuomio ja johanneksenkirkot. Adventti ja myöhempienpyhien, sekä luterilaisetseurakuntakirkot. Niistä yksistä en tiedä. Niin, vapaakirkko oli unohtua.