Oletteko törmänneet käppyrään, jossa kuvattaisiin pyöräilijän hapenottokykyä (ml/kg/min tai vastaava) hänen tuottamaansa tehoon (W) tai keskinopeuteen nähden? Onko siis näiden kahden välillä korrelaatiota, kuten vaikkapa pitkän matkan juoksijan tai hiihtäjän hapenottokyvyn ja nopeuden välillä on: mitä suurempi hapenottokyky, sen parempi myöskin sijoitus.
Tiedossahan on, että varsinkin ylämäkipyöräilijät tuottavat julmettuja tehoja hyvinkin pitkiä aikoja.
Tiedossahan on, että varsinkin ylämäkipyöräilijät tuottavat julmettuja tehoja hyvinkin pitkiä aikoja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Liian monta muuttujaa. Väitän, että minun keuhkokapasiteetilla ja hapenottokyvyllä viisikymmentäkiloinen pyöräilijä kiipesi kuin pieni eläin. Kuitenkaan hänellä ei olisi minun satakiloisen äijän lihaksia. Kilowatteja kulutan tuhottomasti jyrkkiin ylämäkiin. Puolet kevyempi ei siihen verrattuna juuri mitään.
Kyllä ja ei juuri näin. Jos satakiloinen "jässikkä" juoksee vaikkapa Cooperin testissä 2500 metriä, samalla hapenottokyvyllä mutta 60-kiloisena tämä "keiju" juoksisi 3500 metriä!
Olisi siis kenelle tahansa urheilijalle etua pudottaa nopeasti painoaan mutta pystyä pitämään "painavamman itsensä" hapenottokyky.
Kaivattuja kaavioita on kuitenkin tehty jossakin muodssaan, pyöräilystä en tiedä. Muuttujia ei siis ole empiirisesti liikaa.
Ei välttämättä. Painosta on haittaa vain pitemmillä matkoilla. Sen sijaan sadan metrin pinkoja voi jopa hyötyä suuresta massastaan. Onhan Phil Collins myös aikamoinen jysky muodoltansa. Eiku sehän on joku laulaja. Tarkoitan sitä Amerikan Yhdysvaltain juoksijaa.
Coleman se olikin
"Painosta+on+haittaa+vain+pitemmillä+matkoilla."
Jos hapenottoa haluaa kehittää, ei pyöräily ole aivan parhaiden lajien joukossa, ylämäkipyöräilyä lukuunottamatta, siis nousut lähellä 10 km. Moni hiihtäjä ja juoksija tekee PKt fillarilla, mutta maksimit lajinomaisin harjoittein.
Parhaat hapenottokyvyt on mitattu hiihtäjiltä, pyöräilijöiltä ja soutajilta. Seuraavina tulevat pitkän matkan juoksijat.
Huonokuntoiset voivat kasvattaa hapenottokykyään helposti, sen sijaan jo valmiiksi hyväkuntoisella kyvyn parantaminen riippuu melkein kokonaan perimästä.
Ja douppaaminen auttaa myös. Tosi on, että pyöräily tosissaan harrastettuna on rankinta mahdollista. Tämä tarkoittaa tasaista voimanjakoa. Harvoin saa pyöräillä teillä ja aitovierillä joissa ei olisi koviakin nousuja matkan varrella. Usein ne laskutkaan eivät suo kunnon palautumista. Talvi tuo vielä erikseen omat haasteensa. Siitä pitää huolen teiden ja eritoten kevyenliikenteenväylien "laadukas" talvikunnossapito.
Hei robotti-moderaattori - olet täysi palikka!
Miksi poistat aiheeseen liittyvän tekstin ja siihen liittyvän linkityksen? Palauta se heti.
Olen joskus löytänyt netin syövereistä laskurin tälle asialle. Siinä ajoasentoa, tehoa, nopeutta yms. En vaan enää tiedä missä se on..