Kuinka tyypillistä on pelätä elämän rajallisuutta?
Olen kärsinyt kovasta kuolemanpelosta jo ala-asteikäisestä asti. Pelko on ilmentynyt kausittain ja pahentunut vanhetessa. Onnettomissa elämäntilanteissa ajatukset ovat olleet enemmän pinnalla.
Nyt kolmekymppisenä pelko on lähtenyt niin käsistä, ettei normaali elämä enää onnistu.
Kyse ei ole siitä, että välttelisin onnettomuusalttiita tilanteita vaan siitä, että en kestä ajatusta siitä, että elämä loppuu joskus ja mitään ei ole. Tästä tiedosta kun ei pääse yli eikä ympäri niin tuntuu lähinnä, että sekoan. En osaa keskittyä elämään vaan murehdin sen loppua paniikinomaisesti. Itken hysteerisesti iltaisin ja kuolemaa koskevat asiat ahdistavat, kuten elokuvat, läheisten vanheneminen yms. Tuntuu ettei pysty suhtautumaan asioihin enää rationaalisesti.
Muilla samoja ajatuksia ja miten olette selvinneet asian kanssa?
Olen kärsinyt kovasta kuolemanpelosta jo ala-asteikäisestä asti. Pelko on ilmentynyt kausittain ja pahentunut vanhetessa. Onnettomissa elämäntilanteissa ajatukset ovat olleet enemmän pinnalla.
Nyt kolmekymppisenä pelko on lähtenyt niin käsistä, ettei normaali elämä enää onnistu.
Kyse ei ole siitä, että välttelisin onnettomuusalttiita tilanteita vaan siitä, että en kestä ajatusta siitä, että elämä loppuu joskus ja mitään ei ole. Tästä tiedosta kun ei pääse yli eikä ympäri niin tuntuu lähinnä, että sekoan. En osaa keskittyä elämään vaan murehdin sen loppua paniikinomaisesti. Itken hysteerisesti iltaisin ja kuolemaa koskevat asiat ahdistavat, kuten elokuvat, läheisten vanheneminen yms. Tuntuu ettei pysty suhtautumaan asioihin enää rationaalisesti.
Muilla samoja ajatuksia ja miten olette selvinneet asian kanssa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiköhän valtaosa ihmisistä jossain määrin vierasta ajatusta kuolemasta ja joitakin se saattaa pelottaakin. Kuitenkin tuollainen kaikenkattava pelko joka haittaa elämistä on jo epänormaalia ja vaatii hoitoa!
Hakeudu keskustelemaan asiantuntijan kanssa.