Kyllä ihmisen elo on parhaimmillaan noin ikävuosien 30-40 välillä. Silloin ihminen
- voi vielä sanoa olevansa nuori, mutta varsinaisen nuoruuden pahimmat puolet ovat jääneet teinien ja parikymppisten ongelmiksi. 30-40 -vuotiaana ihminen on siis nuori, mutta kuitenkin täysin aikuinen.
- on työelämässä parhaassa iässään, hänet otetaan vakavasti ja häntä kuunnellaan; parikymppisiä pidetään monesti vielä oppirahojaan maksavina kakaroina ja ikähaarukan ohittaneita jo hieman kehityksen kärryiltä pudonneina, näin kärjistäen ilmaistuna.
- on fyysisesti parhaassa kunnossa. Lihasvoimat ovat tuossa ikähaarukassa huipussaan, samoin kestävyyskunto. Katsokaa vaikka kovimman kestävyysurheilun maailmanmestarien/olympiavoittajien ikävuosia (maraton, pitkät kävelyt jne.)
- ei ole iän tuomia terveydellisiä ongelmia, kuten erilaisia kolotuksia tai muita elämää rajoittavia vaivoja.
- ei ole vielä liian vanha käymään yöelämässä "bilettämässä".
- voi ainakin kyseisen ikähaitarin alkupäässä rauhassa innostua "nuorten jutuista" ilman, että leimataan säälittäväksi vanhenemistaan hyväksymättömäksi ressukaksi. Voi myös pukeutua melko nuorekkaaseen tyyliin ilman että se näyttää nololta.
- opinnot on saatu päätökseen, tai ainakin tuon ikähaarukan alkupäässä ne useimmiten tulevat päätökseen ja opintojen/valmistumisen aiheuttama stressi on ohi. Yleensä on opintolainatkin tuossa iässä jo maksettu, jos niitä on ollut.
- työelämää on vielä paljon edessä ja voi vaikkaa vaihtaa urasuuntaa vielä kokonaan, jos vanha työ kyllästyttää.
- vanhemmat ja suurin osa sukulaisista on vielä monilla tuossa ikähaarukassa elossa, joten vielä on kattava tukiverkosto, jos on vain pitänyt välit läheisiin kunnossa.
- on aikuistuttu sen verran, ettei esim. parisuhteiden kanssa ole sellaista sekoilua kuin parikymppisenä saati teininä. Tuossa ikähaarukassa myös viimeistään tietää senkin, että onko parisuhteessa eläminen tai lasten hankkiminen ollenkaan oma juttu. Naiivit kuvitelmat perheonnesta ovat tiessään ja suhtautuminen suhde- ja perheasioihin on realistisempi kuin nuoremmilla.
- jaksaa mennä ja tulla ja harrastaa eri asioita, koska on fyysisesti vielä nuorehko ja virtaa riittää, mutta on myös kyky rauhoittua kun tarve vaatii.
- ymmärtää maailmaa paljon laveammin kuin parikymppisenä. Toisaalta ei ole vielä tapahtunut sellaista vanhenemisen myötä tulevaa ehdottomuutta ja poteroon kaivautumista, joka joitakin vanhempia ihmisiä vaivaa.
- on jo elämänkokemusta melko hyvä määrä, mutta ei ole vielä tapahtunut "elämään kyllästymistä".
Tässä siis muutama asia listattuna, miksi 30-40 -vuotiaiden kannattaa muistaa, että he elävät JUURI NYT elämänsä parasta aikaa. Parempaa ei ole enää luvassa. Ei ole. Eikä parempaa ole takanakaan.
Elämä on siinä ja NYT!
- voi vielä sanoa olevansa nuori, mutta varsinaisen nuoruuden pahimmat puolet ovat jääneet teinien ja parikymppisten ongelmiksi. 30-40 -vuotiaana ihminen on siis nuori, mutta kuitenkin täysin aikuinen.
- on työelämässä parhaassa iässään, hänet otetaan vakavasti ja häntä kuunnellaan; parikymppisiä pidetään monesti vielä oppirahojaan maksavina kakaroina ja ikähaarukan ohittaneita jo hieman kehityksen kärryiltä pudonneina, näin kärjistäen ilmaistuna.
- on fyysisesti parhaassa kunnossa. Lihasvoimat ovat tuossa ikähaarukassa huipussaan, samoin kestävyyskunto. Katsokaa vaikka kovimman kestävyysurheilun maailmanmestarien/olympiavoittajien ikävuosia (maraton, pitkät kävelyt jne.)
- ei ole iän tuomia terveydellisiä ongelmia, kuten erilaisia kolotuksia tai muita elämää rajoittavia vaivoja.
- ei ole vielä liian vanha käymään yöelämässä "bilettämässä".
- voi ainakin kyseisen ikähaitarin alkupäässä rauhassa innostua "nuorten jutuista" ilman, että leimataan säälittäväksi vanhenemistaan hyväksymättömäksi ressukaksi. Voi myös pukeutua melko nuorekkaaseen tyyliin ilman että se näyttää nololta.
- opinnot on saatu päätökseen, tai ainakin tuon ikähaarukan alkupäässä ne useimmiten tulevat päätökseen ja opintojen/valmistumisen aiheuttama stressi on ohi. Yleensä on opintolainatkin tuossa iässä jo maksettu, jos niitä on ollut.
- työelämää on vielä paljon edessä ja voi vaikkaa vaihtaa urasuuntaa vielä kokonaan, jos vanha työ kyllästyttää.
- vanhemmat ja suurin osa sukulaisista on vielä monilla tuossa ikähaarukassa elossa, joten vielä on kattava tukiverkosto, jos on vain pitänyt välit läheisiin kunnossa.
- on aikuistuttu sen verran, ettei esim. parisuhteiden kanssa ole sellaista sekoilua kuin parikymppisenä saati teininä. Tuossa ikähaarukassa myös viimeistään tietää senkin, että onko parisuhteessa eläminen tai lasten hankkiminen ollenkaan oma juttu. Naiivit kuvitelmat perheonnesta ovat tiessään ja suhtautuminen suhde- ja perheasioihin on realistisempi kuin nuoremmilla.
- jaksaa mennä ja tulla ja harrastaa eri asioita, koska on fyysisesti vielä nuorehko ja virtaa riittää, mutta on myös kyky rauhoittua kun tarve vaatii.
- ymmärtää maailmaa paljon laveammin kuin parikymppisenä. Toisaalta ei ole vielä tapahtunut sellaista vanhenemisen myötä tulevaa ehdottomuutta ja poteroon kaivautumista, joka joitakin vanhempia ihmisiä vaivaa.
- on jo elämänkokemusta melko hyvä määrä, mutta ei ole vielä tapahtunut "elämään kyllästymistä".
Tässä siis muutama asia listattuna, miksi 30-40 -vuotiaiden kannattaa muistaa, että he elävät JUURI NYT elämänsä parasta aikaa. Parempaa ei ole enää luvassa. Ei ole. Eikä parempaa ole takanakaan.
Elämä on siinä ja NYT!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Eihän Trumpin Donaldia kuunnellut oikein kukaan silloin kun hän oli 30...40 vuotias. Itse piti tyrkytellä soitella lehtiin. Puhui paperitollo poskessa muunnellakseen ääntään, ja kertoi erilaisia huhuja Donald Trumpin yöelämästä ja naisasioista ym.
Nyt kun Trump on kypsässä 73 v. iässä, niin nyt Trumppia ja sen sanomisia ja tekemisiä kuuntelee ihan kaikki.
Trumpin Donnieta ehkä kuunnellaan, mutta otetaanko hänet vakavasti?
Tottahan tuo on, elämän paras aika on siinä 30-40v välillä.
Itekin oon huomannut että alamäki alkoi 40 vuotisjuhlista.
Nyt viiskymppisen jälkeen on vain jyrkemmin alkanut mennä alaspäin. Erinäköset jatkuvat kolotukset ja vaivat ovat alkaneet ja ekan kerran on saanut pysyviä lääkityksiä.
Elämä on ihmisen parasta aikaa.
Sairastuin masennukseen tuona aikana ja jäin eläkkeelle. Elämäni kurjinta aikaa.
Ihmisen keski-ikä on noin 78 vuotta
eli 39-vuotiaana on jo puolikuollut.
3-4-kymppisillä on se etu,
ettei kukaan vaivaudu syrjimään niitä.
"3-4-kymppisillä on se etu,
ettei kukaan vaivaudu syrjimään niitä."
Kuka heitä voisikaan syrjiä? Vanhemmat ei kehtaa ja nuoremmat ei uskalla.
Paskapuhetta, kun pitää itsensä kunnossa eikä juo eikä polta niin 50-60 on vielä yhtä hyvää aikaa kuin 30-40. Joku on huonossa kunnossa jo parikymppisenäkin.
Mutta 50-60 -vuotias mies ei kovin helposti saa nuorta ja kaunista naista, mutta sellaisella vähän päälle 30-vuotiaalla miehellä on vielä loistavat mahdollisuudet pokata nuori ja hehkeä gimma itselleen.
Mietipä sitä!
Vai että sinulle parisuhde=pelkkä nussiminen. No, ei kait siinä...
Lisätäänpä vielä se, että 30-40-v miehillä on hyvät mahdollisuudet myös jos vanhemmat naiset kiinnostavat, eli tuon ikäinen mies pokaa kyllä viisikymppisenkin naisen, jos niikseen tulee. Kaikin puolin täydellinen ikä siis naismarkkinoitakin ajatellen.
Juuri noin, ne voimansa tunnossa olevat 30-40 -vuotiaat pilaavat usein itsensä viinalla ja muulla paskalla, kun kuvittelevat, että heidän teräsvartalonsa kestää vaikka mitä.
Sitten tapahtuu ihan silmissä vanheneminen jne,...rappeutumissairaudet, kun ravinto ollut huonoa.
Ei ollut montaa selvää päivää tuona aikana. Surkeinta aikaa kaikin tavoin.
Olen 82v ja tunnen eläväni juuri nyt elämäni parasta aikaa. Pidän itseni kunnosta juosten viikottain yli 10 kilometriä kerrallaan. Nautin seksistä täysin siemauksin; aina tekee mieli. En missään nimessä halua ainakaan nuoruuden epävarmoja päiviä takaisin. Elämän voi jakaa neljään osaan: lapsuus, nuoruus, työntekoaika jolloin kaikki aika menee työntekoon ja sitten vanhuus, jolloin voi vapaasti nauttia elämäsä kun ei tarvitse enää käydä työssä. Työnteolla ansaitaan virikkeinen ja nautittava vanhuus.
Itse olen kuusivitosena hyvin tietoinen, että tätä lystiä saattaa olla vain päivä tai viisitoistavuotta jäljellä, sillä meidän suvussa yli kahdeksankymppiset ovat hyvin harvassa. Mutta minkäs tuolle mahtaa.
Ota vaan ihan lunkisti. Ei tänne kukaan ole tullut ikuisesti olemaan.
>> - ei ole vielä liian vanha käymään yöelämässä "bilettämässä".
Noi 35...40 vuotiaat luulee olevansa baarissa ihan suht koht saman näköisiä kuin parikympopiset. Oikeesti nelikymppinen seuranhakija baarissa on nuorempien naisten mielestä rasittava setämies ja pas-ka, josta pitää vaan päästä mahdollisimman äkkiä eroon.
Nelikymppisille on olemassa nelikymppisten mestat, mutta kyllä ikä tuossa vaiheessa jo rasittaa naisten iskemisessä ja muussa sosiaalissa.
Rahalla ja paljon viinaa juottamalla saattaa tosin päästyä pukille saakka, jonkun nuoremman YH-äidin kanssa.
Ajatteles sitä, jos 8-kymppinen panomies ilmestyy diskoteekkiin, niin käykös hänen ympärillä kuhinaa?
Kyllä minä ainakin kolmevitosena tiedän, että en näytä alkuunkaan samalta kuin parikymppiset - ja hyvä niin. Eipä nuo parikymppiset pissikset edes kiinnosta millään tavalla. Ihan oman ikäisistä naisista olen ainakin minä kiinnostunut.
Eikä "bilettäminen" edes ole synonyymi vastakkaisen sukupuolen iskemiselle. Minä itse asiassa en ole juuri koskaan mennyt baariin seuranhakumielellä, vaan pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Nykyisen vaimokkeeni löysin aivan muista yhteyksistä kuin baarista.
pidä vaan huoli että oot rahoissa 60-80 v välillä ni tyttö löytyy , ja nimenomaan Tyttö, käsihommien tilalle..
30-40 jakso menee monilla käsihommina ku ei rahaa ja liki koko elämäki, raha määrää jalkovälin
urheilija ja rallipojat, näille aina uusia löytyy ku entinen lähtee.. ku rahaa
Ihanaa aikaa oli , nuori vaimo ja mulkku seisoi alvariinsa :-*
Tulihan sieltä yksi positiivinenkin kommentti :D
Noi jotkut viiskymppiset äijät ovat kyllä omituisempia tyyppejä. Ne kun luulevat, että niillä pitää olla, joku ihmeen villitys päällä ja käyttäytyvät nuoriakin naisia kohtaan, sen mukaisesti.
Vartoo vaan, kun pääset viidenkympin ikään. niin huomaat etttä sellainen villitys tulee sullekin. Se ei kuitenkaan ole miehen hormooneihin liittyvää, niin kuin naisilla kaikki sinne tänne pomppivat hullutukset on.
Miehillä se perustuu enemmän kyllästymiseen omaan elämään. Tietynlaiseen vertailuun muihin samanikäisiin ja epätoivoon ja hukkuvan oljenkorteen tarttumisen fiilinkeihin se viimeinen villityksen rykäys.
Parasta aikaa on nyt, kun ei tarvitse enää huolehtia lapsista, ei lapsenlapsista eikä edes aviomiehestä! On ihanaa saada olla kotona rauhassa ja kunnostaa koti sellaiseksi, mistä tykkää!
Kulttuuririennot ja viini-illatkin voi ihan itse päättää! Ihanaa olla vapaa nainen, ilman huolen häivääkään!
Kuullostaa pikkaisen yksinäiseltä elämältä kumminkin. Laittelee vaan vuodesta toiseen oma asuntoansa, aina vaan kivemmaksi ja kivemmaksi, ja juo välillä remppajanoonsa viiniä.
Noutaja tulee kuitenkin aikanaan. Tapettis revitään seiniltä, ja tasot ja asetelmat puretaan.
Helppo ymmärtää, että vaihe, kun lapset on kasvatettu ja lapsenlapsista ei vielä ns.vastuuta ovat ihania vapaita vuosia, nimenomaa naiselle, jonka koko elämä yleensä on enemmän tai vähemmän muiden paasaamista tavalla tai toisella. Lapsia hankkineella naisilla näitä vapaita jaksoja on kovin vähän eli nauti hyvällä omalla tunnolla.
Olenpäälle kuudenkymmenen.Tämä on parasta aikaa. Terveyskin on vielä hyvä. Aamulla saa nukkua pitkään,tai vaikka kok päivän. Ei tarvitse lähteä töihin kuuntelemaan pomon vi,ttuilua. Saa päättä itte päivänohjelman.
Seksielämäkin on piristynyt töitten jälkeen,voin nu,sia vaikka koko päivän.ym,ym.Onkohan niitä huonoja puolia ollenkaan.?