Jos Room. 6 pitää paikkansa, me olemme yhtä kuolleita synnille kuin Jeesus Kristus ja yhtä eläviä Jumalalle kuin Hän. Tämä on näin siksi, että kaikki se, mitä tapahtui ristillä Jeesukselle, tapahtui meillekin. Ja kaikki se, mitä hänelle tapahtui ylösnousemuksessa, tapahtui myös meille. Meidän olemassaolomme on ollut ristiltä lähtien olemassaoloa Jeesuksessa Kristuksessa. Koska Pojan luona ei mikään muutu, eikä valo vaihdu varjoksi, me olemme kaiken aikaa aivan täydelliset Hänessä. Tämä ei ole jokin mielikuvissa ylläpidettävä ideaali, vaan täysin totta tässä ja nyt. Me olemme tässä ja nyt kaikenlaiseen syntiin ja kaikenlaisiin synteihin nähden yhtä puhtaita ja viattomia kuin Jeesus Kristus. Jollei tämä ole näin, Paavali puhuu room. 6:ssa härskisti sontaa.
No, jos minä olen kaikenlaiseen syntiin ja kaikenlaisiin synteihin nähden yhtä puhdas kuin Jeesus Kristus, silloinhan ongelma on jo ratkennut! Piinasipa minua millainen syntitottumus hyvänsä ja tunsinpa oloni kuinka saastaiseksi ja orjuutetuksi hyvänsä ja tunsinpa minä tunnetasolla johonkin syntitottumukseen kuinka syvää kiintymystä hyvänsä, evankeliumi vakuuttaa minulle tässä ja nyt: "Sinä olet tuon synnin (ja kaikkien syntien) suhteen yhtä viaton ja puhdas kuin Jeesus Kristus. Sinä olet sen suhteen yhtä puhdas ja viaton kuin Jeesus Kristus, ilmenipä tämä ulkonaisesti tai oli ilmenemättä ja ’koitpa’ sinä sielussasi tämän jotenkin tai olit kokematta ja uskoitpa sinä tähän tai olit uskomatta. Sinä olet sen suhteen yhtä puhdas ja viaton kuin Jeesus Kristus, hyödynsitpä sinä tätä tietoa viattomuudestasi ’väärin’ tai ’oikein’ tai olit hyödyntämättä. Sinun viattomuutesi lahjoitettiin sinulle ristillä, hautaan laskemisessa ja ylösnousemuksessa, ja tämä on näin ja aamen, koska tämä on näin ja aamen Kristuksessa Jeesuksessa."
Minä olen siis absoluuttisen viaton syntiin nähden myös hetkenä, jolloin ajattelen: "No, jos olen viaton, silloinhan voin aivan hyvin langeta, koska sitä ei lueta minun syykseni, jos kerran olen viaton." Jopa tuohon ajatukseen minä olen viaton – minun on oltava, jos ja kun olen yhtä viaton ja puhdas kuin Jeesus Kristus. On oltava niin, että minä olen kaikenlaiseen syntiin ja kaikenlaisiin synteihin nähden viaton – jopa niihin, joissa ”pakenen” viattomuuteni taakse jatkaakseni synnintekoa! Tämä kuulostaa täysin käsittämättömältä, mutta näin tämän on oltava!
Watchman Nee kirjoitti muistaakseni kerran, että ongenkoho voi olla vaikka kuinka kauan vedenpinnan alapuolella koukun juuttuessa johonkin pohjassa olevaan karahkaan kiinni. Veden alle painuminen ei ole kuitenkaan ongenkohon luonto; siinä itsessään ei ole ainuttakaan ominaisuutta tai piirrettä, joka painaisi sitä vedenpinnan alle. Samoin on uskovan laita: hän voi olla omasta mielestään vaikka kuinka kietoutunut hyvänsä johonkin syntiin, mutta SE EI OLE HÄNEN LUONTONSA, uskoipa hän tähän tai oli uskomatta. Samaa vertausta hyödyntäen onkin todettava, että vaikka uskova ajattelisi miljoonatta kertaa mielessään: "No, minut on julistettu viattomaksi tähän syntiin, jotan minäpä lankean tähän taas, koska sitä ei lueta minun syykseni", hän ei ole vikapää tuohon ajatukseen! Tuo ajatus ei ole hänen puhtaan sydämensä ja uuden luontonsa synnyttämä, vaan se tulee häneen hänen ulkopuoleltaan. Se tulee hänen ulkopuoleltaan, vaikka hänestä itsestään tuntuisi siltä, että se on hänen omaa keksintöään ja nousee hänen sisimmästään.
Joten: "Keksimmepä" me omasta mielestämme miten kieron ajatuksen hyvänsä ”oikeuttaaksemme” synnin tekemisemme, me emme itse asiassa tuota ajatusta keksi. Se on täysi mahdottomuus, sillä viattomasta sydämestä ei nouse synnillisiä ajatuksia.
Niinpä seuraavan kerran sillä tavoin ajatellessani voin todeta itselleni: ”Tämä ajatus ei nouse minusta eikä ole minun synnyttämäni.” Ja vaikka siitä huolimatta lankeaisin siihen miljoonannen kerran, Kristus näkee minut tuohon ajatukseen nähden yhtä viattomana kuin itsensä. Näin tämän on oltava, mikäli Paavali puhuu totta.
No, jos minä olen kaikenlaiseen syntiin ja kaikenlaisiin synteihin nähden yhtä puhdas kuin Jeesus Kristus, silloinhan ongelma on jo ratkennut! Piinasipa minua millainen syntitottumus hyvänsä ja tunsinpa oloni kuinka saastaiseksi ja orjuutetuksi hyvänsä ja tunsinpa minä tunnetasolla johonkin syntitottumukseen kuinka syvää kiintymystä hyvänsä, evankeliumi vakuuttaa minulle tässä ja nyt: "Sinä olet tuon synnin (ja kaikkien syntien) suhteen yhtä viaton ja puhdas kuin Jeesus Kristus. Sinä olet sen suhteen yhtä puhdas ja viaton kuin Jeesus Kristus, ilmenipä tämä ulkonaisesti tai oli ilmenemättä ja ’koitpa’ sinä sielussasi tämän jotenkin tai olit kokematta ja uskoitpa sinä tähän tai olit uskomatta. Sinä olet sen suhteen yhtä puhdas ja viaton kuin Jeesus Kristus, hyödynsitpä sinä tätä tietoa viattomuudestasi ’väärin’ tai ’oikein’ tai olit hyödyntämättä. Sinun viattomuutesi lahjoitettiin sinulle ristillä, hautaan laskemisessa ja ylösnousemuksessa, ja tämä on näin ja aamen, koska tämä on näin ja aamen Kristuksessa Jeesuksessa."
Minä olen siis absoluuttisen viaton syntiin nähden myös hetkenä, jolloin ajattelen: "No, jos olen viaton, silloinhan voin aivan hyvin langeta, koska sitä ei lueta minun syykseni, jos kerran olen viaton." Jopa tuohon ajatukseen minä olen viaton – minun on oltava, jos ja kun olen yhtä viaton ja puhdas kuin Jeesus Kristus. On oltava niin, että minä olen kaikenlaiseen syntiin ja kaikenlaisiin synteihin nähden viaton – jopa niihin, joissa ”pakenen” viattomuuteni taakse jatkaakseni synnintekoa! Tämä kuulostaa täysin käsittämättömältä, mutta näin tämän on oltava!
Watchman Nee kirjoitti muistaakseni kerran, että ongenkoho voi olla vaikka kuinka kauan vedenpinnan alapuolella koukun juuttuessa johonkin pohjassa olevaan karahkaan kiinni. Veden alle painuminen ei ole kuitenkaan ongenkohon luonto; siinä itsessään ei ole ainuttakaan ominaisuutta tai piirrettä, joka painaisi sitä vedenpinnan alle. Samoin on uskovan laita: hän voi olla omasta mielestään vaikka kuinka kietoutunut hyvänsä johonkin syntiin, mutta SE EI OLE HÄNEN LUONTONSA, uskoipa hän tähän tai oli uskomatta. Samaa vertausta hyödyntäen onkin todettava, että vaikka uskova ajattelisi miljoonatta kertaa mielessään: "No, minut on julistettu viattomaksi tähän syntiin, jotan minäpä lankean tähän taas, koska sitä ei lueta minun syykseni", hän ei ole vikapää tuohon ajatukseen! Tuo ajatus ei ole hänen puhtaan sydämensä ja uuden luontonsa synnyttämä, vaan se tulee häneen hänen ulkopuoleltaan. Se tulee hänen ulkopuoleltaan, vaikka hänestä itsestään tuntuisi siltä, että se on hänen omaa keksintöään ja nousee hänen sisimmästään.
Joten: "Keksimmepä" me omasta mielestämme miten kieron ajatuksen hyvänsä ”oikeuttaaksemme” synnin tekemisemme, me emme itse asiassa tuota ajatusta keksi. Se on täysi mahdottomuus, sillä viattomasta sydämestä ei nouse synnillisiä ajatuksia.
Niinpä seuraavan kerran sillä tavoin ajatellessani voin todeta itselleni: ”Tämä ajatus ei nouse minusta eikä ole minun synnyttämäni.” Ja vaikka siitä huolimatta lankeaisin siihen miljoonannen kerran, Kristus näkee minut tuohon ajatukseen nähden yhtä viattomana kuin itsensä. Näin tämän on oltava, mikäli Paavali puhuu totta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jeesus sanoo: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta." Johannes, sama Johannes, joka kirjoitti evankeliumin, kirjoittaa kirjeessään: "Elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille." Ja Paavali kirjoittaa: "Hänestä on teidän olemisemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." Joten kaikki on meidän kohdallamme hyvin!
Muistakaamme, ettei Jumalan ja meidän välillämme ole etäisyyttä, jota meidän tulisi "kuroa umpeen" Raamatun lukemisella; tuo etäisyys kuroutui täydellisesti umpeen Kristuksen ristillä. Meidät on koko olemukseltamme yhdistetty häneen hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Nyt hän on meidän minuutemme (Gal. 2:19-20), mielemme (1 Kor. 2:16) ja elämämme (Kol. 3:4).
Jeesus suostui siihen, että hänet tehtiin synniksi (2 Kor. 5:21), ja "tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan", mikä sisältää sen, että me olemme kuolleet pois (Room. 6:3) synnistä (Room. 6:7-11; Room. 8:2), Laista (Room. 7:4,6; 8:2; Gal. 2:19-20) ja itsestämme (2 Kor. 5:15; Gal. 2:19-20). Lisäksi ristiin on naulittu vanha ihmisemme (Room. 6:6), lihamme (Gal.5:24) ja maailma meille ja meidät maailmalle (Gal. 6:14). Ja koska Kristus nousi ylös, ja me Hänen kanssaan, kaikki edellä mainittu on menneisyyttä. Tuo kaikki on täydellisesti totta meistä, meissä ja meinä. Me olemme jo täydellisesti yhtä Jumalan kanssa, sillä "te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa."
Lähtökohta kaikessa elämässä, ajattelussa ja olemisessa tulisi minusta olla Jeesuksen risti, hautaan laskeminen, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen. Miksi? Koska kun Jeesus kuoli ristillä, meidän vanha ihmisemme eli me itse kuolimme yhdessä Hänen kanssaan (Room. 6:3,4a,5a,6a,7a,8a,11a); tuon hetken jälkeen meillä ei ole ollut Kristuksesta irrallista olemassaoloa. Meidät on ikuisiksi ajoiksi yhdistetty Häneen, koska kuolema on peruuttamaton Leikkuri ja Erottaja. "Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." Tämä on historiallinen fakta, uskoimmepa me siihen tai emme tai tuntuipa meistä siltä tai oli tuntumatta. Niinpä jos meidät kastettiin Hänen kuolemaansa, meidät laskettiin myös hautaan, herätettiin ylös ja asetettiin Isän oikealle puolelle Hänen kanssaan eli Hänessä. Isän oikealla puolella oleminen on meidän tämän päivän todellisuutemme. Eli meidän aarteemme eli sydämemme on jo asetettu taivaallisiin. Meidät ja meidän jumalasuhteemme on jo täydellisesti parannettu Kristuksen kuoleman kautta. Mielen uudistuminen on tähän totuuteen turvautumista ja palaamista yhä uudelleen.
Johannes Kastaja: "Katso, Jumalan Karitsa, joka POIS OTTAA maailman synnin!" Väite, että uskovan synti erottaa tai etäännyttää hänet Jumalasta on täysin mieletön. Paavali käyttää toistasataa kertaa ilmausta "Kristuksessa". Yhdessä ainoassa kohdassa hän mainitsee Kristuksesta pois lankeamisen. En kuitenkaan jaksa uskoa, että esim. yksikään suomalaiskristitty on langennut pois Kristuksesta eli yrittänyt vanhurskautua juutalaisten Tooraa eli 365 kieltoa ja 248 käskyä noudattamalla. Huomattakoon, että esim. Room. 5:ssä käy ilmi, että synti Jumalasta erottavana tekijänä on uskovan osalta tehty tyhjäksi.
Paavali ei käytä lainkaan ilmausta "Jeesuksen seuraaminen". Sen sijaan hän käyttää yli sata kertaa ilmausta "Kristuksessa". Me toisin sanoen olemme Kristuksessa; meidät on yhdistetty häneen, häneen itseensä. Me olemme hengellisesti yhtä, yksi, hänen kanssaan. Minun ei tarvitse sanoa esim. kädelleni, että "Seuraapa nyt minua".
Roomalaiskirjeen 5. luku osoittaa, ettei pelastuskysymyksemme liiku lainkaan meidän tekojemme tai tekemättä jättämistemme akselilla, vaan Aadamin lankeemuksen ja tottelemattomuuden ja Jeesuksen vanhurskauden teon ja kuuliaisuuden akselilla. Niinpä on turha nostaa tekoja tai tekemättä jättämisiä tähän yhteyteen lainkaan."Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet."
Risti lakkautti kaiken sen, minkä Aadam lankeemuksellaan sai aikaan ihmiskunnalle ja ihmiskunnassa.