maita, ainoastaan jämät. Varmaan niin. Ja ruotsinkieliset eivät maata edes kynsiensä alta antaneet. 0 eekkeriä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006281495.html
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006281495.html
Prof. H. Meinander: evakoille ei parhaita
Anonyymi
19128
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kertokaa yksi pätevä syy, miksi olisi pitänyt evakoille luovuttaa Suomen parhaat viljelysmaat. Sodan jälkeen oli sentään jotain tolkkua päättäjissä, suvakki sanaa ei ollut edes keksitty. Tällä aloituksella yritetään kait vihjata, että meidän suomalaisten pitäisi parantaa tapamme ja lahjoittaa ilmaiseksi kaisista arvokkaimmat asunnot ja kesämökit pakolaisille, että niin.
En takuulla vihjannut; minua pisti se vihaksi, että herra Henrik Meinander kirjoittaa "jämistä" mutta jätti oman pikku vähemmistönsä syrjähypyt mainitsematta. Eikö käy aloituksesta selväksi?
Tulihan se maahanmuutto tähänkin jo....huoh.
Osa Suomen poliitikoista olisi jättänyt evakot niille sijoilleen luovutetuille alueille. Tällaista esitti mm. presidentti Risto Ryti.
Huvittavinta on medioissa esiintynyt vertailu Karjalan evakoiden auttamisesta ja asuttamisesta kun 2015 pakoloisia rynni yli 30 000 Ruotsista Suomeen. Suomen ruotsalaisethan piti Karjalan evakoita ihan avoimesti rysssinä, mutta ääni muuttui kellossa Suomen omien sotapakolaisten asuttamisen suhteen kun Talvisodan jälkeen piti Hankokin luovuttaa ja Jatkosodan jälkeen oli vuorossa Porkkalan alue. Näissä kun asui enimmäkseen Suomen ruotsalaisia, niin tokihan heidät piti pelastaa!
Meidän pitäjässä evakot ja heidän perillisenä ovat tehneet ainakin miljoonatilejä saamillaan mailla. Kunta on ostanut heiltä maita miljoonilla. Ovat olleet hyväpohjaisia peltoja ja kasvavia metsiä. Rantatilojakin.
Suomen ruotsalaisen sinikeltaisen sotahistorian oma profeetta nostanee varmaan joka kirjassaan JR 61:n Suomen pelastajaksi, kuten Henrik Meinanderin sota-aikaa käsittelevissä kirjoissakin. Miten lienee asianlaita tässä uusimmassa kirjassa? Aika näyttää...
B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.
Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Tarkistin asian ja näin se Suomen ruotsalaisen sinikeltaisen sotahistorian oma profeetta kirjoitti: JR 61 nostettiin Suomen pelastajaksi, kuten muissakin Meinanderin sota-aikaa käsittelevissä kirjoissa...
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
"Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto" Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan hurreille oma historian kirjoitus?
Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."
Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos
---
Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?
Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisisttain SUURTAISTELU...
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944
Tappioista kerrotaan näin s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat.
JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.
"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."
Huvittava sinikeltainen bettrefolk-ukkeli, joka kirjoittaa kirjansa ruotsiksi ja sitten joku toinen kääntää ne suomeksi. Näin tehdään vaikka tämä ukkeli on täysin suomenkielinen. Sukulaismies Nils Meinander oli sota-aikana ruskeakielinen Tukholmassa vuotaessaan tietoja Ruotsin lehtii eli siis ryssille.
Saapi yksi bettrefolkkari töitä kääntäessään kirjoja, joita ei oikeasti kukaan tarvitse.
Tuo porukka katoaa vähitellen Suomesta.
Lär dig skriva.
Det heter faktiskt bättre folk.
Finlandssvenskarna donerarade pengar åt de snedögade karelarna.
Laitoin äsken myös vastaavan aloituksen Ruotsalaisen kansanpuolueen sivulle - nyt jo poistettu...hmm.
(Alkup. kirj)
Historiahan+elää+kaiken+aikaa+ja+täysin+objektiivista+on+mahdoton+edes+kirjoittaa.+Painotukset+vaihtelevat+kirjoittajien+ja+rahoittajien+mukaan.+Voittava+osapuoli+myös+sanelee+historian+oman+mielensä+mukaisesti.+Ei+siis+pidä+kuvitella,+että+Helsingin+yliopiston+historian+professori+Henrik+Meinander+pystyisi+objektiiviseen+kirjoittamiseen,+vaikka+siihen+pyrkisikin.+Hänen+kirjansa+"Suomi+vuonna+1944"+on+kuvaava+esimerkki.+RKP:n+ja+kommunistien+liittoutuminen+eduskunnassa+vaatimassa+poliittisia+puhdistuksia+ja+ankaria+sotasyyllisyystuomioita+on+jätetty+kokonaan+käsittelemättä+ja+karjalaisten+sotapakolaisten+asuttamisesta+on+annettu+siloteltu+kuva.+Kirja+on+siis+suomenruotsalainen+näkemys+vuosien+1944+ja+1945+tapahtumista+Suomessa.
Maanhankintalaki 1945 on myös kansan muistissa. Siinä Etelä-Suomen ruotsinkieliset alueet vapautettiin karjalaisten sotapakolaisten asuttamisesta ”pyhälle ruotsalaiselle maalle”. Silloinkin viuhui Ruotsi-kortti. Kansanedustaja Pentti Oinonen (PS) muistutti eduskuntaa Suomen ruotsalaisten käytöksestä Talvisodan jälkeen, jolloin he raivokkaasti vastustivat evakkojen vastaanottamista. Tämä sai ministeri Thorsin (RKP) puhkeamaan itkuun ja väitti nähneensä kotiseudullaan ”karjankielisiä” hautakiviä.
Nils Meinander oli jo sodan aikana osoittanut sopivuutensa toimittamalla salaisia tietoja viholliselle. Tämä väittämä saa vahvistuksen Atos Wirtasen muistelmista.
Atos Wirtanen oli Rauhanopposition puuhamies nro 1 eli lähes maanpetturi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Atos_Wirtanen
Atos Wirtanen julkaisi kahdet muistelmat: Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964) ja Poliittiset muistelmat (Otava 1973).
Hän ihmettelee itsekin Pimeitä voimia vastaan -kirjassaan tuota ruotsalaisten paljoutta. Sivulla 210 on tuo 33 allekirjoittajan nimilista ja sitten mm. näin: "Ruotsinkielisten monilukuisuus on silmiinpistävää."
Sivulla 207 Wirtanen kertoo kuinka hän tapasi Tukholman keskusaseman edustalla Nils Meinanderin samaan aikaan kun Ryhmä 33:n kirjelmä oli julkaistu Tukholman lehdissä. Meinander ei Wirtasen kertoman mukaan tiennyt miten se oli mahdollista... Eiköhän se ollut juuri Meinander kun toimitti kirjelmän Ruotsin lehdille.
Atos Wirtanen oli muuten Tove Janssonin läheinen ystävä ja esikuva tämän Nuuskamuikkunen-hahmolle, jonka vihreä hattu on lainattu Wirtaselta. Juuri hän julkaisi lehdissään Toven ensimäiset jutut.
Poliitikkoinakin tunnetuista Meinandereista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Olisiko Nils hänen isänsä ja Martin veljensä? Eipä näytä olevan.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Carl_Fredrik_Meinander
Henrik on Carl Fredrik Meinanderin poika
http://sv.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Han är son till Carl Fredrik Meinander.
Ruotsin hyvyyttä Suomea ja suomalaisia kohtaan hehkutetaan kritiikittömästi. Sen vuoksi on tarpeellista, että mitalin ruma puoli tuodaan myös esiin. Ja sitä rumuutta tosiaan riittää. Valmisteilla on kirja jossa selvitellään mm. näitä asioita:
- Ruotsalaisuus juurrutetaan Suomeen
- Ruotsi voimistuu - Suomi kurjistuu
- Kalmarin unionin jäänteiden kohtalo
- Uskonpuhdistus ja suomen kirjakielen synty
- Nuijasota suomalaisuuden tappiona
- Talonpojan mitta täyttyy
- Suomalaiset syöstään sotaan
- Paavo Haavikon näkemys
- Kaarle IX:n Suomi-kauna
- Ruotsin metsäsuomalaiset
- Etnistä puhdistusta
- Ruotsin kielipolitiikka 1600-luvun Suomessa
- Talonpoika muonittaa ja talonpoika sotii
- Suomen sorto tehostuu
- Suomalaisten pakkosiirto 1681-82
- Sotaväenotot
- Suomi Ruotsin valtiontaloudessa
- jne...
Helsingin yliopisto tarvitsee näemmä AINA suomenruotsalaisen version historiasta. Hesarin artikkelin otsikko on paljon puhuva:
"Historia on muutakin kuin faktaa"
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Historia on muutakin kuin faktaa/HS20091001SI1KU01rgk
Meidanderi -nimi oli sota-aikana lähinnä maanpetturuuden synonyymi. Muistahan rauhanoppositio -43 ja -44 -vuosina, ryhmä 33:n adressi ja pakolaishallituskaavailut Tukholmaan, vieläpä kolmeen eri otteeseen 1939-1944 välisenä aikana. Kumma ettei ketään noista ammuttu. Olihan sentään kyse laillisen hallituksen vastaisesta toiminnasta ja siitä lienee säädetty vain yksi ainoa rangaistus sota-aikana!
Henrik Meinander, Helsingin yliopiston historian professori.
Suomi 1944. Sota, yhteiskunta, tunnemaisema. Siltala. 2009, 428 s.
Ei taida tulla semmoista Suomen ruotsalaisen kirjoittamaa historian kirjaa jossa ei JR 61 olisi maan pelastajana mainittu:
http://www.hs.fi/tulosta/HS20091001SI1KU01rgk
"Jalkaväkirykmentti 61:llä oli avainosa Talin-Ihantalan suurtaistelun ratkaisevalla hetkellä, kun suomalaisten puolustus alkoi menestyä. Se porukka puhui ruotsia."
Sukulaispoikako se kirjoittaa Suomen historiaa uusiksi? Tämänköhän sukulaisia oli se, joka paljasti rauhanoppositiona tunnetun ryhmä 33:n adressin Tukholman lehtiin? Tuo teko vaaransi Suomen aseman etenkin Saksan suhteen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmenkymmenenkolmen_kirjelmä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nils_Meinander
Rauhanoppositio ruotsinkielisten keinona.
"Nils Meinander kuului sodan aikana virallista politiikkaa vastustavaan ”rauhanoppositioon”. Hän muun muassa toimitti viholliselle Suomen sotaponnisteluja vahingoittavia salaisia tietoja, joita virkansa perusteella sai, selviää Meinanderin muistelmista. Rauhanoppositio oli ruotsinkielisten poliitikkojen ja vaikuttajien liike, joka ensisijaisesti tiedotustoiminnalla pyrki vaikeuttamaan suomalaisten sodankäyntiä."
"Nils Meinander ja Atos Wirtanen olivat jo sodan aikana ”rauhanoppositiossa” osoittaneet sopivuutensa ”uuden suunan” toimijoiksi. Kuten jo mainittu, sodan päätyttyä he Urho Kekkosen ja Hertta Kuusisen kanssa suunnittelivat keinon, miten sodan aikaiset johtajat saadaan syytteeseen sotasyyllisinä."
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?{hnro}=911053=su=kaikki
Loppuun pientä pohdintaa aiheesta.
1944 kesällä rauhanoppositiona tunnettu ryhmä 33 sunnitteli jälleen kerran pakolaishallitusta Tukholmaan, eli siis selvä maanpetos oli kyseessä. Miksi heitä ei ammuttu? Koska he olivatkin Suomen virallinen 5. kolonna eli suurin osa Ryhmä 33:sta oli suomenruotsalaisia. Siksi Ei ammuttu, päinvastoin.
Aiheesta enemmän tässä kirjassa:
Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, sivut 22 - 23, 36, 56, ja 81 - 85, Otava, Helsinki 1956
Mitähän sukua tämä lienee Nilssille?
http://www.helsinki.fi/historia/henkilokunta/meinander.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Henrik on Carl Fredrik Meinanderin poika
http://sv.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Han är son till Carl Fredrik Meinander.
Ministeri kirjoituttaa sotahistorian uudelleen, kirjoitti HS, kun Ole Norrback oli puolustusministerinä.
Miksi se Hesari sitten noin kirjoitti?
Ministeri kirjoituttaa sotahistorian uudelleen, kirjoitti HS, kun Ole Norrback oli puolustusministerinä. Ministerin toimeksiannosta ilmestyi sitten Jatkosodan historia (WSOY 1988 - 94). Siinä kerrotaan tapahtumat yleensä samoin kuin alkuperäisessäkin historiassa. Mutta ruotsinkielisten käyttäytymistä siinä on sievistelty. Sievisteltyjen kohtien jättäminen kokonaan pois olisi ollut liian helposti paljastuvaa historian väärentämistä, joten Norrbackin tahto ei ole aidosti toteutunut.
Sotaveteraani -lehdessä (28.9.93) ja Reserviläinen - lehdessä (joulukuu - 97) ruotsinkieliset kertovat, että he ovat tyytymättömiä virallisen sotahistorian tietoihin ja ovat kirjoituttaneet oman sotahistorian. Kirjoittajana Aamulehdessä 1.7. tästä asiasta puheenvuoron käyttänyt "sotahistorioitsija" Antti Juutilainen. Tämä siis tuon Tammidivisioona-tarinan lisäksi. Sellaiset gloristiset ilmaisut kuin "Tammidivisioona", "sankarirykmentti" ja "Talin tiikerit", osoittavat mutkattomasti, että kauaksi on etäännytty todellisuudesta. Näin runsas jälkiselittely ruotsinkielisillä osoittaa, että todellisuuden vierastaminen on heillä poikkeuksellisen voimakasta.
Varmaa on Jatkosodan historia 1-6- historiikin julkaisu RKP:n puolustusministeriyden aikana!
2 ensimäistä ilmestyi osaa Norpan aikana ja loput Lillanin aikana. Osa 5, jossa kaikkein eniten "siivottiin Suomen ruotsalaista sotahistoriaa, julkaistiin "Lillanin" ministeriyden aikana.
Rkp:n puolustusministerit 1980 luvulta alkaen:
Ole Norrback 30.4.1987 – 13.6.1990
Elisabeth Rehn 13.6.1990 – 26.4.1991
Elisabeth Rehn 26.4.1991 – 1.1.1995
Jan-Erik Enestam 2.1.1995 – 13.4.1995
Jan-Erik Enestam 15.4.1999 – 17.4.2003
Jatkosodan historia 1-6
Osa 1: 1988, Esipuheessa kerrotaan teoksen syntyvaiheet ja Valtasen päätös kevättalvella 1984.
- Talvisodasta Jatkosotaan
- Sota alkaa
Osa 2: 1989
- Hyökkäys Itä-Karjalaan ja Karjalan Kannakselle
Osa 3: 1991
Hyökkäys jatkuu Itä-Karjalaan
Osa 4: 1993
- Saksalaisarmeijan hyökkäys Pohjois-Suomesta
- Asemasota
- Vetäytyminen Karjalan Kannakselta
Osa 5: 1992
-Vetäytyminen Itä-Karjalasta
- Torjuntataistelut (Kannaksella, Laatokan-Karjalassa)
-sota Lapissa
Osa 6:1994
- Meri- ja Ilmapuolustus
- Hallinto ja sotatalous
- Huolto ja aselajit
- Kotijoukot
Ministeri kirjoituttaa sotahistorian uudelleen, kirjoitti HS, kun Ole Norrback oli puolustusministerinä.
Miksi se Hesari sitten noin kirjoitti?
Ministeri kirjoituttaa sotahistorian uudelleen, kirjoitti HS, kun Ole Norrback oli puolustusministerinä. Ministerin toimeksiannosta ilmestyi sitten Jatkosodan historia (WSOY 1988 - 94). Siinä kerrotaan tapahtumat yleensä samoin kuin alkuperäisessäkin historiassa. Mutta ruotsinkielisten käyttäytymistä siinä on sievistelty. Sievisteltyjen kohtien jättäminen kokonaan pois olisi ollut liian helposti paljastuvaa historian väärentämistä, joten Norrbackin tahto ei ole aidosti toteutunut.
Sotaveteraani -lehdessä (28.9.93) ja Reserviläinen - lehdessä (joulukuu - 97) ruotsinkieliset kertovat, että he ovat tyytymättömiä virallisen sotahistorian tietoihin ja ovat kirjoituttaneet oman sotahistorian. Kirjoittajana Aamulehdessä 1.7. tästä asiasta puheenvuoron käyttänyt "sotahistorioitsija" Antti Juutilainen. Tämä siis tuon Tammidivisioona-tarinan lisäksi. Sellaiset gloristiset ilmaisut kuin "Tammidivisioona", "sankarirykmentti" ja "Talin tiikerit", osoittavat mutkattomasti, että kauaksi on etäännytty todellisuudesta. Näin runsas jälkiselittely ruotsinkielisillä osoittaa, että todellisuuden vierastaminen on heillä poikkeuksellisen voimakasta.
Varmaa on Jatkosodan historia 1-6- historiikin julkaisu RKP:n puolustusministeriyden aikana!
2 ensimäistä ilmestyi osaa Norpan aikana ja loput Lillanin aikana. Osa 5, jossa kaikkein eniten "siivottiin Suomen ruotsalaista sotahistoriaa, julkaistiin "Lillanin" ministeriyden aikana.
Rkp:n puolustusministerit 1980 luvulta alkaen:
Ole Norrback 30.4.1987 – 13.6.1990
Elisabeth Rehn 13.6.1990 – 26.4.1991
Elisabeth Rehn 26.4.1991 – 1.1.1995
Jan-Erik Enestam 2.1.1995 – 13.4.1995
Jan-Erik Enestam 15.4.1999 – 17.4.2003
Jatkosodan historia 1-6
Osa 1: 1988, Esipuheessa kerrotaan teoksen syntyvaiheet ja Valtasen päätös kevättalvella 1984.
- Talvisodasta Jatkosotaan
- Sota alkaa
Osa 2: 1989
- Hyökkäys Itä-Karjalaan ja Karjalan Kannakselle
Osa 3: 1991
Hyökkäys jatkuu Itä-Karjalaan
Osa 4: 1993
- Saksalaisarmeijan hyökkäys Pohjois-Suomesta
- Asemasota
- Vetäytyminen Karjalan Kannakselta
Osa 5: 1992
-Vetäytyminen Itä-Karjalasta
- Torjuntataistelut (Kannaksella, Laatokan-Karjalassa)
-sota Lapissa
Osa 6:1994
- Meri- ja Ilmapuolustus
- Hallinto ja sotatalous
- Huolto ja aselajit
- Kotijoukot
Onko+Meinander+tutustunut+käsitteeseen+Munsalan+Soutajat?
Niinpä tietenkin. Nuo selittään JR 61:n jatkuvan esilläpidon.
http://www.helsinki.fi/historia/dokumenter/meinander/Meinander CV.doc
Hanasaaren kulttuurikeskus
Member of the Board 2007-
Svenska kulturfonden
Member of the Foundation Board 2008-
Henrikin sukulaismies , olisiko peräti setämies, Nils Meinander "omiensa porukassa" eli hyödyllisten idioottien seurassa: Suomen ruotsalaisten, Maalaisliittolaisten ja kommunistien kanssa:
20.7.2009
Osmo Apunen ja Corinna Wolff, Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1946, SKS, 482 s., Hämeenlinna 2009
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2009/07/osmo-apunen-ja-corinna-wolff-pettureita-ja-patriootteja-taistelu-suomen-ulko-ja-puolustuspolitiikan-suunnasta-1938-1946-sks-482-s-hameenlinna-2009/
Pettureita vai patriootteja?
>>Wuori on kuitenkin kirjassa vain yksi, joskin Apusen ja Wolffin huomattavan keskeiseen asemaan nostama sodanaikaisen rauhanopposition toimija, eikä hän myöskään ole ainoa, joka haki kontakteja vihollismaahan sodan päättämiseksi. Koko ns. ei-kommunistinen rauhanoppositio toimi siinä uskossa ja tarkoituksessa, että Suomen oli mahdollista irroittautua sodasta ja Saksan liittolaisuudesta kohtuullisen, maan itsenäisyyden ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttävin ehdoin, vaikka se merkitsisikin huomattavaa sopeutumista Neuvostoliiton turvallisuustarpeisiin ja toiveisiin. Tähän liittyi tarve yhtäältä saada tietää Neuvostoliiton aikeista ja toisaalta vakuuttaa sille, että Suomessa oli riittävästi sellaisia sotapolitiikkaan pesäeron tehneitä poliitikkoja, joiden varaan luotettava yhteistyö Suomen kanssa olisi sodan jälkeen mahdollista rakentaa. Jokaista joka tämän ajatusmallin varassa toimi, voidaan arvioida samalla petturi vai patriootti kysymyksenasettelulla, niin Urho Kekkosta, Mauno Pekkalaa, Nils Meinanderia, Laurin Zilliacusta jne. Sama koskee myös J.K. Paasikiveä, vaikka hän oli muita varovaisempi sodan aikaisissa yhteyksissään viholliseen, joita hänellä oli suoraan vain maan hallituksen valtuuttamana rauhantunnustelijana.<<
Semmoinen profeetta satukirjoineen. Tämän sukulaismies (setä ?) levitti Ruotsin lehtiin salassa pidettäviä tietoja kesällä 1944, kun Kekkosen passi oli takavarikoitu, eikä hän päässyt Tukholmaan "laulamaan". Eipä Kekkonen päässyt enää Maalaisliiton ryhmäkokouksiinkaan kun se vuoti kaiken tiedon rauhanoppositiolle, tuolle enimmäkseen hurreista koostuneelle petturilaumalle, joka vei tiedot Ruotsin kautta ryssille. Kaikki luopiot armahdettiin syksyllä 1944.
Tämä kirja on järkyttävää luettavaa Ruomen ruotsalaisten luopioiden osalta. Kun katsoo henkilöhakemistoa, niin Nils Meinander esiintyy yli 20:llä eri sivuilla ja aihe on koko ajan sama eli Rauhanoppositio, tietojen toimittaminen Ruotsiin ja sen kautta viholliselle, pakolaishallituksen valmistelu Tukholmaan ja suoranainen vakoilu Suomen hallituksen toimista. Toinen mätäpaise on Laurin Zilliacus, joka taitaa olla Jutankin isukki ja jota omatkin piti kirjan mukaan epäluotettavana. Kolmas Suomen ruotsalainen syväkurkku,
ja kirjassa usein esiintyvä, on kovana kommunistina tunnettu Atos Wirtanen. Wirtanenhan kertoo omissa muistelmissaan näistä ajoista ja matkoista Tukholmaan. Ylipäätään Suomen ruotsalaisten osuus on silmiinpitävän suuri ja heidän toimintansa röyhkeän maanpetoksellista. Sama meno jatkui sodan jälkeenkin, nyt suoraan rysssien talutusnuorassa Kaulapantatsuhnina ja hyödyllisinä idiootteina!
Henrikin sukulaismies , olisiko peräti setämies, Nils Meinander "omiensa porukassa" eli hyödyllisten idioottien seurassa: Suomen ruotsalaisten, Maalaisliittolaisten ja kommunistien kanssa:
20.7.2009
Osmo Apunen ja Corinna Wolff, Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1946, SKS, 482 s., Hämeenlinna 2009
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2009/07/osmo-apunen-ja-corinna-wolff-pettureita-ja-patriootteja-taistelu-suomen-ulko-ja-puolustuspolitiikan-suunnasta-1938-1946-sks-482-s-hameenlinna-2009/
Pettureita vai patriootteja?
"Pettureita vai patriootteja?"
Pelkkiä pettureita, joille olisi kuulunut sama tuomio kuin Hella Murrik:illekin. Siis Eki-sedän mummolle, jota ei lopulta ammuttukaan.