Kehittyykö SSRI-lääkkeisiin, lähinnä fluoksetiini eli seronil, toleranssia ajan myötä? Eli vaikutus alkaisi heiketä jostain syystä ja annosta pitäisi nostaa?
SSRI ja toleranssi
Anonyymi
91828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiedä vastausta, mutta itsekin kamppailen fluoksetiinin kanssa. Olen pari kertaa yrittänyt lopettaa lääkityksen juuri siitä syystä, että melkein kaksikymmentä vuotta käytettyäni ei kuitenkaan enää auta yhtään mitään. Haluaisin lääkkeen poistaa tehottomana, mutta en voi sitä jättää, sillä kurjat oireet tulevat silloin. Kaksi kertaa kokeillut jättöä hitaan vähennyksen kautta.
Tuon sun kysymyksen avulla nyt tajuan etten ole kokeillut nostaa annosta, mikä nyt on ollut 10 mg, aikoinaan hyvin pitkään oli 20. Olen kyllä monestikin törmännyt kokemustietoihin, että nämä lääkkeet auttelevat aluksi masennukseen, mutta eivät sitten jatkossa enää. Kohdallani on myös näin. Jos edes saisin lääkkeen pois, niin voisin kokeilla apua jostakin toisesta, sillä vaikeuksia psyykeni kanssa todella on.
Pitäisikö ja uskaltaisiko annosta nostaa? Niin.
Masennuslääkkeisiin ei pitäisi toleranssin nousta. Toleranssihan tarkoittaa sietokykyä joka liittyy useammin esim. rauhoittaviin lääkkeisiin, tietty annos ei riitä vaan tarvitsee pikkuhiljaa enemmän ja isompia annoksia.
Vieroitusoireita kyllä aiheuttaa pitkän säännöllisen käytön jälkeen.
Annoksen nostolla ei taida olla merkittävää vaikutusta masennuksen hoidossa. Kannattaa neuvotella lääkärin kanssa. Nuo jutut on kuitenkin niin lääkekohtaisia.
Ei tule toleranssi, sanoi pari päivää sitten psykiatrian erikoislääkäri. Mutta annosta voidaan ajan mittaan joutua muuttamaan.
Niin sitä saatetaan joutua säätelemään ennenkuin löytyy sopiva annostus.
Psykiatrit nyt väittää vaikka mitä mutta joidenkin näkökulmien mukaan jonkinlaista toleranssin nousua voi tulla SSRI-lääkleissä eli ed.annos lakkaa toimimasta, jolloin annosta usein nostetaan. Minulla näin tehtiin. Tämä johti siihen että hetken aikaa sain taas mika tehoa lääkkeestä kunnes huomasin isommasta annoksesta enemmän haittavaikutuksia ja enempi tunteiden leikkautumista ja päiväväsymystä sekä seksihaittoja.
Kun lääkkeet lopettaa toimimisen, voidaan englanniksi puhua ilmiöstä nimeltä " SSRI / antidepressant poop out " tai Antidepressant Tachyphylaxis https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4008298/
Ehkäpä pitkäaikainen käyttö altistaa tälle? Reseptorit tulee ehkä jsn vaiheessa vähemmän herkiksi lääkkeen vaikutuksiin. Pitkäaikaiskäytössä lääkkeen vaikutus vaan hiipuu. Tai ehkä se on ollut plaseboa alunperinkin? Tai ehkä elämässä on sattunut jptain ikävää, lisää stressiä jne... Tai ehkä lääkkeen varsinainen teho tuleekin siitä että aivot pyrkii vastustamaan tämän aineen vaikutuksia kehossa, mistä koetaan suotuisia vaikutuksia ja neuroplastisuuden lisääntymistä alussa jne mutta pitemmän päälle aivot sopeutuu vaikutukseen eikä mitään yhtä dramaattista muutosta olossa enää tule? Aivot lakkaa jollaintapaa reagoimasta lääkkeeseen kuin alussa.
Mikä pirullisinta lääkekoukku tulee silti, ja tulee vieroitusoireita päälle lopettaessa ja entistä kurjempi olo.
Ehkä pitkäaikaiskäytöstä seuraa huonommat hoitotulokset? Ehkä masennuslääkkeet eivät ede s ole hyviä masennuksen poispitämisessä pitemmänpäälle?
"Sveitsiläistutkijat pohtivat, mahtaisiko Giovanni Favan (3) esittämä vastatoleranssimalli selittää tulokset. Sen mukaan mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin."
https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f
Varmaan tutkimusnäyttöäkin löytyy, mutta jos olet 15 vuotta samalla lääkityksellä (omalla kohdalla Cipralex ja annos 10mg) niin varmasti ihminen sopeutuu aivokemioiden tasolla tähän tasapainoon, mikä mahdollistaa tässä uudessa tasapainossa uuden "häiriötilan" muodostumisen. Voisi ajatella vertauskuvana, että jos toinen jalka amputoidaan ja saat tekoraajan tilalle, mikään ei estä kuluman syntymistä lonkkaan tai toiseen jalan polviniveleen.
Masennuslääkkeisiin liittyy erilaisia haittavaikutuksia, joista suurimpaan osaan tottuu, jolloin niistä syntyy uusi "normaali". Sekin, ettei mikään tunnu oikein miltään, menee joko "luonteenlaadun" tai masentuneisuuden piikkiin tai se on seurausta 15v jatkuneesta yhtäjaksoiseta mielialalääkityksestä. Mistäpä sen tietää? Tiedän vain sen omalta kohdalta, että jos yrittäisin lopettaa, olisin luultavasti työkyvytön muutamassa viikossa.
Masennuslääkkeisiin liittyy lukuisia asioita mistä ei vaan usein puhuta saatika lääkärit niistä puhuisi. Yksi on se, että teho voi loppua (eng. Antidepressant Tachyphylaxis), mikä johtaa usein annoksen nostoon tai lääkkeen vaihtoon (joka ei välttämättä tuota tulosta). Isommasta annoksesta voi taas loppua teho tai kokee siitä lisääntyviä haittavaikutuksia, jolloin harmi meneekin hyödyn edelle annosnostoissa. Olo voi olla sellainen että kokee tunnetason leikkautumista yhä enemmissä määrin isommalla annoksella ja pahempia seksihaittoja, jos kyse etenkin SSRI.stä. Jos vaihtaa lennosta lääkkeitä, olo voi olla hyvin epämukava sekoitus edellisen lopetusoireita ja uuden aloitusoireita.
Toinen mistä ei puhuta, on fyysinen tottuminen lääkkeeseen. Se ei ole riippuvuutta siinä määrin, että himoitsisi lääkettä tai toleranssi nousisi nopeassa ajassa niin että haluaisi napsia lääkettä kaksin käsin peittääkseen toleranssin nousun aiheuttamat jopa epämukavat olot, mutta kyse voi silti olla melko samanlaisesta ilmiöstä mikä on totuttu liittämään reseptilääkkeisiin, joita on hankala lopettaa tai joiden pidetään aiheuttavan riippuvuutta. Masennuslääkkeet voikin olla hankala lopettaa, ja lopetuksesta voi seurata hyvin ikäviä, joillekin epäonnisille jopa hyvin vaikeita lopetusoireita, joita lääkärit usein pitää relapsina eli oireiden takaisinpaluuna vaikka kyse olisi lopetusoireista. Ne voivat olla pitempiä ja vaikeampia kuin luullaan, myönsivät psykiatrit Britanniassa ja vissiin hoitosuosituksiakin asiaaa ollaan päivittämässä sielläpäin ja asiaa tutkitaan, että lääkärit ymmärtäisivät, että ne on joillakin vaikeampia ja pitkäkestoisempia ja antavat potilailleen riittävän tuen:
https://www.bbc.com/news/health-48457980
Aihetta vieroitus on tutkittu aika vähän jutussa sanotaan, siitä huolimatta että ihmisiä on nykypäivänä lääkkeillä paljon ihmisiä.
Lopetusoireet ei siis kestä sitä pientä aikaa, kuin moni lääkäri luulee. Suomen hoitosuositusten päivitystä odotellessa ja vastaavien kannanottojen julkaisua odotellessa Suomessa. Jotkut kutsuvat masennuslääkkeisiinkin tulevaa lopetusvaikeutta ja tunnetta lääkekoukussa olosta riippuvuudeksi, mutta yleensä tällöin tulee joku väittämään että masennuslääkkeisiin ei synny riippuvuutta. Kun usein potilailta kutsutaan, asia ei ole näin. Henkinen, ja jonkinsortin fyysinen riippuvuus voi tulla ja lopetus voi olla oireiden takia vaikeaa ja epämiellyttävää. Tätä edesauttaa se, että potilaille on sanottu että heidän aivokemioissaan on jotain vikaa miksi hän tarvii lääkkeitä. He ovat rikkinäisiä joita lääke ikäänkuin korjaa. Englanniksi termi "dependence" kuvaa tätä riippuvuutta, ja on kauheaa kuinka masennuslääkkeissä kyseinen ilmiö on täysin haluttu ohittaa. Tässä kirjoitus mikä pohtii masennuslääkkeisiin liittyvää riippuvuutta:
https://www.independent.co.uk/voices/antidepressants-drugs-pills-opioids-addiction-mental-health-a9131901.html?fbclid=IwAR1fxKf9sBT-GEVjyfmOllIdHvANxUpNqymTmY-5lpxJMy8jgPKuKL-hUQU
Kolmas asia, mikä tulee selville esimerkiksi Escitalopram paketista on se, että lopetusoireiden riski on sitä suurempi, mitä pitempään ja mitä isompia annoksia potilas on käyttänyt. Silti ihmisiä kovin tunnutaan pitkiä aikoja pitävän lääkkeillä, ilman mitään informaatiota asioista.
Neljäs asia minkä mainitsin ylläolevassa tekstissäni on se että voi myös pohtia että onko pitkäaikaiskäyttäjien hoitotulokset loppupeleissä jopa huomompia, ja voidaanko tarpeettoman pitkillä lääkekuureilla jopa kroonistaa potilaiden masennusta. Giovanni Favan vastatoleranssimalliin kannattaa tutustua.
Masennuslääkkeiden aiheuttamasta kroonisesta masennuksesta voisi käyttää nimeä "tardive dysphoria."
Pöljä kun olen, niin mikä on ssri lääke. Varmaankin niin hieno että en voi käyttääkkään,
se on: selektiivinen serotoniinin estäjä :)