"..... Nyt kun Lappilainen kulttuuri eränkäynteineen näytteli keskeistä sijaa kasvuympäristössäni, niin jo pienestä pojasta lähtien oli itsestään selvää, että myös minusta tulee erämies. Niinpä elokuisina iltoina Vuojoen yllä lentäviä sorsaparvia katselin jo silmällä, että nämä tulevat olemaan tulevia metsästyskohteitani.
Kesällä 1961 teimme viimeistä kesää heinää luonnonniityiltä ja kävi niin, että kun tämä heinätyö saatiin loppuun suoritettua, minua tultiin pyytämään metsähallitukseen leimaustöihin, jonne myös lähdin. Tämän leimikon tekeminen kesti parisen viikkoa ja kun tilin sain, oli itsestään selvää, mitä tällä tililläni tekisin. Niinpä ostin ensimmäisen oman aseen, lippaalla varustetun pienoiskiväärin, jonka kanssa samoilin ensin sorsan pyynnissä ja syyskuun ensimmäisenä päivänä tein eräretken oman aseeni kanssa. Saalista sinä päivänä en saanut, mutta jokin sisälläni sanoi, että olin löytänyt sen harrastuksen, jossa astelin isieni jalanjäljissä ja päässyt sisälle siihen elämään, jossa halusin koko elämäni osana Lappilaista eräkulttuuria elää.
Eräänä syyskuisena iltana kävin jälleen istumassa iltaa Nestorin pienessä asunnossa. Sinä iltana Nestori kertoi tapauksen, jossa eräs mieshenkilö, Moskun Aleksi, oli joutunut eräretkellään karhun kynsiin. Asia oli tapahtunut niin, että hän oli ollut pienoiskiväärin kanssa metsästämässä eräänä lokakuisena päivänä, jolloin lunta oli jo ollut maassa. Metsäpolkua suuren kuusen ohi käveltyään oli kuusen alta hyökännyt karhu hänen selkäänsä niin, ettei hän ollut ehtinyt mitenkään puolustautua ja oli lopulta pelastanut henkensä sillä, että oli tekeytynyt kuolleeksi. Kauan aikaa karhu oli vahtinut miestä, välillä purrut, välillä lyönyt kämmenellä selkään ja taas kuunnellut, mutta Aleksi oli ollut hengittämättä ja liikkumatta, josta karhu oli päätellyt miehen kuolleeksi ja mennyt pois. Nyt kun Aleksi oli todennut karhun lähtenen, oli hän noussut ja lähtenyt kiiruhtamaan kotiinsa omia jälkiään. Matkalla hän oli alkanut epäileen, että karhu saattaa vielä tulla perässä ja hypännyt omilta jäljiltään sivuun ja kiertänyt kotiin mutkan kautta. Ja niin oli myös käynyt. Seuraavana aamuna oli käyty katsomassa jälkiä ja todettu, että karhu oli käynyt aivan talon näkösillä; ja jos Aleksi ei olisi sivuun hypännyt, karhu olisi saanut kiinni ja sen jälkeen Aleksia ei olisi pelastanut enää mikään.
Seuraavana aamuna olin jälleen matkalla erämetsiin noin kahdeksan kilometrin päässä kotoani Vuovaaran laitamilla. Kävelin vanhaa ikipetäjien ja suurten kuusten keskellä kulkevaa kärrytietä ja kävellessäni ajattelin Nestorin kertomusta Moskun Aleksin kovasta kohtalosta ja juuri sillä hetkellä, kun nämä ajatukset mielessäni pyörivät, selkäni takaa alkoi suuren kuusen alta kuulumaan rytinää ja pauketta. Nyt tämä rytinä ja pauke yhtyi ajatukseeni ja olin aivan varma, että nyt myös minun niskaani hyökkää karhu ja minun elämäni päättyy siihen 16 vuoden iässä. Hetken aikaa olin täysin kauhun lamaannuttama ja odotin vain karvaisen pitkäkyntisen käpälän sivallusta selkääni ja kuolemaani. Kaikki karvani olivat varmasti pystyssä kunnes toivuin sen verran, että käännyin katsomaan ja näin kuinka suuri homenokka metso yrittää kuusen alta siivilleen....."
http://www.aretalogia.com/spiritus/spirit.2.htm
Kesällä 1961 teimme viimeistä kesää heinää luonnonniityiltä ja kävi niin, että kun tämä heinätyö saatiin loppuun suoritettua, minua tultiin pyytämään metsähallitukseen leimaustöihin, jonne myös lähdin. Tämän leimikon tekeminen kesti parisen viikkoa ja kun tilin sain, oli itsestään selvää, mitä tällä tililläni tekisin. Niinpä ostin ensimmäisen oman aseen, lippaalla varustetun pienoiskiväärin, jonka kanssa samoilin ensin sorsan pyynnissä ja syyskuun ensimmäisenä päivänä tein eräretken oman aseeni kanssa. Saalista sinä päivänä en saanut, mutta jokin sisälläni sanoi, että olin löytänyt sen harrastuksen, jossa astelin isieni jalanjäljissä ja päässyt sisälle siihen elämään, jossa halusin koko elämäni osana Lappilaista eräkulttuuria elää.
Eräänä syyskuisena iltana kävin jälleen istumassa iltaa Nestorin pienessä asunnossa. Sinä iltana Nestori kertoi tapauksen, jossa eräs mieshenkilö, Moskun Aleksi, oli joutunut eräretkellään karhun kynsiin. Asia oli tapahtunut niin, että hän oli ollut pienoiskiväärin kanssa metsästämässä eräänä lokakuisena päivänä, jolloin lunta oli jo ollut maassa. Metsäpolkua suuren kuusen ohi käveltyään oli kuusen alta hyökännyt karhu hänen selkäänsä niin, ettei hän ollut ehtinyt mitenkään puolustautua ja oli lopulta pelastanut henkensä sillä, että oli tekeytynyt kuolleeksi. Kauan aikaa karhu oli vahtinut miestä, välillä purrut, välillä lyönyt kämmenellä selkään ja taas kuunnellut, mutta Aleksi oli ollut hengittämättä ja liikkumatta, josta karhu oli päätellyt miehen kuolleeksi ja mennyt pois. Nyt kun Aleksi oli todennut karhun lähtenen, oli hän noussut ja lähtenyt kiiruhtamaan kotiinsa omia jälkiään. Matkalla hän oli alkanut epäileen, että karhu saattaa vielä tulla perässä ja hypännyt omilta jäljiltään sivuun ja kiertänyt kotiin mutkan kautta. Ja niin oli myös käynyt. Seuraavana aamuna oli käyty katsomassa jälkiä ja todettu, että karhu oli käynyt aivan talon näkösillä; ja jos Aleksi ei olisi sivuun hypännyt, karhu olisi saanut kiinni ja sen jälkeen Aleksia ei olisi pelastanut enää mikään.
Seuraavana aamuna olin jälleen matkalla erämetsiin noin kahdeksan kilometrin päässä kotoani Vuovaaran laitamilla. Kävelin vanhaa ikipetäjien ja suurten kuusten keskellä kulkevaa kärrytietä ja kävellessäni ajattelin Nestorin kertomusta Moskun Aleksin kovasta kohtalosta ja juuri sillä hetkellä, kun nämä ajatukset mielessäni pyörivät, selkäni takaa alkoi suuren kuusen alta kuulumaan rytinää ja pauketta. Nyt tämä rytinä ja pauke yhtyi ajatukseeni ja olin aivan varma, että nyt myös minun niskaani hyökkää karhu ja minun elämäni päättyy siihen 16 vuoden iässä. Hetken aikaa olin täysin kauhun lamaannuttama ja odotin vain karvaisen pitkäkyntisen käpälän sivallusta selkääni ja kuolemaani. Kaikki karvani olivat varmasti pystyssä kunnes toivuin sen verran, että käännyin katsomaan ja näin kuinka suuri homenokka metso yrittää kuusen alta siivilleen....."
http://www.aretalogia.com/spiritus/spirit.2.htm
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eikö sullois vähän tuoreempia juttuja??? Kerro, mitä tapahtui tänä viikonloppuna.
Mitäkö tapahtui viikonloppuna?
No. Kirjoittelin viime viikolla muutamia artikkeleita ja yhden avoimen kirjeen. Tänään Sodankylässä ilmestyneessä Sompio-lehdessä julkaistiin artikkelini "Hypnoosi vapauttajana" ja tästä sain aiheen uuteen artikelisarjaan Lapin verenseisottajista - mahtiiehistä omalla ajallaan. Ilmeisesti huomenna alan naputteleen tekstiä.
Tämän lisäksi otin perjantaina yhteyttä Ihmisoikeusliittoon ja Kynnys ry:hyn ja odotan sieltä sähköpostia näinä päivinä.
Eli tätä tapahtui tänä viikonloppuna.
Ps. Kävin myös Karhunpesällä.
kirjoittele tänne kilometrin pituisia juttujasi, ei niitä kukaan jaksa lukea. Ja voisit sentää elää tässä ajass kun siellä karhunpesälläkin vietit viikonlopun voimia keräten.
Kerro miten se verenseisottaminen tapahtuu?
Miten ne verenseisottajt teki?
Voiko sen oppia?
Osaatko sinä?
kun klikkaat
http://www.aretalogia.com/mahtisana.html
Useimmat ihmiset voivat sen oppia oppimalla riittävän suggestion taidon. Suggestion teorioita ja käytännön harjoitusohjeita löytyy kotisivuillani http://www.aretalogia.com olevasta "Hypnoosin planeetta" -osiosta ja sillä olevasta Hypnoosikurssista.
onko oikea sulle hän..... anna pitkien juttujen selvittää, kuka rinnalles jää........ joka rinnallas ruikuttaa, menköön pois - mikä lie".
Toiseksi. Tunnet ystäväsi vasta sitten kun tiedät hänen lapsuutensa ja nuoruutensa elinympäristön. Sen, millaisissa oloissa hän on elänyt ja mitä kaikkea hän on kokenut.
nuo artikkelit tulossa sivuillesi?
vaikka itseasiassa sivuillani on jo yksi asiaa koskeva artikkeli, "Mahtisana uskossa ja hypnoosissa". Tällaisenaan tämä ei kuitenkaan sovellu päivälehtiin, joten muotoilen uudelleen.
minunkin lempilauluni, joten meillä on sittenkin jotakin yhteistä.
voisi olla paljonkin yhteistä, mikäli unohdettaisiin, että ollaan miehiä ja naisia.
Mitens se Veikko Lavi laulaa:
"Jos katsoo ulkomuotoon eikä hyvyyteen, monta ystävyyttä silloin jääpi pois". Olikhan se näin?
mies ja nainen voi olla ystäviä keskenään. Olen hieman toista mieltä tässä asiassa.
kirjahyllyssä sellainenkin kirja kuin Fromm: "Rakkaus ja henkinen kypsyys". Tässä kirjassaan tekijä valaisee rakkauden eri ilmenemismuotoja ja ainakin itse korotan kaikkein arvokkaimmaksi juuri rakkauden henkisellä tasolla. Eli sillä tasolla, jossa ei enää ole miestä eikä naista eikä "kutinaa" missään muualla kuin pyyteettömässä puhtaassa sydämessä.
"Hypnoosi vapauttajana".
Ja sen kyllä huomaa....!!!
Mene tuonne senssipalstoille, jos ystävää haet.. Täällä olisi tarkoitus keskustella asioista, eikä tutustua Leo Salmelaan ja hänen persoonaansa.
No minkä ihmeen takia SINÄ ITSE sitten kirjoitat, että "mut kun me ollaan miehiä ja naisia"? Kirjoituksesi yleensäkin ovat erittäin suuressa ristiriidassa toistensa kanssa. Ei päätä, ei häntää.