Vielä synnistä tää aloitus ja valitan jos jotain sattuu, aloitus on hyvin tärkeä mielestäni.
Jeesuksen oppi ja Paavalin opetus tuhlaajapojasta jos voidaan verrata Paavalin oppetuksiin luopumisesta eroaa. Kysynkin miksi Paavali oli niin jyrkkä luopuneita kohtaan?
Onko seurakunnasta eroaminen luopumusta uskosta, mielestäni ei , kuitenkin joidenkin mielestä on?
Kertoilkaa nyt omin miettein koska täällä on monen kirjavaa uskovaa et uskomatonta, ja tuokaa raamatusta tukea aatoksillenne.
Jeesuksen oppi ja Paavalin opetus tuhlaajapojasta jos voidaan verrata Paavalin oppetuksiin luopumisesta eroaa. Kysynkin miksi Paavali oli niin jyrkkä luopuneita kohtaan?
Onko seurakunnasta eroaminen luopumusta uskosta, mielestäni ei , kuitenkin joidenkin mielestä on?
Kertoilkaa nyt omin miettein koska täällä on monen kirjavaa uskovaa et uskomatonta, ja tuokaa raamatusta tukea aatoksillenne.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tarkennan aloitustani, siis Jeesuksen oppi tuhlaajapojasta.
tomumaja: Kysynkin miksi Paavali oli niin jyrkkä luopuneita kohtaan?
Paavali oli jyrkkä luopuneita kohtaan koska olivat tomumajan kaltaisia lahkohenkisiä joita ei tahdottu missään ottaa vastaan ei varsinkaan uskovien seurakunnassa. Siksi luopiot perustivat omia ryhmiään ja liikkuivat missä milloinkin kuin kulkukoirat. Helluntailaisuus on myös koostumus uskonnollisista luopioista ja hengellisistä irtolaisista joista yksilöistä tomumaja on suurin, minun mielestäni.
Entä jos on vaikka toisen, kolmannen tai neljännen polven helluntailainen? Onko lapsetkin mielestäsi uskosta luopuneita, jos uskoo sydämestään, niinkuin raamattu sanoo, eikä niinkuin perinne?
Ei seurakunnasta eroaminen suinkaan ole uskosta luopumista, vaikka jotkut seurakuntaan jääneet moista väittävät, ja jopa tuomitsevat eronneen helvettiin joutuvaksi tuolla perusteella.
Tiedän, mistä puhun, sillä minutkin tuomittiin, erään maakuntatyötä tekevän henkilön toimesta, helvettiin joutuvaksi juuri seurakunnasta eroamiseni seurauksena.
Seurakuntansa jäsenyydestä eroaminen on ainoastaan seurakunnasta eroaminen. Ja vaikka eroaakin, uskova voi käydä siltikin seurakunnassa sanankuulolla. Pointti siinä eroamisessa on se, että eronnut voi käydä mihinkään seurakuntaan kuulumattomana myös muissakin seurakunnissa, ettei se entiseen seurakuntaansa kuulumattomuus ole mikään este sille.
Nosto tälläiselle tärkeälle aiheelle, jos vaikka innostusta löytyisi keskustelulle.
Joh.6:39. 10:28. 17:12. 18:9 että se sana kävisi toteen, jonka hän on sanonut: En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut.
Joh.17:12 Biblia (1776) Kuin minä olin heidän kanssansa maailmassa, niin minä kätkin heitä sinun nimessäs: ne jotkas minulle annoit, kätkin minä, ja ei niistä kenkään kadottanut, vaan kadotuksen lapsi, että Raamattu täytettäisiin.
Että, onko uskosta luopuminen yleistä?
Enpä tiedä, mutta luulisin, että ensinnäkin he, jotka eivät koskaan oikein tosissaan "uskoneetkaan", ovat tässä kohdin tänä päivänä joutuneet uusien "valintojensa" eteen. "Valinta" tosin on huono sana. Valinta kuitenkin sinänsä.
Ihminen voi päättää sen, haluaako seurata Jeesusta raamatullisesti, vai ei. Omavalintaiset "jeesuksenseuraamiset" eivät enää kanna. Menestysteologia osoittaa itse itsensä harhaksi. "Tää ei oo enää kivaa."
Jeesus Tie alkaa enenevässä määrin muuttua Ristintieksi. Nyt alkais olla kiire selvittää itselleen oikea uskonoppi, eli oikea Tie.
Monilla voi leuka venähtää: "Täh, eiks Jeesus niinku ookkaa joku pelastaja, joudunks mä nyt sitte muka niinku itse kärsiin jotain? Nyt tuli itku! Ei tällasest sovittu! Piti olla kivaa! Emmä haluu joutuu vankilaan, emmä haluu kuolla! Miten mun lasten käy? Paska Jeesus! Mä luovutan!" 😔
Sitten on tietysti myös monia, jotka ajattelee: "Antaa mennä. Tähänhän minä suostuin kun itse astuin kastealtaaseen. Se oli menoa ja tiesin sen. Elämäni viisain päätös. Sen hinta on nyt tässä. Kärsitään ja kuollaan. Ei tänne muutoinkaan tultu jäädäkseen. Ajattele Jeesusta ristillä ja muista alkukirkon marttyyreja. Kirkkaamman kruunun saat!" 👑
Kaikki eivät vieläkään ymmärrä, että uskoon kuuluvat erilaiset vaiheet. Eikä eteenpäin meneminen ole paha juttu. Ahtaalla elävät uskovat haukkuvat usein luopioiksi niitä, joita Jumala johtaa vähän avarammalle. Loppupeleissä käy niin, että avarammalle johdetun usko vahvistuu. Mutta lakiuskovat saattavat väsyä, turhautua ja liittyä uskonnon uhreihin.
Avarammalle ajettu karja koostuu oma vanhurskaista jotka itse perkele on saanut johdattaa lavealle tielle. Lappu rinnassa he joutuvat sinne mistä ei ole paluuta.
Jes.48:8 Et ole sinä niistä kuulut etkä tietänyt, ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut; sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta. Jer.3:6
Perustuslaki. Uskonnonvapaus 11§. Siinä on määritelty uskonnoharjoitus. Katso. Ei missään tapauksessa seurakunnasta eroaminen ole luopumista uskosta. Se kuuluu länsimaiseen demokratiaan. Itse ymmärrän. Raamatullinen luopio ei uudistu. Tekee pahaa, kun puhujapaikalta puhutaan luopiosta. Hebrealaiskirjeessä puhutaan taipaleelle jääneistä. Suomeksi kylmenneet, sivuunjääneet, tiepuoleen jääneet. Nämä kyllä uudistuvat. Kysymys pitäisi kuulua, kuinka täytyn PH:llä. Paljon mielenkiintoisempi.
Kysymys on nyt helluntailaisesta opista, joka mittaa ihmisen pelastusta hänen tekojensa, ei uskonsa mukaan.
Helluntailaisuus liittää yhteen uskon ja ulkoiset teot. Jos ulkoiset teot eivät ole tämän uskonlahkon ulkokuktaisuuden mitat täyttävät, tälkaista uskovaa vähätellään, hänet henkisesti savustetaan ulos ja sitten puhutaan: "Hän ei tehnyt täyttä totta elämässään." "Hän ei halunnut kokosydämisesti seurata Herraa." "Hän etsi halpaa armoa, eikä luopunut synneistään." "Niinpä niin, "usko ei ole joka miehen." Haleluujja!"
Näin tätä, muutoin mahdollisesti, hengessään vilpitöntä sielua lyödään edessä ja selän takana. Kun hän ei enää jaksa helluntailaisten henkistä ja hengellistä väkivaltaa, hän luopuu puljusta eli "seurakunnasta". Koska hellarit opettavat olevansa ainoa tie Taivaaseen, hänet siis leimataan uskostaan luopuneeksi.
Uskosta, MIHIN? Helluntaiuskonnosta? Vai uskosta Jeesukseen?
Masennettuna, mentyään ehkä "takaisin maailmaan", onko hän silti luopunut uskosta Jeesukseen? Hän saattaa itse olla vielä siinä helluntaiuskossa, että muistaa ja uskoo heidän manipulointinsa: "Koska nyt juot, et ole uskossa, etkä voi pelastua." Tämä on Saatanan oppia.
Itselläni kului elämästäni hukkaan n. 10 vuotta, kun masentuneena juodessani, uskoin vielä helluntailaisiin.
Kerran päätin tehdä helluntaiuskostani lopun. Kusisessa naisten asuntolassa maatessani, ylitin eräänä aamuna viereisen kadun, kävelin sisään ev.l.kirkon ovesta ja ilmoitin liittyväni kirkkoon. Vaihdoin uskoni.
Alkoholiongelmani loppui siihen, alkoi pitkällinen toipuminen. Hengellinen mutta myös henkinen js sosiaalinen. Myös fyysiset, taloudelliset ja seksuaaliset vahingot olivat olleet mittavat.
Olenko vieläkään toipunut helluntailaisuudesta, on silti kyseenalaista. Sen aiheuttama vahinko elämässäni on ollut sen verran laaja-alaista ja mittavaa. Jopa erään sairaalan ylilääkäri järkyttyi aikoinaan pahanpäiväisesti, kuullessaan elämäntarinani.
"Raamatullinen luopio ei uudistu."
Tuhlaajapojan tarina kertoo toista. Hän oli Isän tykönä, mutta halusi kokea vähän elämää. Hummasi Isän perinnön ja joutui täysin hunningolle. Mutta palasi kuitenkin Isän luo. Isä otti vastaan ja antoi anteeksi, ja järjesti vielä bileet Tuhlaajapojan paluun kunniaksi. Vanhempi veli tuli kateelliseksi, sillä hän oli tehnyt kotona töitä ja yrittänyt elää kunnollisesti. Ehkä hänkin ajatteli, että "raamatullinen luopio ei uudistu". Väärässä oli - ainakin Jeesuksen mukaan.
"Onko seurakunnasta eroaminen luopumusta uskosta, mielestäni ei , kuitenkin joidenkin mielestä on?"
Riippuu siitä miksi eroaa. Maiseman vaihtaminen voi joskus olla tarpeen jopa uskossa kasvamiseksi.