Luopio=uskosta lupumista kovin yleistä

tomumaja: Kysynkin miksi Paavali oli niin jyrkkä luopuneita kohtaan?

Paavali oli jyrkkä luopuneita kohtaan koska olivat tomumajan kaltaisia lahkohenkisiä joita ei tahdottu missään ottaa vastaan ei varsinkaan uskovien seurakunnassa. Siksi luopiot perustivat omia ryhmiään ja liikkuivat missä milloinkin kuin kulkukoirat. Helluntailaisuus on myös koostumus uskonnollisista luopioista ja hengellisistä irtolaisista joista yksilöistä tomumaja on suurin, minun mielestäni.

Anonyymi kirjoitti:

tomumaja: Kysynkin miksi Paavali oli niin jyrkkä luopuneita kohtaan?

Paavali oli jyrkkä luopuneita kohtaan koska olivat tomumajan kaltaisia lahkohenkisiä joita ei tahdottu missään ottaa vastaan ei varsinkaan uskovien seurakunnassa. Siksi luopiot perustivat omia ryhmiään ja liikkuivat missä milloinkin kuin kulkukoirat. Helluntailaisuus on myös koostumus uskonnollisista luopioista ja hengellisistä irtolaisista joista yksilöistä tomumaja on suurin, minun mielestäni.

Lue lisää

Entä jos on vaikka toisen, kolmannen tai neljännen polven helluntailainen? Onko lapsetkin mielestäsi uskosta luopuneita, jos uskoo sydämestään, niinkuin raamattu sanoo, eikä niinkuin perinne?

Nosto tälläiselle tärkeälle aiheelle, jos vaikka innostusta löytyisi keskustelulle.

Kaikki eivät vieläkään ymmärrä, että uskoon kuuluvat erilaiset vaiheet. Eikä eteenpäin meneminen ole paha juttu. Ahtaalla elävät uskovat haukkuvat usein luopioiksi niitä, joita Jumala johtaa vähän avarammalle. Loppupeleissä käy niin, että avarammalle johdetun usko vahvistuu. Mutta lakiuskovat saattavat väsyä, turhautua ja liittyä uskonnon uhreihin.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki eivät vieläkään ymmärrä, että uskoon kuuluvat erilaiset vaiheet. Eikä eteenpäin meneminen ole paha juttu. Ahtaalla elävät uskovat haukkuvat usein luopioiksi niitä, joita Jumala johtaa vähän avarammalle. Loppupeleissä käy niin, että avarammalle johdetun usko vahvistuu. Mutta lakiuskovat saattavat väsyä, turhautua ja liittyä uskonnon uhreihin.

Lue lisää

Avarammalle ajettu karja koostuu oma vanhurskaista jotka itse perkele on saanut johdattaa lavealle tielle. Lappu rinnassa he joutuvat sinne mistä ei ole paluuta.

Kysymys on nyt helluntailaisesta opista, joka mittaa ihmisen pelastusta hänen tekojensa, ei uskonsa mukaan.

Helluntailaisuus liittää yhteen uskon ja ulkoiset teot. Jos ulkoiset teot eivät ole tämän uskonlahkon ulkokuktaisuuden mitat täyttävät, tälkaista uskovaa vähätellään, hänet henkisesti savustetaan ulos ja sitten puhutaan: "Hän ei tehnyt täyttä totta elämässään." "Hän ei halunnut kokosydämisesti seurata Herraa." "Hän etsi halpaa armoa, eikä luopunut synneistään." "Niinpä niin, "usko ei ole joka miehen." Haleluujja!"

Näin tätä, muutoin mahdollisesti, hengessään vilpitöntä sielua lyödään edessä ja selän takana. Kun hän ei enää jaksa helluntailaisten henkistä ja hengellistä väkivaltaa, hän luopuu puljusta eli "seurakunnasta". Koska hellarit opettavat olevansa ainoa tie Taivaaseen, hänet siis leimataan uskostaan luopuneeksi.

Uskosta, MIHIN? Helluntaiuskonnosta? Vai uskosta Jeesukseen?

Masennettuna, mentyään ehkä "takaisin maailmaan", onko hän silti luopunut uskosta Jeesukseen? Hän saattaa itse olla vielä siinä helluntaiuskossa, että muistaa ja uskoo heidän manipulointinsa: "Koska nyt juot, et ole uskossa, etkä voi pelastua." Tämä on Saatanan oppia.

Itselläni kului elämästäni hukkaan n. 10 vuotta, kun masentuneena juodessani, uskoin vielä helluntailaisiin.

Kerran päätin tehdä helluntaiuskostani lopun. Kusisessa naisten asuntolassa maatessani, ylitin eräänä aamuna viereisen kadun, kävelin sisään ev.l.kirkon ovesta ja ilmoitin liittyväni kirkkoon. Vaihdoin uskoni.

Alkoholiongelmani loppui siihen, alkoi pitkällinen toipuminen. Hengellinen mutta myös henkinen js sosiaalinen. Myös fyysiset, taloudelliset ja seksuaaliset vahingot olivat olleet mittavat.

Olenko vieläkään toipunut helluntailaisuudesta, on silti kyseenalaista. Sen aiheuttama vahinko elämässäni on ollut sen verran laaja-alaista ja mittavaa. Jopa erään sairaalan ylilääkäri järkyttyi aikoinaan pahanpäiväisesti, kuullessaan elämäntarinani.

"Raamatullinen luopio ei uudistu."

Tuhlaajapojan tarina kertoo toista. Hän oli Isän tykönä, mutta halusi kokea vähän elämää. Hummasi Isän perinnön ja joutui täysin hunningolle. Mutta palasi kuitenkin Isän luo. Isä otti vastaan ja antoi anteeksi, ja järjesti vielä bileet Tuhlaajapojan paluun kunniaksi. Vanhempi veli tuli kateelliseksi, sillä hän oli tehnyt kotona töitä ja yrittänyt elää kunnollisesti. Ehkä hänkin ajatteli, että "raamatullinen luopio ei uudistu". Väärässä oli - ainakin Jeesuksen mukaan.