Natosta muodostunut Suomelle keskeinen kumppani
Arno Rydman | 16.08.2019 | 10:32- päivitetty 16.08.2019 | 13:42
Väitöstutkimuksen mukaan puolueiden kannat ovat muuttuneet Nato-myönteisemmiksi 2000-luvun aikana.
Merkittävin Suomen hallitusten ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”natoistumisen” ajanjakso sijoittuu 1990-luvun lopusta 2010-luvun alkupuolelle, jolloin sotilasliitosta muodostui Suomelle merkittävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen viiteryhmä ja yhteistyökumppani, selviää tuoreesta väitöstutkimuksesta.
Helsingin yliopiston väitöskirjassa tutkittiin Suomen Nato-politiikassa ja siitä käydyssä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa tapahtuneita muutoksia kylmän sodan jälkeisenä aikana.
Tutkimuksessa on tunnistettu kolme keskeistä Natoa käsittelevää tarkastelunäkökulmaa ja ajanjaksoa, joiden kautta kuvataan Naton roolissa ja tehtävissä tapahtuneita muutoksia ja Suomen suhdetta sotilasliittoon.
– Eduskunnassa käydyissä Nato-keskusteluissa puolestaan painottuu Naton puolustuksellinen ulottuvuus ja kysymys Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, kertoo väitöskirjatutkija Iro Särkkä väitöstiedotteessaan.
Tutkimus osoittaa, että kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä on vain yksi, joskin keskeinen näkökulma Suomen Nato-politiikan selittämiseksi.
Pragmaatikot suurin puhujaryhmä
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on tunnistettavissa neljänlaisia Nato-keskusteluun osallistuvia kansanedustajia.
Näitä ovat puolestapuhujat, pragmaatikot, skeptikot ja vastustajat: heitä erottaa sekä erilainen suhtautuminen Natoon että erilainen Nato-retoriikka.
– Määrällisesti merkittävimmän puhujaryhmän eduskunnassa muodostavat pragmaatikot, joiden Nato-retoriikka on ollut lähimpänä hallituksen ajamaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, Särkkä sanoo.
Nato-keskustelun polarisoitumisesta puolestaan kertoo Naton puolestapuhujien ja vastustajien määrän kasvu tutkimusajanjaksolla, sekä näiden vahva jakautuminen puoluekannan mukaan oikeisto-vasemmistoakselilla.
Puolueiden Nato-kannat
Tutkimuksessa on myös kartoitettu kansanedustajien Nato-kantojen jakautumisessa tapahtuneita muutoksia puoluekohtaisesti.
Tulokset osoittavat, että poliittisten puolueiden Nato-kannat ovat muuttuneet Nato-myönteisemmiksi 2000-luvun aikana.
Nato-jäsenyyden tai mahdollisen Nato-option kannattajia on poliittisen eliitin keskuudessa enemmän kuin Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvia.
– Selkeimmin Naton puolesta ovat puhuneet kokoomuksen ja kielteisimmin vasemmistoliiton kansanedustajat. Keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajien keskuudessa on puolestaan ollut siirtymää selkeimmin kielteisemmistä kannoista myönteisempään ja pragmaattissävyisempään suuntaan, Särkkä toteaa.
Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty valtioneuvoston ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja ja niistä eduskunnassa käytyjen lähete- ja palautekeskustelujen Natoa käsitteleviä puheenvuoroja vuosina 1995-2017 (yli 900 puheenvuoroa).
VTM Iro Särkkä väittelee 23. elokuuta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Nato-retoriikka Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.
Arno Rydman | 16.08.2019 | 10:32- päivitetty 16.08.2019 | 13:42
Väitöstutkimuksen mukaan puolueiden kannat ovat muuttuneet Nato-myönteisemmiksi 2000-luvun aikana.
Merkittävin Suomen hallitusten ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”natoistumisen” ajanjakso sijoittuu 1990-luvun lopusta 2010-luvun alkupuolelle, jolloin sotilasliitosta muodostui Suomelle merkittävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen viiteryhmä ja yhteistyökumppani, selviää tuoreesta väitöstutkimuksesta.
Helsingin yliopiston väitöskirjassa tutkittiin Suomen Nato-politiikassa ja siitä käydyssä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa tapahtuneita muutoksia kylmän sodan jälkeisenä aikana.
Tutkimuksessa on tunnistettu kolme keskeistä Natoa käsittelevää tarkastelunäkökulmaa ja ajanjaksoa, joiden kautta kuvataan Naton roolissa ja tehtävissä tapahtuneita muutoksia ja Suomen suhdetta sotilasliittoon.
– Eduskunnassa käydyissä Nato-keskusteluissa puolestaan painottuu Naton puolustuksellinen ulottuvuus ja kysymys Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, kertoo väitöskirjatutkija Iro Särkkä väitöstiedotteessaan.
Tutkimus osoittaa, että kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä on vain yksi, joskin keskeinen näkökulma Suomen Nato-politiikan selittämiseksi.
Pragmaatikot suurin puhujaryhmä
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on tunnistettavissa neljänlaisia Nato-keskusteluun osallistuvia kansanedustajia.
Näitä ovat puolestapuhujat, pragmaatikot, skeptikot ja vastustajat: heitä erottaa sekä erilainen suhtautuminen Natoon että erilainen Nato-retoriikka.
– Määrällisesti merkittävimmän puhujaryhmän eduskunnassa muodostavat pragmaatikot, joiden Nato-retoriikka on ollut lähimpänä hallituksen ajamaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, Särkkä sanoo.
Nato-keskustelun polarisoitumisesta puolestaan kertoo Naton puolestapuhujien ja vastustajien määrän kasvu tutkimusajanjaksolla, sekä näiden vahva jakautuminen puoluekannan mukaan oikeisto-vasemmistoakselilla.
Puolueiden Nato-kannat
Tutkimuksessa on myös kartoitettu kansanedustajien Nato-kantojen jakautumisessa tapahtuneita muutoksia puoluekohtaisesti.
Tulokset osoittavat, että poliittisten puolueiden Nato-kannat ovat muuttuneet Nato-myönteisemmiksi 2000-luvun aikana.
Nato-jäsenyyden tai mahdollisen Nato-option kannattajia on poliittisen eliitin keskuudessa enemmän kuin Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvia.
– Selkeimmin Naton puolesta ovat puhuneet kokoomuksen ja kielteisimmin vasemmistoliiton kansanedustajat. Keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajien keskuudessa on puolestaan ollut siirtymää selkeimmin kielteisemmistä kannoista myönteisempään ja pragmaattissävyisempään suuntaan, Särkkä toteaa.
Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty valtioneuvoston ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja ja niistä eduskunnassa käytyjen lähete- ja palautekeskustelujen Natoa käsitteleviä puheenvuoroja vuosina 1995-2017 (yli 900 puheenvuoroa).
VTM Iro Särkkä väittelee 23. elokuuta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Nato-retoriikka Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Asiantuntija HBL:lle: Natoon liittyminen sujuisi nopeasti
Joel Kontiainen | 15.06.2019 | 13:02
François Heisbourgin mukaan Suomen vahvuus on ainutlaatuinen ilmatilannekuva Venäjän puolelta.
Suomen Nato-raporttia kirjoittamassa olleen turvallisuuspolitiikan asiantuntijan ja diplomaatin François Heisbourgin mukaan Suomi saattaisi tiukassa tilanteessa päästä nopeastikin Naton jäseneksi. Heisbourg kommentoi asiaa Hufvudstadsbladetille antamassaan haastattelussa.
Heisbourgin vuonna 2016 yhdessä kolmen muun asiantuntijan kanssa Ulkoministeriölle tekemässä Nato-selvtyksessä todettiin, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta, mutta saattaisi samalla aiheuttaa vakavan kriisin Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin.
Suomi on toistaiseksi säilyttänyt asemansa Naton kumppanimaana. Kotimaan politiikassa puhutaan myös Nato-optiosta, eli siitä, että Suomi säilyttää mahdollisuuden hakea jäsenyyttä jos tarve sille kasvaa. Heisbourgin mukaan Nato-option käyttäminen ja jäsenyyden hakeminen ei välttämättä ole myöhäistä, vaikka turvallisuuspoliittinen tilanne kiristyisi.
– Jos ja kun Suomi käyttää Nato-optiota, sujuu se nopeasti, sillä Suomi on niin hyvin yhteensopiva liittouman kanssa. Olette yhtä integroituneita kuin Ruotsi, joka on aina ollut eräänlainen salainen Nato-jäsen tai vähintään salainen kumppani Yhdysvalloille, Heisbourg sanoo.
Ihan mutkatonta jäsenyyden hakeminen ei silti olisi. Heisbourgin mukaan on epäselvää, miten Yhdysvaltain presidentti Donald Trump suhtautusi Suomen Nato-jäsenyyshakemukseen.
Heisbourg nostaa esille yhden eron Suomen ja Naton välillä, jolla saattaisi kriisitilanteessa olla strateginen merkitys.
– Tekninen ero Suomen ja Nato-maiden välillä on, että Suomi ei kuulu Naton ilmatilanvalvontajärjestelmään. Se on ollut Suomelle herkkä kysymys. Jos Suomi antaisi Natolle reaaliaikaisen pääsyn omaan ilmatilanvalvontajärjestelmäänsä, joka näkee mitä Venäjällä tapahtuu, olisi sillä suuri poliittinen ja strateginen merkitys. Suomi ei ole tähän saakka halunnut liittyä mukaan yhteiseen ilmatilanvalvontaan, sillä se nähtäisiin Venäjällä siten, että Suomi tosiasiassa kuuluu Naton operatiiviseen vahvuuteen. Ja niinhän se toki olisi, Heisbourg sanoo.
– Teillä on vaikea maantieteellinen tilanne, mutta myös sijainti, joka antaa ainutlaatuista tietoa siitä, mitä tapahtuu satoja kilometrejä Venäjän puolella, Heisbourg summaa.
Suomi meinasi luiskahtaaNatoon vahingossa kun Stubb suhmuroi vation keulilla.
Onneksi Sauli pelasti Suomen enemmältä Stubbittumiselta.
Enää Natosta ei ole vaara, kun valtion johdossa on tolokun ihmiset eikä mitään naiveja jenkki fanittajia.
r...än kätyreille tiedoksi Suomi menee vielä Natoon ja ennen sitä Suomi lisää vahvasti yhteistyötä Naton/EU:n puitteissa Pohjoismaiden kanssa ja Kahdenvälisiä sopimuksia tulee lisää. Ymmärrän että se vituttaa itä trolleja mutta totuus sattuu. Onneksi kuulumme Länteen.
Suomi olisi jo Natossa jos sinne mentäisiin. Minä en ainakaan koskaan tule liittymään Natoon. Se on jokaisen henkilökohtainen arvokysymys.
tietenkin r...än kätyrit vinkuu täällä että ei ole menossa Natoon koska r...ä. Mutta kaikki Normaalit ihmiset tajuaa sen että r....ä on uhka ja Nato Läntisten maiden puolustusliittona on paras turvallisuuden takaaja ja se estää kaikki r....än sotilaalliset toimet pientä Suomea vastaan. Pitää muistaa että lähes kaikki Läntiset maat kuuluu jo Natoon
Höpöhöpö. Korkkia kiinni niin hyvä tulee... Lähtee vainoharhatkin.
Otsikon oli pitänyt mennä niin että Natosta on muodostunut Suomelle keskeinen uhka.
vain vähä älyisen r....än kätyrin mielestä Nato on uhka.