Oon 35v ja havahduin ihmettelemään minne kaikki vuodet katosi. Kohta 50 ja siinäkö se oli? Siis ihminen käy töissä, toisinaan viihteellä... Mutta en minä ole tyytyväinen itteni, en ollenkaan. Jospa sitä ei oo enää pentu, lakkaa haaveksimasta ja alkaa ajattelee aikuisen tavalla. On joutunut ihan tosissaan miettimään mikä on tärkeetä, mikä taas vähemmän. Mutta tämmöstä tää elämä näköjää on. Sitä joutuu paljo enemmän opiskelee opetella elämään sen ehdoilla, eikä läheskään niin paljon niillä omilla väkisin väännetyillä ehdoilla. Nöyryyttä. Kiitollisuutta. Ahkeruutta. Töitä pitää tehdä, paljon. Semmosta.
Heräsin paniikissa
Anonyymi
2163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo on sitä kasvukipua. Merkki siitä että muutos on tulossa. Hyvä merkki. Muutos kutsuu sinua.. Ole utelias muutoksen edessä. Joudut puljaamaan omia arvostuksiasi uuteen järjestykseen. Jättämään jotain sälää pois ja uutta parempaa tilpehööriä tilalle. Kenties löydät uuden suunnan ja tarkoituksen elämällesi. Tutun helpon prosessin mukana oletkin ajelehtinut aivan liian monta vuotta. Haaveilla pitää aina myös aikuisen . Haaveet vain pitää uskaltaa laittaa liikkeelle. Asetat itsellesi uusia tavoitteita jotka sitten toteutat. tässä hyvä tube sivusto sinulle https://www.youtube.com/watch?v=leFkoLch17Y
Ehkä sinulta puuttuu se jokin jossa olet oikein hyvä. Onko se harrastus käsillä tekemisen iloa, maailman syntyjen syvien löytämistä, avaruuden tutkimista, eri kansojen histotioihin tututumista...... Mitä enemmän oppii, sitä paremmin huomaa kuinka vähän loppujen lopuksi tietää. Jos aihe on todella kiinnostavaa, siitä voi saada elinikäisen harrastuksen.
Tuo antaa elämälle uuden ulottuvuuden, sisältöä lisää. Voi ( netin välityksellä) tutustua muihin saman alan tutkijoihin. Saa tunteen että on osa jotain hyvin kiinnostavaa, josta voi saada niin paljon irti.