Hesari kertoo tänään traagisen tarinan turkulaistuneen turkkilaisen, Arskan lapsuustraumoista.
"Turkulainen Arska on entinen lapsityöntekijä – Triplan pikamuoti nosti muistot pintaan."
Golgiri julkaisi Twitterissä päivityksen, jossa hän kertoi työskennelleensä Turkin Ankarassa tekstiiliteollisuuden palveluksessa 12-vuotiaana lapsityöntekijänä muutaman viikon ajan 2000-luvun taitteessa.
Tehtävä oli nyppiä langanpätkiä vaatteista.
On se varmaan kauheaa kun tulee suomalaisista halpavaatekauppaketjuista parin viikon palkkatyömuistot mieleen.
"Turkulainen Arska on entinen lapsityöntekijä – Triplan pikamuoti nosti muistot pintaan."
Golgiri julkaisi Twitterissä päivityksen, jossa hän kertoi työskennelleensä Turkin Ankarassa tekstiiliteollisuuden palveluksessa 12-vuotiaana lapsityöntekijänä muutaman viikon ajan 2000-luvun taitteessa.
Tehtävä oli nyppiä langanpätkiä vaatteista.
On se varmaan kauheaa kun tulee suomalaisista halpavaatekauppaketjuista parin viikon palkkatyömuistot mieleen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näin suomalaisen lapsuuden viettäneenä en ymmärrä ollenkaan mikä arskan kertomuksesssa oli erityisen traagista.
Milloinkohan Suomessa aletaan suhtautua vakavasti täällä meillä työelämässä tapahtuvaan hyväksikäyttöön?
Suomessa toimii järkyttävä määrä kaikenlaisia työllistämisyhdistyksiä jotka teettävät aivon normaaleja asiaksatöitä työttömillä. Ne ottavat sekä tuotot että palkkatuet ahnaisiin kitoihinsa eikä itse työn tekijä hyödy tekemästään työstä taloudellisesti mitenkään. Työttömät korjaavat autoja, fiksaavat pyöriä, kunnostavat huonekaluja ihan oikeille asiakkaille. Näistä töistä asiakasta laskutetaan aivan normaalisti kuten missä ahansa yrityksessä... vaan itse työn tekijä ei saa tekemästän työstä senttiäkään käteen. Hänelle riiittää se että "saa tehdä töitä" ja siitä tulee hyvä mieli.
Tämä järjestelmällinen valtion tukema hyväksikäyttö ja orjuuttaminen ei ole herättänyt minkäänlaista moraalista kohua Suomen mediassa. Jos työtön kieltäytyy tarjotusta orjuudesta häntä rangaistaan karenssilla.
Kun suomalaislapsi on kaksi viikkoa ilmaiseksi tet- työharjoittelusa luonnehäiriöisen suomalaisen pomon pompoteltavana, sitä sanotaan työelämään tutustumisjaksoksi.
Kun turkkilaislapsi on kaksi viikkoa tehtaassa nyppimässä vaatteista langanpätkiä saaden siitä selvää rahaa palkaksi luonnehäiriöisen turkkilaispomon pompoteltavana, sitä sanotaan lapsiorjuudeksi.
ei siellä missä minä aikoinaan olin tet-jakson, kyllä mikään luonnehäiriöinen muistaakseni pomo ollut, asiallinen ukko siellä istui pienes tsto huoneessaan.
tästä toki aikaa vuosikymmeniä, onko nykyään erilaista? se oli sitä vanhaa hyvää aikaa, ei nettiä ja lankapuhelin kun oli jne...
Kyllä 2 viikon pituinen työura traumatisoi jo ainakin jokaisen ideologisen työttömän.
Turkkilainen arska on artikkelin mukaan parturikampaamoyrittäjä. Varmaan makselee kaikki verot ynnä muut lakien ja säädösten mukaan Suomeen.
Suomessa lapset ovat olleet maatalon peltotöissä ja puunkorjauksen metsätöissä jo 10...12-vuotiaasta lähtien. Pokasaha selkään ja metsään, miesjoukon jatkona. Se turkkilainen lankojen nyppiminen vaatteista, lämpimässä ilmanalassa, se tuntuu aika helpolta hommalta.
Tuokin perhe muuttanut Turkin maaseudulta kaupunkiin, kuin ei ole raskaat peltotyöt enää kiinnostaneet. Kaupungissa ne 12-vuotiaat lapsetkin pääsevät kuitenkin helpommalla, kuin maaseudun raadannassa, ja saavat joka päivä syödäkseen.
Mutta ainahan voi kehitysmaista tänne Suomeen tulleet valittaa. Että oli niin ja niin kova lapsuus meillä, siellä savikylässä, kun ei vessojakaan ollut.
Olinka jo kansakouluiässä 60-luvulla haravoimassa heinänteossa 5 hehtaarin torppamme mailla ja polkemassa heiniä ladossa kun heinät ajettiin latoon. Helvetin kuumaa hommaa kesähelteellä ja kuivat heinät raapivat sääret verinaarmuille joita hiki kirveli.
En ymmärrä mistä helvetistä sanonta "Helppoa kuin heinänteko" tulee? Just tuollaista se oli, pystyyn jääneet juurikorret pistelivät jalkapohjia ja heiniä polkiessa pölyä olisi voinut leikata veitsellä. 1950- ja -60-lukujen malliset vanhemmat joutuisivat vankilaan, jos nykyisillä muruilla teetettäisiin sen aikuisia töitä.
Se vaan onkin ihmeellistä miten joillakin työssä käyvillä nuoremman sukupolven edustajilla on tänä päivänä peritty maatila ihan vain harrastustoimintana palkkatyön sivussa. Tunnen ainakin kaksi palkkatyössä käyvää perheen isää ja äitiä jotka viljelevät maata ja pitävät lypsykarjaa työssäkäyntinsä ohessa ihan vain oman maatilan pitämisen ilosta. On hienoa nostaa omat potut omasta maasta, juoda omen lehmien maitoa ja saada viljan ja maidontuotannosta sivutuloja.
Meillä tehtiin peltotöitä ja muutakin jo alle kouluikäisinä, mutta eihän nykyään maatiloillakaan tarvitse lasten tehdä mitään, koneet hoitaa ja palkatut työntekijät jos ihmisiä tarvitaan. Ei marjatiloillakaan omat lapset niitä marjoja kerää, halpatyövoimaa ulkomailta vaan.
Onhan monissa maissa vieläkin lapsityövoimaa pakkotyössä kurjissa oloissa mattoja kutomassa, pelloilla jne, mutta nyppiminen ei kovin rankalta kuulosta.
Eikö se ole hienoa että pääsee jo 12- vuotiaana vähän tienaamaan omaa rahaa?
Mun äiti ei päästänyt minua kesätöihin edes 15- vuotiaana koska halusi minun pysyvän taloudellisesti hänestä riippuvaisena. Hän halusi myös sabotoida oppimistani normaalista työelämästä jotta tuntisin itseni tyhmäksi koska en osaa tehdä mitäään oikein.
Jos pääsee jo 12- vuotiaana oppimaan ammatin sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin oman tulevaisuuden varalle. Opitut taidot eivät katoa mihinkään.
Ei meitä pistellyt, kyllä meillä oli jo jalkineet jalassa silloin, mustat koripallotossut, jotka oli halpoja kesäkenkiä. Ja jalassa pitkäpunttiset housut, farkkukanhashousuja ei silloin vielä paljon maaseudulla nähty.
Heinien polkeminen oli aika raskasta tehdä tuntikaupalla. Mutta minun muistikuvani mukaan heinä ei ole läheskään noin kovaa pölyämään, kuin yllä kerrotaan. Astmaiselle ei sovi, ja kyllä se heinän ominaishaju alkoi ottaa hengitykseenkin.
"Tunnen ainakin kaksi palkkatyössä käyvää perheen isää ja äitiä jotka
viljelevät maata ja pitävät lypsykarjaa työssäkäyntinsä ohessa ihan vain
oman maatilan pitämisen ilosta."
Kuulostaa oudolta, että ihan oikein lypsykarjatilaa pystyvät pitämään. Aamulla navettaan 05:00 ja lehmien lypsy. Sitten suihkuun, ja varustattumaan työpaikalle ajamiseen ja sinne konttorihommiin. Pelkkä aamulypsy ei riitä, lehmät on lypsettävä 2..3 kertaa joka päivä, joten klo 15:00 viimeistään hirmu kiire jo kotiin. Ruokkiminen ja lehmänpas-kan ajo ulos navetasta on sekin tehtävä.
Jos taas haluaa lypsyroboteilla automatisoida lypsyt, on puolen miljoonan investointi edessä vähintään. Ihan 2..3 lehmän lypsämiseen robotti ei kannata.
Taitaa ne työkaverisi syöttää sinulla pajunköyttä, niistä lypsykarjatiloistansa. Lampaita ja hevosia voi toki olla, mutta ei ne mitään lypsykarjaa ole.
En puhunut työkavereistani vaan ihmisistä joiden tiedän hankkivan lisätienestejä pitämällä maatilaa palkkatyön ohessa. Tosin lypsykarjanpitäjät luopuivat lehmistä muutama vuosi sitten. Mutta sitä ennen he todellakin pystyivät pyörittämään lypsytilaa palkkatyön ohessa vuosikaudet. Apuna toimivat omat aikuiset lapset ja tarvittaessa lomittajat.
Tästäkin huomaa, että viljelijät valittavat turhaan töidensä määrää. Jos normaalissa työssä käyvä pystyy tekemään viljelijän työt harrastuksena, ei päätoiminen viljelijä tee muuta kuin makaa päivät ja nostaa korvaukset, työskentelee suurimman osan vuotta pari tuntia päivässä.
Pientiloja ei enää juuri olekaan, lypsyrobotit lähes kaikilla ja muutenkin koneellistettu aivan liikaa kun kaiken voi vähentää verotuksessa ja tukiaisia jaellaan miljardeja joka vuosi. Ei taida verottaja valvoa mitä vanhoille koneille tapahtuu kun ostellaan uusia joka vuosi, vanhat toisten rahoilla ostetut myyvät omaan laskuun. Ulkomaillekin kaupataan jatkuvasti melkein uusia traktoreita ja mitä tahansa kaivinkoneista lähtien.
Kyllä se aika verkkaiselta tuntui se maatilan elämä aina kun lapsena kesäisin oli maalla. Vieläpä kesäaikana jolloin maatiloilla tehdään kaikki työt. Talvethan vain lekotellaan. Välillä käydään lypsyllä, luodaan lannat, ruokitaan elukat putsaillaan paikkoja ja siinä kaikki.
"Helsingin Sanomien Nyt.fi julkaisi artikkelin Triplan pikamuotiliikkeiden myyntiennätyksistä, turkulaisen Arian ”Arska” Golgirin, 33, mieleen muistui 20 vuoden takaisia muistoja".
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006297683.html
Arian on päässyt helpommalla, kuin minä hänen ikäisenään. Voi kun oliskin vain saannut nyppiä lankoja vaatteista.