Syy, miksi vihaan ulkona käyntiä

Anonyymi

Olen aina vihannut ulos menoa yksin jostain syystä. Tänään töiden jälkeen päätin käydä sushibuffetissa lounaalla ja vihdoin aloin ymmärtämään syyn.

Aina, kun olen yksin ulkona esim. ostoksilla, syömässä tai vaan kävelyllä, tunnen oloni tavallista yksinäisemmäksi ja varmaan pelko sitä tunnetta kohtaan estää ulos lähtemisen. Varsinkin paikat, joissa on paljon väkeä aiheuttaa erittäin voimakasta yksinäisyyttä ja ahdistusta, joten pyrin välttämään niitä. Tunnen myös aika paljon tuota huonouden tunnetta, kun näen ihmisiä kavereiden tai puolison kanssa, koska tiedän, etten tule koskaan löytämään ketään. Töissä on kuitenkin tarkoitus, miksi olen siellä, mutta vapaa-ajalla ei. Vapaalla olo on jotenkin merkityksetön ja ulkona se vain pahenee, vaikka nykyään asunkin omillani. Kotona sentään voin olla oma säälittävä itseni.

On mulla yksi kaveri, jota näen välillä. Sillon kyllä viihdyn ulkona ihan hyvin, mutta me ei kuitenkaan nähdä kovinkaan usein, joten olen suurimmaksi osaksi yksin.

Eipä tilannetta helpota, etten vieläkään pysty juttelemaan kunnolla ihmisille. Olen tavallaan jumissa pääni sisällä. Tottakai haluaisin jutella työkavereille ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vaan pysty tai osaa. Koko tilanne on alkanut taas pahentaa entisestään omaa mielenterveyttä, enkä tiedä, kuinka kauan jaksan.

20

119

Vastaukset

  • Hei,

    Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Joskus pelkkä kirjoittaminen helpottaa ja selkeyttää ajatuksia. Toisaalta myös ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara. Et kertonut oletko jo jutellut tilanteestasi ammattilaisen kanssa. Asioista keskusteleminen voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja helpottaa jaksamista.

    Tässä tiedoksesi muutama paikka, joihin voit halutessasi olle yhteydessä, jos haluat jutella tilanteestasi. Näihin voit olla yhtyedessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:

    - Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/

    Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

    - Valtakunnallinen kriisipuhelin

    Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 252 5010 arkisin klo 9-07 ja viikonloppuisin sekä juhlapyhinä klo 15-07.

    - Kriisikeskukset

    Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

    Ystävällisin terveisin
    SOS-kriisikeskus/Kata

    • Laitoin sinne tukinettiin viestin, jolla sen tukihenkilön saisi. Saa nähdä, miten käy. Epäilen kyllä, että se auttaa, kun on niin vaikeaa muutenkin puhua omista asioista. Puhelimessa puhuminen on itselle muutenkin jo lähes mahdotonta, joten soittelu ei käy.

      Ammattilaisella en ole käynyt, enkä oikein uskallakaan. Se vaan tuntuu niin ylivoimaiselta hakea mistään apua, vaikka tiedän, että oikeastaan tarvitsisin. Olen jo tavallaan täysin turtunut tähän pahaan oloon.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Laitoin sinne tukinettiin viestin, jolla sen tukihenkilön saisi. Saa nähdä, miten käy. Epäilen kyllä, että se auttaa, kun on niin vaikeaa muutenkin puhua omista asioista. Puhelimessa puhuminen on itselle muutenkin jo lähes mahdotonta, joten soittelu ei käy.

      Ammattilaisella en ole käynyt, enkä oikein uskallakaan. Se vaan tuntuu niin ylivoimaiselta hakea mistään apua, vaikka tiedän, että oikeastaan tarvitsisin. Olen jo tavallaan täysin turtunut tähän pahaan oloon.

      Jos olet turtunut siihen pahaan oloon, se on oikeastaan hyvä koska elämässä on aina myös kärsimystä ja huonoa oloa, mutta jos stressitaso tuntuu aina olevan jotenkin korkealla, mistä aiheutuu huonoa oloa, kannattaisi sitä tutkia. Ei ole kovin mukavaa kun on stressaantunut. Uskon kyllä että sitä voi kääntää parempaan suuntaan. Voi esim. ajatella että "miksi tämä olisi parasta mitä minulle on koskaan sattunut?"

      Kun ajattelee niin, niin näkee että siinä on tilaisuus kasvaa vahvemmaksi. Usein edistystä onkin se kun jokin este minkä on kuvitellut vain hälvenee pois. Sitä varten tarvitaan kuitenkin rohkeutta sen verran että tekee mitä haluaa tehdä. Joka kerta tunne hälvenee hiukan. Pelkäämme että sydämemme rikkoutuu, mutta se että ei tee mitä haluaa, koska pelkää sydämensä rikottavan, tarkoittaa että se on jo rikki. Miksi siis pelätä sen rikkoutumista jatkossakin?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Jos olet turtunut siihen pahaan oloon, se on oikeastaan hyvä koska elämässä on aina myös kärsimystä ja huonoa oloa, mutta jos stressitaso tuntuu aina olevan jotenkin korkealla, mistä aiheutuu huonoa oloa, kannattaisi sitä tutkia. Ei ole kovin mukavaa kun on stressaantunut. Uskon kyllä että sitä voi kääntää parempaan suuntaan. Voi esim. ajatella että "miksi tämä olisi parasta mitä minulle on koskaan sattunut?"

      Kun ajattelee niin, niin näkee että siinä on tilaisuus kasvaa vahvemmaksi. Usein edistystä onkin se kun jokin este minkä on kuvitellut vain hälvenee pois. Sitä varten tarvitaan kuitenkin rohkeutta sen verran että tekee mitä haluaa tehdä. Joka kerta tunne hälvenee hiukan. Pelkäämme että sydämemme rikkoutuu, mutta se että ei tee mitä haluaa, koska pelkää sydämensä rikottavan, tarkoittaa että se on jo rikki. Miksi siis pelätä sen rikkoutumista jatkossakin?

      Tällä hetkellä mulla onkin tavoitteita. Suunnitteilla on käydä Helsingissä ennen joulua. Onneks kaveriki vaikutti kiinnostuneelta mennä sinne, ettei ole niin vaikea olla siellä.

      Haluan myös käydä autokoulun ensi vuoden puolella. Se tuntuu seuraavalta loogiselta vaiheelta elämässä.

      En oikeastaan osaa olla stressaamatta. Töissä se näkyy, siten, että teen koko ajan töitä täysillä. Rauhoittuminen on vaikeaa. En pysty edes menemään tauolle, koska silloin paha olo tulee takaisin.


  • Usein tuntuu siltä että olen yksinäinen haamu. Käyn töissä mut en vakituisesti. En omista kavereita. Oon niin erilainen kuin muut. Usein yksin kävelen tai oon ostareissa katsomas ihmisiä. Asun pk seudulla mutta ei tutustu ihmisiin. En seurustele. Haluaisin kavereita ja tyttöystävän. En tiedä jotain vikaa mussa on. Oon heikkolahjainen mut en vammanen. Lisäks on epävakaa persoona. Olisko kiinnostavia ihmisiä jotka haluaa tutustua?

  • Tuntuu et ihmiset vihaa mua ku oon nii tyhmä. Lisäks haukutaa rumaksi joka ei saa naista koskaan. Oon viel kaljuuntunu ja tottakai se muuttaa ulkonäköö enkä sille voi mitään. Ja vähä ylipainoa. Mut on se nii saakelin väärin. Syön ssri lääkettä tähä tuskaan et helpottaisi olo..

    • Jos joku haukkuu siten, niin mihin tarvitset häntä jos hänen seura ei ole hyväksi? Jätä yksikseen länkyttämään. Mitähän itsellään on kaapissa piilossa?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Jos joku haukkuu siten, niin mihin tarvitset häntä jos hänen seura ei ole hyväksi? Jätä yksikseen länkyttämään. Mitähän itsellään on kaapissa piilossa?

      Joo mutta se ärsyttää ku jos se onkin totta että olen tyhmä ja ruma joka ei saa naista.


  • Usein se on niin että ihmiset jotka haukkuvat niin heillä ei ole itsellään kovin hyvä olla.
    Kun itsellä on asioita joita on vaikea käsitellä niin se saattaa purkautua muihin ihmisiin, esim. juuri haukkumisena ja kiusaamisena.
    Meitä on niin valtava määrä erilaista porukkaa ja jokainen käyttäytyy omalla tavallaan.
    Suurin osa ihmisen suhtautumisesta ympäröivään maailmaan on kiinni omasta asenteesta ja aika paljon myös oman itsensä kanssa tasapainoilusta.
    Jos ja kun itsellä on hyvä olla niin pärjää paremmin muidenkin kanssa.

  • "Laitoin sinne tukinettiin viestin, jolla sen tukihenkilön saisi. Saa nähdä, miten käy. Epäilen kyllä, että se auttaa, kun on niin vaikeaa muutenkin puhua omista asioista. Puhelimessa puhuminen on itselle muutenkin jo lähes mahdotonta, joten soittelu ei käy."
    Minä sain hyvän avun Tukinetistä. Sain tukihenkilön jonka kanssa purkaa oloani ja ajatuksiani, ja se selkeytti ja auttoi paljon.
    Suosittelen tätä vaihtoehtoa lämpimästi! Siinä mielessä hyvä myös niille joille puhuminen on vaikeaa, että palvelu toimii täysin nimettömänä ja viestien kautta.

    • Kiva kuulla, että siitä voi olla apua. Odotan edelleen sieltä vastausta, mutta luinkin, että se voi kestää sen 5 päivää. En ainakaan yleensä laske noihin viikonloppuja, joten varmaan keskiviikkoon mennessä kuuluu jotain.

      Olisi kyllä hyvä, jos sieltä saisi apua, koska olen huomannut, että uni on alkanut taas kärsiä ja tunnen voimattomuutta kotona. On vaikea saada mitään aikaan. Varsinkin eilen tullessani töistä kotiin tulin ilman syytä surulliseksi ja tunsin sietämätöntä henkistä tuskaa.

      Ostin kyllä appelsiineja, jos niistä olisi edes vähän apua.


  • Onko aloittaja mies vai nainen?

    • Olen nainen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olen nainen.

      Haluaisitko kirjoitella -81 miehelle, jota voisit mahdollisesti jopa tavata, käydä leffassa jne.?
      Pitäis vaan toki ensin tutustua paremmin kirjoittelemalla ennen tapaamista. En tiedä ikääsi, mutta eipä ole niin tarkkaa sen kanssa... Minullakaan ei ole juuri kavereita tällä hetkellä, kenen kanssa käydä missään tuulettumassa.
      Sähkiksen kautta voisi tutustua.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Haluaisitko kirjoitella -81 miehelle, jota voisit mahdollisesti jopa tavata, käydä leffassa jne.?
      Pitäis vaan toki ensin tutustua paremmin kirjoittelemalla ennen tapaamista. En tiedä ikääsi, mutta eipä ole niin tarkkaa sen kanssa... Minullakaan ei ole juuri kavereita tällä hetkellä, kenen kanssa käydä missään tuulettumassa.
      Sähkiksen kautta voisi tutustua.

      Olen 20 eli -99, joten ikäeroa aika paljon. Toki voin ainakin jutella.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olen nainen.

      Kirjoittaa että on kalju ja mahakas ,eikä saa naista.Onko mies vai nainen he.?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kirjoittaa että on kalju ja mahakas ,eikä saa naista.Onko mies vai nainen he.?

      Siinähän kysyttiin:"Onko aloittaja mies vai nainen?" Joten ainakin oletin, että siinä kysyttiin viestiketjun aloittajaa eli mua vai onko mulla jääny jotain näkemättä?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olen nainen.

      Toki niitä lenkkikavereita kävelevälle naispuoliselle ihmisille löytyy. Monet yksin elelevät naiset ottavat lemmikikseen rotevan koiran.
      Sen kanssa uskaltaa lähtä lenkille pimeenkin aikana.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Toki niitä lenkkikavereita kävelevälle naispuoliselle ihmisille löytyy. Monet yksin elelevät naiset ottavat lemmikikseen rotevan koiran.
      Sen kanssa uskaltaa lähtä lenkille pimeenkin aikana.

      Valitettavasti asun tällä hetkellä asunnossa, jonne ei saa ottaa lemmikkejä, joten koira ei ole mahdollinen. En muutenkaan halua lemmikkiä, jos en ole täysin varma, että voin huolehtia siitä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olen 20 eli -99, joten ikäeroa aika paljon. Toki voin ainakin jutella.

      Voit kirjoittaa mun sähkikseen:
      stone81 at suomi24

      t. ed.


Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.