Kristittyjen hyväksymää opetusta koskien 1. Mooseksen kirjaa ensimmäiseltä vuosisadalta:
"Älköön sellainen jumalattomuus vallatko ihmisen ajatuksia, että hän olettaisi Jumalan uurastavan maan kimpussa ja istuttavan puutarhoja. Sillä jos näin olettaisimme, joutuisimme heti vaikeuksiin selittää, miksi hän niin tekisi. Ei turvatakseen itselleen mukavia virkistyspaikkoja eikä nautintoja – älköön mieleemme ikinä tulkokaan moinen satuilu." (Legum allegoriae 1.43)
Tämänpäivän kretuille ja fuduille olisi kirkoissa naurettu. Puutarhan istutuksen todellinen merkitys onkin aivan toisaalla (1.45): "Jumala kylvää ja istuttaa kuolevaiseen ihmislajiin maanpäällisen hyveen, joka on taivaallisen hyveen jäljitelmä ja kopio."
"Älköön sellainen jumalattomuus vallatko ihmisen ajatuksia, että hän olettaisi Jumalan uurastavan maan kimpussa ja istuttavan puutarhoja. Sillä jos näin olettaisimme, joutuisimme heti vaikeuksiin selittää, miksi hän niin tekisi. Ei turvatakseen itselleen mukavia virkistyspaikkoja eikä nautintoja – älköön mieleemme ikinä tulkokaan moinen satuilu." (Legum allegoriae 1.43)
Tämänpäivän kretuille ja fuduille olisi kirkoissa naurettu. Puutarhan istutuksen todellinen merkitys onkin aivan toisaalla (1.45): "Jumala kylvää ja istuttaa kuolevaiseen ihmislajiin maanpäällisen hyveen, joka on taivaallisen hyveen jäljitelmä ja kopio."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vai että istutti maanpäällisen hyveen. Miksi kristityissä ei juuri hyvyyttä näy?
Kristillisyyden hyveellisyysgeeni on rappeutunut, kuten koko kristinusko.
Alkuperäisen baramini-kristillisyyden varioituminen parissa tuhannessa vuodessa yli kolmeentuhanteen alalajiin on vaurioittanut kristillisyys DNA:ta siinä määrin, että sukupuutto uhkaa kaikkea kristinuskoa jo muutaman sukupolven aikana. Pahiten rappeutuminen näkyy pienissä kreationistilahkoissa, joista osa on enää hädin tuskin tunnistettavissa kristillisiksi.
Mitä on hyve?
Vanhoista asioista kun keskustellaan, asiantuntijaksi sopii nostaa Aristoteles. Wiki:
"Aristoteleen etiikka kutsutaan usein teleologiseksi tai päämääräsuuntautuneeksi etiikaksi. Aristoteleen mukaan kaikilla asioilla on tarkoituksensa. Esimerkiksi veitsi on tarkoitettu asioiden leikkaamiseen. Hyvä veitsi on hyvä leikkaamaan asioita, ja siksi veitsien tulisi olla teräviä. Vastaavasti ihmisillä on tarkoituksensa. Ihmisten tulisi tehdä asioita, jotka auttavat heitä saavuttamaan tämän tarkoituksen eli päämäärän — eli asioita, jotka ovat hyviä. Ihmiset, jotka tekevät johdonmukaisesti niin, ovat hyviä ihmisiä. "
Seuraavaksi voi kysyä, että mikä sitten on se tarkoitus eli päämäärä.