"Eivätkö ne poliitikkojen suureen ääneen huutelemat "länsimaiset arvot" toteudukaan tässä maassa? Olemmeko me Euroopan Unionin Valko-Venäjä, jossa syyttäjäviranomainen määrittelee sananvapauden rajat?," kysyy Sami "Sande" Parkkonen Räyhäblogillaan.
Maamme ylin syyttäjävirnomainen, valtakunnansyyttäjä Toiviainen, avasi sanaisen arkkunsa ja ryhtyi määrittelemään ”sananvapauden rajoja”. Siis kertauksen vuoksi: Ylin syyttäjäviranomainen ryhtyi julkisesti kertomaan mitä tässä maassa saa kirjoittaa tai sanoa.
Hieman asiaa tarkistellessani, jos ymmärsin oikein, niin Valko-Venäjä on se toinen maa, jossa korkein syyttäjäviranomainen määrittelee sananvapauden rajat. Nyt siis myös meillä:
Kohun keppihepona on tietenkin kansanedustaja Päivi Räsäsen homokielteinen maailmankatsomus, joka perustuu Räsäsen uskonnolliseen vakaumukseen, joka puolestaan perustuu hänen raamatun tulkintaansa, joka perustuu raamatun homovastaisiin teksteihin. Tämä on valtakunnansyyttäjän mielestä mahdollisesti rikos. Se on hyvin mielenkiintoinen näkemys.
Kun valtakunnansyyttäjä Toiviainen käynnistää rikostutkinnan Räsäsen vuonna 2004 kirjoittamasta tekstistä, joka oli osa uskonnollisen äärilaidan ryhmän pamflettia, Toiviainen asettaa rikosepäilyn Räsäsen vakaumuksen, maailmankatsomuksen ja raamatunkin ylle. Nehän ovat yksi ja sama asia.
Joko valtakunnansyyttäjä ei ymmärrä asettaneensa maailmankatsomuksen ja uskonnollisen vakaumuksen sekä tämän uskontokunnan pyhän tekstin rikostutkintaan, tai sitten kyse on ennakkotapauksesta, jolla haetaan mielipiteen vapauden rajoittamiselle rajoja.
JOS Räsäsen katsotaan syyllistyneen rikokseen, kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, silloin myös raamatun teksti on rikos. Räsänenhän perustelee kantojaan siteeraamalla raamattua. Hän perustaa näkemyksensä raamatun tekstiin.
Näin ollen jos Räsänen on syyllistynyt rikokseen, on raamattukin tehnyt niin, koska se on yhtä homovastainen kuin Räsäsenkin teksti.
Ja jos raamattu on vihapuhetta yms. niin sitten on myös koraani täysin kiistatta. Siellä nimenomaan luetellaan niitä ryhmiä, joita kirja kehoittaa myös tappamaan. Juutalaisten talmud kuuluu myös joukkoon.
Eli jos Räsäsen raamattu on vihapuhetta, kaikki abrahamilaisten uskontojen pyhät kirjat ovat sitä. Ja sitten ollaankin hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa noin uskonnonvapauden, mielipiteenvapauden jne. kannalta.
Mielenkiintoista on myös se, että kun Räsänen kirjoitti tekstinsä vuonna 2004, homovastaisuutta ei oltu kriminalisoitu. Poliisi totesi asian jo tuoreeltaan: tapauksessa ei ole rikosta. Uusi laki säädettiin 2011, jolloin lain tekstiin lisättiin viharikokset homoja kohtaan.
Seitsemän vuotta kirjoittamisen jälkeen. Räsänen ei ollut tuolloinkaan muuttanut näkemyksiään. Ja nyt, vuonna 2019, valtakunnan syyttäjä päättää aloittaa rikostutkinnan tuosta tekstistä, 15 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen.
Selvennykseksi: jos te kirjoitatte tänä vuonna jotakin, joka voi muuttua vuonna 2026 kriminalisoiduksi, voitte joutua rikostutkintaan vuonna 2034. Se voi olla mitä tahansa mihin tahansa liittyvää, koska emme tiedä mikä sanominen kriminalisoidaan seitsemän vuoden kuluttua.
Emmekä todellakaan voi tietää mistä valtakunnansyyttäjä teitä tulee epäilemään vuonna 2034. Juuri näin absurdi tämä tapaus on.
Mutta kysehän ei ole Räsäsestä ja homoista. Kyse on sananvapaudesta ja ajatuksen vapaudesta. Ymmärrän nykyisessä asenneilmastossa tapahtuvan irtopisteiden poiminnan, ymmärrän homojen suuttumuksen Räsäsen edustamaa näkökantaa kohtaan, en itsekään pidä Räsäsen ajatuksista, mutta sananvapauden peruspointti, sen peruskivi, peruskallio, on sallia sanomisen vapaus juuri niille, joista emme pidä ja joita pidämme ideologisina vastapuolinamme.
Sanavapaus ei ole sitä, että valtakunnansyyttäjä Toiviainen on kavereineen samaa mieltä. Se on sitä, että tämän maailman räsäset saavat sanoa sanottavansa. Tämä on koko homman idea, se LÄNSIMAINEN ARVO.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut sananvapaudesta seuraavasti:
”Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.”
Oireellista on, ettei tämä ole meillä sananvapauden linja. Meillähän poliitikot, viranomaiset, kaikenkarvaiset asiantuntijat ja jopa toimittajat ovat vuosien ajan hokeneet, että sananvapaudella on rajansa, että sananvapauden nimissä ei saa sanoa mitä haluaa, ettei sananvapauden nimissä voi loukata ketään.
On selitelty, ettei voi sanoa mitä haluaa, jos joku pahoittaa siitä mielensä tai kokee sen ahdistavaksi.
Ja kuitenkin Euroopan Unionin IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIN on todennut, että sananvapaus nimenomaan tarkoittaa juuri sitä, että kuka tahansa teistä saa sanoa mitä tahansa sellaista, joka loukkaa minua ja kavereitani, suututtaa ja ärsyttää, jopa järkyttää.
Maamme ylin syyttäjävirnomainen, valtakunnansyyttäjä Toiviainen, avasi sanaisen arkkunsa ja ryhtyi määrittelemään ”sananvapauden rajoja”. Siis kertauksen vuoksi: Ylin syyttäjäviranomainen ryhtyi julkisesti kertomaan mitä tässä maassa saa kirjoittaa tai sanoa.
Hieman asiaa tarkistellessani, jos ymmärsin oikein, niin Valko-Venäjä on se toinen maa, jossa korkein syyttäjäviranomainen määrittelee sananvapauden rajat. Nyt siis myös meillä:
Kohun keppihepona on tietenkin kansanedustaja Päivi Räsäsen homokielteinen maailmankatsomus, joka perustuu Räsäsen uskonnolliseen vakaumukseen, joka puolestaan perustuu hänen raamatun tulkintaansa, joka perustuu raamatun homovastaisiin teksteihin. Tämä on valtakunnansyyttäjän mielestä mahdollisesti rikos. Se on hyvin mielenkiintoinen näkemys.
Kun valtakunnansyyttäjä Toiviainen käynnistää rikostutkinnan Räsäsen vuonna 2004 kirjoittamasta tekstistä, joka oli osa uskonnollisen äärilaidan ryhmän pamflettia, Toiviainen asettaa rikosepäilyn Räsäsen vakaumuksen, maailmankatsomuksen ja raamatunkin ylle. Nehän ovat yksi ja sama asia.
Joko valtakunnansyyttäjä ei ymmärrä asettaneensa maailmankatsomuksen ja uskonnollisen vakaumuksen sekä tämän uskontokunnan pyhän tekstin rikostutkintaan, tai sitten kyse on ennakkotapauksesta, jolla haetaan mielipiteen vapauden rajoittamiselle rajoja.
JOS Räsäsen katsotaan syyllistyneen rikokseen, kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, silloin myös raamatun teksti on rikos. Räsänenhän perustelee kantojaan siteeraamalla raamattua. Hän perustaa näkemyksensä raamatun tekstiin.
Näin ollen jos Räsänen on syyllistynyt rikokseen, on raamattukin tehnyt niin, koska se on yhtä homovastainen kuin Räsäsenkin teksti.
Ja jos raamattu on vihapuhetta yms. niin sitten on myös koraani täysin kiistatta. Siellä nimenomaan luetellaan niitä ryhmiä, joita kirja kehoittaa myös tappamaan. Juutalaisten talmud kuuluu myös joukkoon.
Eli jos Räsäsen raamattu on vihapuhetta, kaikki abrahamilaisten uskontojen pyhät kirjat ovat sitä. Ja sitten ollaankin hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa noin uskonnonvapauden, mielipiteenvapauden jne. kannalta.
Mielenkiintoista on myös se, että kun Räsänen kirjoitti tekstinsä vuonna 2004, homovastaisuutta ei oltu kriminalisoitu. Poliisi totesi asian jo tuoreeltaan: tapauksessa ei ole rikosta. Uusi laki säädettiin 2011, jolloin lain tekstiin lisättiin viharikokset homoja kohtaan.
Seitsemän vuotta kirjoittamisen jälkeen. Räsänen ei ollut tuolloinkaan muuttanut näkemyksiään. Ja nyt, vuonna 2019, valtakunnan syyttäjä päättää aloittaa rikostutkinnan tuosta tekstistä, 15 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen.
Selvennykseksi: jos te kirjoitatte tänä vuonna jotakin, joka voi muuttua vuonna 2026 kriminalisoiduksi, voitte joutua rikostutkintaan vuonna 2034. Se voi olla mitä tahansa mihin tahansa liittyvää, koska emme tiedä mikä sanominen kriminalisoidaan seitsemän vuoden kuluttua.
Emmekä todellakaan voi tietää mistä valtakunnansyyttäjä teitä tulee epäilemään vuonna 2034. Juuri näin absurdi tämä tapaus on.
Mutta kysehän ei ole Räsäsestä ja homoista. Kyse on sananvapaudesta ja ajatuksen vapaudesta. Ymmärrän nykyisessä asenneilmastossa tapahtuvan irtopisteiden poiminnan, ymmärrän homojen suuttumuksen Räsäsen edustamaa näkökantaa kohtaan, en itsekään pidä Räsäsen ajatuksista, mutta sananvapauden peruspointti, sen peruskivi, peruskallio, on sallia sanomisen vapaus juuri niille, joista emme pidä ja joita pidämme ideologisina vastapuolinamme.
Sanavapaus ei ole sitä, että valtakunnansyyttäjä Toiviainen on kavereineen samaa mieltä. Se on sitä, että tämän maailman räsäset saavat sanoa sanottavansa. Tämä on koko homman idea, se LÄNSIMAINEN ARVO.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut sananvapaudesta seuraavasti:
”Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.”
Oireellista on, ettei tämä ole meillä sananvapauden linja. Meillähän poliitikot, viranomaiset, kaikenkarvaiset asiantuntijat ja jopa toimittajat ovat vuosien ajan hokeneet, että sananvapaudella on rajansa, että sananvapauden nimissä ei saa sanoa mitä haluaa, ettei sananvapauden nimissä voi loukata ketään.
On selitelty, ettei voi sanoa mitä haluaa, jos joku pahoittaa siitä mielensä tai kokee sen ahdistavaksi.
Ja kuitenkin Euroopan Unionin IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIN on todennut, että sananvapaus nimenomaan tarkoittaa juuri sitä, että kuka tahansa teistä saa sanoa mitä tahansa sellaista, joka loukkaa minua ja kavereitani, suututtaa ja ärsyttää, jopa järkyttää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja sama kääntäen.
Minulla on oikeus sanoa mitä tahansa sellaista, joka häiritsee, loukkaa ja järkyttää teitä kaikkia. Sama oikeus on myös Päivi Räsäsellä, niin ärsyttävää kuin se onkin. Ja niin suuresti kuin se Räsästä ja hänen tavallaan ajattelevia ärsyttääkin, homoilla on myös oikeus loukata, häiritä ja järkyttää heitä omilla mielipiteillään.
Monet henkilöt, jotka suureen ääneen huutelevat länsimaisista arvoista ja EU:n ihanuudesta ovat rajoittamassa sananvapauttamme, mielipiteen vapauttamme ja ajatuksen vapauttamme, ikään kuin se olisi normaalia ja hyväksyttävää. Kysymys kuuluukin: emmekö olekaan Euroopan Unionissa?
Eivätkö ne poliitikkojen suureen ääneen huutelemat ”länsimaiset arvot” toteudukaan tässä maassa? Olemmeko me Euroopan Unionin Valko-Venäjä, jossa syyttäjäviranomainen määrittelee sananvapauden rajat?
Pohdittavaa!