Papageorgiou ym. vastaan Kreikka

Uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu koulupäivään!

Ylikoski kirkoitti fbooogissa:
"Koulun joulujuhlakeskusteluun liittyen on väläytelty myös perustuslakivaliokunnan uutta käsittelyä. Siihen liittyen alla seuraavaa:

Joulujuhla lukukauden päätösjuhlana on osa opetusta ja sen pitää sopia kaikille, sen tulee olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta.

Sen sijaan (mahdollinen, ei pakollinen) "joulukirkko" on selkeästi uskonnollinen tilaisuus, ja samaan aikaa pitää olla kaikille tarjolla rinnakkainen ei-uskonnollinen, uskonnollisesti ja katsomukselisesti sitouttamaton ohjelma.

Perustuslakivaliokunnan mielestä (2014) koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia. Sitä kantaa voisi ja tulisi päivittää.

Aluehallintovirasto on katsonut, että päivittäistä opettajajohtoista tai varhaiskasvattajajohtoista ruokarukoiluttamista ei käytännössä pysty järjestämään ilman syrjintää. Päiväkodeissa ollaankin pääsääntöisesti jo luovuttu ruokarukoiluttamisesta. Näin saisi tapahtua myös iltapäiväkerhoissa välipalan jakelun yhteydessä. Perustuslakivaliokunta voisi muuttaa kantaansa ja vetää "siunauksensa" uskonnollisilta toimituksilta (käytännössä ruokarukoukset) kouluissa ja varhaiskasvatuksessa.

"AVI katsoo päätöksessään, että koulussa ei tule lukea ääneen yhteisiä ruokarukouksia, jos tämän seurauksena yksikin oppilas, jonka huoltajat ovat ilmoittaneen, ettei oppilas osallistu koulussa järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuksiin, joutuisi osallistumaan rukoilutilanteisiin edes passiivisesti. Tämä johtuu siitä, että oppilaita ei voida ilman leimautumisen vaaraa siirtää toiseen tilaan rukoushetken ajaksi." https://kantelupukki.fi/rulings/lansi-ja-sisa-suomen-avi-22/

Uskonto/uskonnottomuus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi, jota koskee yksityisyyden suoja. Eduskunnan oikeusasiamies viittaa joulujuhlapäätöksessään mm. aivan tuoreeseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun (31.10.2019):

"Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on EIS 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään katsonut artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tuomioistuin on torjunut ajatuksen, että pelkästään perinteeseen vetoamalla voitaisiin vetäytyä ihmisoikeussopimuksen asettamista velvoitteista. EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan myös yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan (esim. Papageorgiou ym. v. Kreikka, 31.10.2019, kohta 89).

EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perustaa yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvitse paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voidaan päätellä, onko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koskee myös henkilöä, joka ei ole uskossa ja tähän vapauteen merkitsee puuttumista, jos valtio saa aikaan tilanteen, jossa henkilö joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ole uskossa (Grzelak v. Puola -tuomio 15.6.2010, kohta 87)."

Suomessa ei ole vielä implementoitu eli saatettu suomalaisiin säädöksiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kaikkia linjauksia Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, muun muassa uskontoa ja uskonnottomuutta koskevasta arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojasta ja julkisen vallan neutraalisuudesta. Ainoastaan oikeuden todistajan valan poistamista ja yhteiseen todistajan vakuutukseen siirtymistä koskevassa päätöksessä sitä on käytetty lakimuutoksen perusteluna. Ministerien ja virkamiesten juhlallista velvoittautumista koskeva asia on vaiheessa virkamiesvalan/virkamiesvakuutuksen osalta.

Jos perustuslakivaliokunta aikoo taas järjestää eräänlaisen "näytösoikeudenkäynnin", niin kuin sen vuoden 2014 päätöksentekoa oikeuskanslerinviraston vuosiraportin yhteydessä on luonnehdittu (Tuomas Ojanen), kannattaa miettiä, miltä apulaisoikeusasiamiehen päätöksen mollaaminen vaikuttaisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjausten valossa.

HUOM! Koulu voi todellakin erittäin hyvin päätyä myös siihen käytäntöön, että sen lukuvuoden ohjelmaan ei sisälly uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia. Tämä on nyt todettu myös Opetushallituksen ohjeessa (2018) selvästi. Silloin ei tarvitse järjestää myöskään erillistä rinnakkaista tilaisuutta, vaan opettajien ja rehtorien työ voi suuntautua kaikille oppilaille yhteiseen toimintaan. Tätä vaihtoehtoa on perusteltua nostaa keskustelussa myös esiin. Se pitäisi todeta eksplisiittisesti myös perustuslakivaliokunnan päätöksissä. Mahdolliset uskonnolliset tilaisuudet, mitä kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat tarjoavat erikseen koululaisille, opettajille ja vanhemmille, voisivat olla tarjolla vain kouluajan ulkopuolella, kuitenkin mahdollisesti niin että niistä voisi tiedottaa koulussa tai koululaisten huoltajille."

Tätä EIT:n linjausta, joka perstuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ei ole vielä implementoitu Suomessa. Alkutekijöissään vielä. Muutos!

Kannattaa huomioida, että kyseessä on aivan tuore, lokakuun lopussa 2019 annettu tuomio.

Voisivatko Suomen rehtorit paremmin, jos heidän ei tarvitsisi liittää oppilaitoksen toimintaan uskonnollisia tilaisuuksia,kuten jumalanpalveluksia tai hartaustilaisuuksia kirkossa eikä omissa tilassa sekä samaan aikaan Opetushallituksen ohjeiden mukaisia rinnakkaisia ei-uskonnollisia tilaisuuksia tai muuta ohjelmaa, esimerkiksi retkiä, jotka on valmisteltu hyvin ja joista on tiedotettu hyvin, ajoissa ja syrjimättömällä tavalla niin, että huoltajat voivat tehdä aidon valinnan ei-uskonnollisen ja uskonnollisen ohjelman välillä? Vähentäisikö se myös perheiden stressiä?

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan toiminnan tulee olla "uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta". Puolueiden osalta tuo tajutaan, kylän suurimmalla puolueella ei yleensä ole lupa järjestää yksin valistustilaisuuksiaan oppilaitoksissa, mutta yhden uskonnollisen yhdyskunnan eli ev.-lut. kirkon osalta linjaus ei toimi. Uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen ei kuulu laissa mainittuihin oppilaitoksen tehtäviin, joita rehtoreilla on hoidettavana kyllin ilman niitä.

Edelläsanottu tarkoittaa, että rehtorien ei tarvitse liittää oppilaitoksen toimintaan uskonnollisia tilaisuuksia. Opetushallituksen ohjeissakin mainitaan,että oppilaitos voi päätyä siihen, että lukuvuoden toimintaan ei liitetä uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia.

Mitä jos rehtorit tekisivät porukalla ja työnantajan eli kuntien tuella päätöksen,että aletaan noudattaa lain ja opetussuunnitelman perusteiden viitoittamaa uskonnollistaja katsomuksellista sitouttamattomuutta sekä tuota Opetushallituksenohjeidenerikseen mainitsemaa käytäntöä? Se olisi myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sitä koskevien Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaista, koska sekunnioittaisi arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa uskontoon tai uskonnottomuuteenliittyen.

Kristillliskonservatiiviset piirit haluavat koulun ei-uskonnolisia tilaisuuksia kirkkoon, mutta samat piirit eivät salli ei-uskonnollisia hautajaistilaisuuksia hautausmaidensa kappeleissa. RISTI ja RIITA yhteen soppii.

Lapset ovat niin puhtaita, mutta vanhat vainajat eivät....

Yksityisyyden suojasta pitää huolehtia samoin kuin vaalisalaisuudesta. Saa julistaa uskoaan ja puolueensaa hyvyttä, mutta saa olla kommentoimatta ja pitää kantansa ja katsomuksensa omana tietonaan. Vai mitä?

Tämän yksityisyyden suojan kanssa on vielä "kana kynimättä". Se voi aikanaan aiheuttaa kirkolisten piirien raivonpurkauksia ainakin tällä terapiakanavallaan.

Helsingin yliopiston uudessa oppaassa todetaan, että uskontoihin ja katosmuksiin liittyy mytös yksityisyyden suoja, että kenenkään ei ole pakko tuoda kantaansa julki.

Mitä mieltä olet seuraavasta tekstistä (ilman viitteitä)?: "Vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perustaa yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvitse paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella
tavalla, että siitä voidaan päätellä, onko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koskee myös henkilöä, joka ei ole uskossa ja tähän vapauteen merkitsee puuttumista, jos valtio saa aikaan tilanteen, jossa henkilö joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ole uskossa."

Kokonaiskäsitys ja -hallintä tässä implementoinnissa puuttuu. Paikoin tunnistettu, yleensä ei.