Onko jonkun tajuntaan hiippaillut intuitioon pohjaava, puhdistava ajatus luopua maallisesta omaisuudesta (tai sen koomisesta irvikuvasta)? Omaan tajuntaani on yhä enenevässä määrin. Mitä moisella saavuttaisi? Vapautta? Intuitiivisen energian virtaavuutta? Oleellisen näkemistä?
Luopua turhasta?
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen pikkuhiljaa, myynyt lahjoittanut aikanaan työssä ollessa hankkimiani kalusteita jne. Hyvin puhdistavaa. Tv,sohva,keittiönpöytä ja pari tuolia on. Olen miettinyt pienempään muuttoa. Tämä asunto aikanaan,kun oli lapsia, tuli hommattua . Riittäisi yksiö tai kaksio. Lapset aikuisia.
Minä myös olen vienyt paljon pois tavaraa. Ostin saippuaa ja puhdistin myös itseni.
Putipuhdas olo.
Kodittomat ovat sitten maailman vapaimpia ja onnellisimpia ihmisiä.
No, luonnonmullistukset tekevät kaikkialla lisää näitä, vapauttaen turhasta.
On tulipaloa, maanjäristyksiä, vedenpaisumuksia, myrskyjä; työttömyyttä ja sairautta...
Mikä sitten on turhaa? Kuka sen määrittelee?
Jotenki ryötäytynyt valloilleen tämmöinen ajattelutapa että pitää luopua jostakin. Miten se vaikuttaa köyhyyteen jos luovut jostakin?
Ennenmmin sen pitä olla niin että älä osta mitään tapeetonta.
.
Itse en luovu mistään siksi että muutkin, vaan siksi jos tavara menee rikki tai haluan vaihtaa sen.
En ole yhtään onnellisempi jos luovun jostain vain luopumisen vuoksi. Ihan älytöntä.
Tykkään että kodissani on kodikasta ja sen tekee tavarat huonekalut.
Kun yksi aloitaa kodin putsauksen niin jotkut seuraa perässä koska se on muodikasta. Nykyisin. Ei pidä matkia muita jos jotkut haluaa tyhjentää kodin, se on hullua. meillö on tavaraa ja pitää olla, ostan uusia jos haluan enkä kysele keneltääkään
Samaa mieltä enkä ymmärrä minäkään tätä konmaritus-hypeä. Jotkut ovat totaalisesti heittänyt pois turhaksi katsomiaan tavaroita. Voi joskus harmittaa, varsinkin jos ei voi enää ostaa tai muuten korvata?
Kun taas ostetaan ihan uutta, kannattaa miettiä kärsivällisesti onko siitä oikeasti hyötyä tai iloa pidemmäksi ajaksi.
Mulla vois olla vähän enemmän ainakin sisustusta, mutta ei oikein kiinnosta, ole ideoita, eikä rahaakaan tarpeeksi. Jotain olen netistä katsonut ja puhuttaisiin kymmenistä tuhansista, joten ei tule mitään. Yritän tosin pitää asunnon myös helposti siivottavana, sillä minun sorminäppäryydellä moni pikkuesine varmaan tippuisi käsistä. Sisustaminen ei ole kovin tärkeää mulle vaan ihan muut jutut.
lajijasuris
On juu ja sillä tiellä mennään!
Nykyään on vain repullinen vaatteita, polkupyörä, maalaamani taulut (intuition kautta), ja pieni mökki maaseudulla (vuokra 230e kk) .
Ei ole kaipuuta tavaralle tai muullekkaan sirkustouhulle mitä tämä maailma tarjoaa.
Samoilua kun jonnekin lähtee, ihmisten kanssa keskustelua jne.
Minulle sopivampaa ainakin.
Ja kyllähän se selkiyttää jos omasta tahdostaan luopuu.
Maailma näyttäytyy eritavoin tuolloin.
Tieto lisää tuskaa mutta vapauttaa.
Sääliksi käy näiden maallisten perässä juoksijoiden touhut , silmät puoli ummessa vaan juostaan tyhjänpäiväisten perässä läpi elämä sen kummemmin kyseenalaistamatta mitään.
Selvennys:
Omasta tahdostaan luopuu tavarasta siis.
Tyjä kotiko sitten ona perempi? On niitäkin lehdissä nähty kun ihmisillä ei ole mitään. Aivan mielenvikaista tohua. Siitä just tulee mielenvikaiseksi kun ei ole mitään.
Olen itse vuosia sisustanut kotiani, ja niin teen edelleen. Ostan uutta ja heitän vanhaa pois, mutta en sen vuoksi että niin pitäisi tehdä vaan koska haluan. Haluan että kotini on koti eikä tyhjä halli.
Miten käsität "juosta tyhjänpäiväisten perässä?" Kyllä itse ainakin juoksen siksi että etsin sitä mitä haluan koska vaihtoehtoja on niin ulkonäössä kuin hinnassa. Se on myös kyseenalaistamista.
Tyjässä kodissa on tyhjiä ihmisiä.
Tyhjä omasta egosta on hyvä asia ja tyhjyys = mielenrauha.
Ei koti tyhjä ole vaan siellä on ainoastaan tarpeellinen eikä turhaa roinaa.
Miksi haluat?
Täytätkö sisäistä tyhjiötä sillä?
Halajat muttet koskaan täyty siitä tavarasta jota hamstraat.
No voi helevata, koko ajan pidät keskustelua yllä noin kun lydät aina valitetavaa.
Kodikas koti on jokaiselle omanlainen.Minätykkään että on matot lattialla, verhot ikkunoissa on huonekaluja ja kukkia ym ym!
EN MINÄ HAMSTRAA!!! Jos tajuut mitä se sana tarkoittaa. Hamstraaminen tarkoittaa että ostaa samaa tuotetta paljon eikä pysty kuluttamaan sitä mitä ostaa.
Minä ostan kotiini tavaroita jotka sinne sopii ja ja jotka miellyttää silmää, se on sisustamista. Yleensä tarvat menevät rikki tai kyllästyttävät ja ne viedään pois, ei uutta osteta niiden päälle.
Jos tuli menee rikki, vien sen pois ja ostan uuden tilalle.
Hamstraaminen ja sisustaminen ja korvaava tuote on aivan eri asia.
Olet tosi hassu, leikit fiksua mutta teet itsestäsi idiootin.
Eli tarvitset oman olemisesi tueksi tavaraa ja höttöä ympärillesi.
Se on ihan ok , se on sinun juttusi.
Mutta se ei ole minun juttuni.
Voi helevata! Mitä tekisit tyhjässä huoneessa jossa ei olisi mitään? Itsellä on tavaraa siksi että ne kuuluu kotiin ja tekee olon mielekkääksi. Sinä siis seisot tyhjässä huoneessa keskellä lattiaa!! No se on sun tyylisi. Miksi maksat tyhjästä huoneistosta? Voisithan seistä vaikka kadulla, se ei maksa mitään.
Minulla ei ole höttöä, minulla on huonekaluja ja omia tavaroita. Ne kuuluu mulle ja siitä tulen iloiseksi. En ikinä myisi niitä sinulle!
Kovasti puolustat tyhjyyttä kun sulla ei ole varaa mihinkään.
"tavaraa siksi että ne kuuluu kotiin ja tekee olon mielekkääksi"
"Ne kuuluu mulle ja siitä tulen iloiseksi"
Ei ne sinulle kuulu , nekin maatuu kuten kehosikin joka ei ole sinun omaisuuttasi vaan kaikkeuden omaisuutta.
Ai jaa sinä vedät tuota linjaa. No sittenpä ei tarvi enempää kommentoidakkaan tätä.
Minä jo ajattelin ja ihmettelin ettei ole terve ajattelutapa, niin eihän se ollutkaan.
Eikö omaisuutesi ja kehosi muka maadu lopulta?
Jos luulet toisin niin kannattaisi terveyttä miettiä sillä suunnin.
Minä en kykenisi elämään pienessä yksiössä, johon mahtuu vain pöytä, tuoli, sänky, TV.
Ei kunnon keittiötilaa tai paikkaa kirjahylylle edes. Saa asua kuin jossain vankilan sellissä. Ikean mainoksissa on tosiaan minimaalista, kun isoäiti nukkuu lastenlasten kanssa samassa huoneessa kerrossängyssä. Kellään ei ole yksityisyyttä ja rauhaa.
Minä luen, voimistelen, puuhaan kotona kaikenlaista. Tarvitsen tilaa ja yksinoloa!
Jos joutuisin elämään TV:n kanssa, tulisin sänkypotilaaksi.
Ulkoilen paljon ja ne hikiset vaatteetkin ja kengät täytyy vaihtaa ja hoitaa.
Jos minulla on tarpeetonta tavaraa, niin onhan se tarpeetonta silloin toisillekin!
Tarvitsen vaihtelua päivän mittaan! Tosin olen antanut paljon pois tarvitseville.
Joskus vain ilahduttaakseni jotain.