Olen juuri palannut kauniista latinankielisesta messusta p. Joosefin kunniaksi oratoriaanien luota. Filipo Neri'n esimerkin mukaan elavat oratoriaanit olivat paikalla monilukuisesti ja saarna jonka saantokunnan provinsiaali antoi oli kaunis - se kasitteli Joosefin siveyden lahjaa, josta todistaa hanen ikonografinen merkkinsa valkoinen lilja. Muistan Suomessa ollessani kuinka eraalla papilla oli kaunis ja syvallinen devootio juuri p. Joosefia kohtaan. Toivottavasti Herramme kasvatti-isan elama ja usko jatkavat viela Suomen ja suomalaisten kannattelua kilvoittelunkin keskella.
Siunattua Joosefin, Jumalan Aidin Neitsyt Marian puolison ja Herramme Jeesuksen kasvatti-isan, juhlapaivaa,
Ignatius
Siunattua Joosefin, Jumalan Aidin Neitsyt Marian puolison ja Herramme Jeesuksen kasvatti-isan, juhlapaivaa,
Ignatius
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos, sitä samaa Sinullekin!
En ehdi tuonne Marian kirkon hiljentymisiltapäivään, josta joku täällä jo kysyikin, mutta yritän minäkin mennä messuun illalla, koska palmusunnuntain päämessu jää valitettavasti perhesyistä väliin:(
No, toivottavasti pääsen huomennakin iltamessuun!
...olet syönyt jäätelötötterön ja palannut kauniista messusta, jota en epäile, toistan kysymykseni?
Sinulle on tuttu Lawrence´n novelli "Mies joka kuoli". Siinähän kerrotaan ylösnousseesta Jeesuksesta, joka lähtee vaeltamaan maan päällä iloisena siitä, ettei
hänellä enää ole mitään tehtävää ja evankeliumia, löytää ilmiöiden hämmästyttävän kuohuvan maailman ja lopulta myös uuden fyysisen yhteyden elämään nuoren isiksen papittaren temppelissä.
Olisi mielenkiintoista kuulla, missä suhteessa tämä poikkeaa Brownin kirjasta. Brownin kirjassa Jeesus löytää elämänkumppanin ennen kuolemaansa, Lawrence´n novellissa kuolemansa jälkeen.
Vai onko ero siinä, että Brownin kirja kritisoi katolista kirkkoa, Lawrence ei sitä ilmeisesti kirjoissaan tee, vaan keskittyy filosofoiden yhteen asiaan, jota ei liene tarpeen toistaa.
Se siveyden lahja, joka oli ominaista Joosefille tuntuu olevan D.H.Lawrencelle perin vieras.
Jokainen tietenkin saa lukea sitä kirjallisuutta mitä haluaa, mutta minusta Lawrence´n novelli "Mies joka kuoli" kuuluu samaan kastiin Brownin esittämien "rituaalien" kanssa.
Pääsiäisterveisin
K-J
En malta olla kysymättä, asutko Englannissa? London Oratoryssa Brompton Roadilla on varmaan Euroopan kaunein liturgia! Ei ole pakko vastata jos et halua paljastaa olinpaikkaasi...:)
Inkku hölmöilee Roomassa, jossa myös minä työskentelen. Lontoon Brompton Oratoryn sulkemishanke etenee riuskaan tahtiin täällä Vatikaanissa. Kirkko ollaan sulkemassa ja myymässä muuhun käyttöön ja oratoriaanien toimintaa Brittein saarilla rajoitetaan huomattavasti. Tällä hankkeella on voimakas kannatukseni.
millaiseksi onkaan täällä sensuuri päässyt? Eikö edes saa enää Vatikaanin arvostettu virkamies kirjoittaa tänne, että maailmassa on olemassa sellainenkin asia kuin Pantera-hypoteesi eli että on olemassa perimätietoa, jonka mukaan jeesuksen biofaija olisi roomalainen sotamies. Panteraa on perimätieto tarjonnut iskän nimeksi.
Miksi tuollaisia juttuja pitäisi täällä "pohtia"? Aihe sopisi paremmin vaikkapa jollekin von Däniken -palstalle tai Rauni-Leena Luukkasen tai jonkun muun huuhaan hengenheimolaisten chattiin.
vapaa ja niin sen pitää ollakin. Hyvä on katolisella palstallakin välillä keskustella muustakin kuin teologisesta huuhaasta, katolilaiset kun usein tuntevat Raamatunkin nolostuttavan huonosti.
Pantera-hypoteesihän on vanha juttu. Neitseestä syntymisen kiistäminen jne on sekin jo parin tuhannen vuoden takaa, samoin ylösnousemuksen kiistäminen ja mikä milloinkin. Jeesuksen messiaanisuus on sen verran kova pala, että sitä on aina yritetty vesittää. Myös älyllisemmät kokevat helposti että on tyhmää uskoa Sana sellaisena kuin se on ja siksi täytyy keksiä noita "teorioita".
Pantera-teoria ei liity mitenkään huonoon raamatuntuntemukseen, koskapa Raamattu ei sellaista mitenkään esitä tai tue, päinvastoin se kertoo Jeesuksen syntyneen neitseestä.
Ja huuhaata tämä palsta on muutenkin silloin tällöin. Mua ehkä voidaan pitää herkkäuskoisena uskoessani Raamattuun, mutta niin herkkäuskoinen en ole että uskoisin Pater Vaticanusin olevan joku Vatikaanista. Junavessat ja topot toki tekevät palstan piristäväksi omilla kirjoituksillaan, mutta lienee selvää että huuhaata se heidän ulosantinsa on noin kokonaisuuden kannalta.
19.3.2004 jää historiaan Suomen tieliikenteen synkimpänä päivänä.