BRITANNIAN EU-ero- eli brexit-prosessin ajan lähes jokaisessa käänteessä selittäjänä on ollut henkilökohtainen motiivi: puolueen, puoluejohtajan tai pääministerin pyrkimys ajaa omaa tai puolueensa etua.
Uusimmassakin käänteessä kyse on omasta edusta. Britannian Brexit-puolueen johtaja, maan politiikkaa pitkään hämmentänyt Nigel Farage ilmoitti, että hänen puolueensa ei haasta joulukuun vaaleissa konservatiivien ehdokkaita konservatiivien hallitsemissa vaalipiireissä. Niitä on Britanniassa 317. Muissa vaalipiireissä Faragen joukot taistelevat.
Ratkaisu on suuri helpotus konservatiiveille, hallitukselle ja pääministeri Boris Johnsonille. On vaikea uskoa, että tällainen ratkaisu olisi syntynyt pelkästään Brexit-puolueen sisällä ja ilman konservatiivien tekemiä tarjouksia.
Konservatiivien on nyt paljon helpompaa suunnata parlamenttivaaleihin: konservatiivien Brexit-puolueen puoleinen reuna pitää. Äänestäjille ei ole konservatiivien hallitsemissa vaalipiireissä tarjolla toista vaihtoehtoa EU-erolle, Faragen hellimää ehdotonta ja kovaa EU-eroa. Konservatiivit voivat puolustaa rauhallisin mielin Johnsonin mallia – ja puolustaessaan he tulevat varmistaneeksi sen, että heitä ei työnnetä puolueessa syrjään. Johnson taas saa näin eräänlaisen uskollisuudenvalan valituilta. Hän on aiemmin erottanut puolueesta niitä, jotka eivät ole tukeneet häntä brexit-prosessissa.
Faragen ratkaisussa on runsas ripaus oman edun tavoittelua. Jos Farage olisi vienyt joukkonsa haastamaan konservatiivit, hän olisi uhannut konservatiivien vaalimenestystä ja samalla koko EU-eroa. Farage olisi haastanut käytännössä itsensä: kaiken sen työn, jota hän on tehnyt vuosien varrella Britannian EU-eron eteen. Täydellinen uskollisuus omille tavoitteille olisi tuhonnut omat tavoitteet täydellisesti.
Ratkaisussa on kyse siitä, millaisen poliittisen testamentin politiikan ehtoopuolelle siirtynyt Farage jättää – siitä, missä yhteydessä hän haluaa tulla muistetuksi. EU-eron vaarantajana vai ihmisenä, joka – ah, suuren pyyteettömyyden siivittämänä – poistui näyttämöltä kohdattuaan nuolet julman kohtalon ja asetuttuaan tukemaan kahdesta pahasta pienempää.
HS
Uusimmassakin käänteessä kyse on omasta edusta. Britannian Brexit-puolueen johtaja, maan politiikkaa pitkään hämmentänyt Nigel Farage ilmoitti, että hänen puolueensa ei haasta joulukuun vaaleissa konservatiivien ehdokkaita konservatiivien hallitsemissa vaalipiireissä. Niitä on Britanniassa 317. Muissa vaalipiireissä Faragen joukot taistelevat.
Ratkaisu on suuri helpotus konservatiiveille, hallitukselle ja pääministeri Boris Johnsonille. On vaikea uskoa, että tällainen ratkaisu olisi syntynyt pelkästään Brexit-puolueen sisällä ja ilman konservatiivien tekemiä tarjouksia.
Konservatiivien on nyt paljon helpompaa suunnata parlamenttivaaleihin: konservatiivien Brexit-puolueen puoleinen reuna pitää. Äänestäjille ei ole konservatiivien hallitsemissa vaalipiireissä tarjolla toista vaihtoehtoa EU-erolle, Faragen hellimää ehdotonta ja kovaa EU-eroa. Konservatiivit voivat puolustaa rauhallisin mielin Johnsonin mallia – ja puolustaessaan he tulevat varmistaneeksi sen, että heitä ei työnnetä puolueessa syrjään. Johnson taas saa näin eräänlaisen uskollisuudenvalan valituilta. Hän on aiemmin erottanut puolueesta niitä, jotka eivät ole tukeneet häntä brexit-prosessissa.
Faragen ratkaisussa on runsas ripaus oman edun tavoittelua. Jos Farage olisi vienyt joukkonsa haastamaan konservatiivit, hän olisi uhannut konservatiivien vaalimenestystä ja samalla koko EU-eroa. Farage olisi haastanut käytännössä itsensä: kaiken sen työn, jota hän on tehnyt vuosien varrella Britannian EU-eron eteen. Täydellinen uskollisuus omille tavoitteille olisi tuhonnut omat tavoitteet täydellisesti.
Ratkaisussa on kyse siitä, millaisen poliittisen testamentin politiikan ehtoopuolelle siirtynyt Farage jättää – siitä, missä yhteydessä hän haluaa tulla muistetuksi. EU-eron vaarantajana vai ihmisenä, joka – ah, suuren pyyteettömyyden siivittämänä – poistui näyttämöltä kohdattuaan nuolet julman kohtalon ja asetuttuaan tukemaan kahdesta pahasta pienempää.
HS
Vastaukset 1
Vanhimmat
Farage siis lykkää valekamunsa Johnsonin vaalivoittoon?
Saa nähdä, onnistuuko...