Kuinka kauan kyseisten tutkimusten jälkeen on "turvassa", teoriassa.
Onko olemassa joku ärhäkkä ruoansulatuskanavan syöpätyyppi, joka voi aktivoitua nopeasti ? Tai haima- tai maksasyöpä tms ?
Onko olemassa joku ärhäkkä ruoansulatuskanavan syöpätyyppi, joka voi aktivoitua nopeasti ? Tai haima- tai maksasyöpä tms ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kai syövät sentään muutamassa päivässä kehity havaittavaan muotoon.
No en sitä tarkoittanutkaan tietenkään !
Toiset lääkärit sanovat, että on "turvassa" 5-6 vuotta, toiset 3 vuotta
ja joku syöpä, esim. peräsuolisyöpä voi kehittyä nopeamminkin ?
Sitten riippuu vielä siitä, onko otettu tarpeeksi ja "oikeasta" paikasta näytepaloja.
Koska lääkärienkin arviot on erilaisia, kysyn, jos jollakin on kokemustietoa asiasta.
ap.
Kukaan ei ole ennustaja eli ei voi sanoa tuleeko jotain ja jos niin kuinka pian.
Itse olen ollut ekan kerran gastroskopiassa vuonna 1993 eikä ole vieläkään tullut syöpää. Tosin se gastro on tehty myöhemmin useampaankin kertaan.
Tähystyksiä ei tehdä lainkaan pelkästään sen takia että potilas epäilee onko jotain tullut, niihin tarvitaan aina jokin aihe, oireilua tai muuta syytä epäillä jotakin.
Multa otettiin vuosi sitten koepala maksasta ja siinä tuli joku pieni sisäinen vuoto, mietin itsekin jälkeenpäin että onkohan se saanut vahinkoa aikaan, sitähän ei voi tietää.
Ei kannata pyöritellä turhia pelkoja ja luuloja, usein kyllä huomaa jos on jokin pahasti vialla vatsassa tai suolistossa.
En pyörittele turhia pelkoja päässäni. Ensimmäiset tähystykset tehtiin syystä,
ja nyt on veriarvoissa muutoksia, vatsan toiminnoissa ja oloissa muutoksia ja eräs syöpämerkkiaine marginaalisesti koholla.
Lääkäriltä ei selkeää vastausta saa, enkä vaadikaan, koska sellaisia ei ole. Jokainen tapaus on erilainen. Syöpä on huonosti ennustettavissa. Siksi kysyn jos kellään on kokemustietoa.
Kuinka nopeasti joku syöpä voi ilmaantua tai edetä ?
Ei sen kummempaa.
ap.
Syöpähän etenee nopeastikin varsinkin jos selvät oireet jo olemassa. Kaveri sai keuhkosyövän joka oli löydettäessä jo niin pitkällä että kuoli alle kolmen viikon.
Sitähän ei kukaan voinut tietää kauanko se syöpä oli jo ollut keuhkoissa.
Niinpä. Keuhkosyöpä on juuri sellainen syöpä joka saattaa pysyä piilossa varsin pitkäänkin. Vasta kun kasvain alkaa olla niin suuri että aiheuttaa oireita, se huomataan. Riippuu myös paljon missä kohtaa keuhkoissa se sijaitsee.
Duodecim:
"Syöpä kasvaa alussa hyvin hitaasti. Arvioidaan, että kestää keskimäärin noin kymmenen vuotta ennen kuin yhdestä pahanlaatuisesta solusta kasvaa senttimetrin läpimittainen kasvain. Siten muutaman viikon viivästyminen hoidon aloittamisessa ei useimmiten vaikuta ennusteeseen. Tässäkään suhteessa syöpä ei ole yksi tauti. Joukkoon mahtuu useita hyvin hitaasti ja pieni joukko hyvin nopeasti kasvavia syöpiä. Suuri osa esimerkiksi eturauhassyövistä kuuluu hitaasti kasvaviin "kiltteihin" syöpiin, jotka eivät miehen elinaikana aiheuttaa varsinaista haittaa. Vanhan sanonnan mukaan eturauhassyövän ennuste on useimmiten niin hyvä, että siihen ei kuolla vaan sen kanssa kuollaan.
Syövän keskimäärin hitaasta kasvusta kertoo keuhkosyöpäriskin muuttuminen tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Sairastumisvaara alkaa hitaasti pienentyä jo parin vuoden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta, mutta kestää reilusti yli kymmenen vuotta ennen kuin riski palaa ei-tupakoivien tasolle. Keuhkosyövän vaarallisuus johtuu osaksi siitä, että se löydetään useimmiten niin myöhään, että hoidot eivät enää auta."
Haimasyöpä tai maksasyöpä eivät näy kolonoskopiassa tai gastroskopiassa. Maksasyöpä on myös melko hiljainen ja alkaa antaa oireita vasta kun se on jo niin iso että alkaa venyttää kudosta. Se on kitenkin melko harvinainen Suomessa, noin 500 uutta tapausta vuosittain, ja se ei koskaan tule terveeseen maksaan. Vaatii kehittyäkseen esim. maksakirroosin tms.
Turhaa syövän pelkoa ei kannata kantaa. Jos tutkimukset on tehty ja kaikki hyväksi havaittu voi rauhallisin mielin jatkaaa elämää!
Kirjoitat ettei lääkäriltä saa selkeitä vastauksia. Jos tilanne on se että verikokeissa on jotain ja merkkiaineet koholla ym. oireita vielä päälle, niin eikö se lääkäri voi teetättää mitään tutkimuksia. Tähystykset uusiksi tai kuvauksia.
Kunnallisesti en pääse mihinkään ihan pian, ihan kuin pitäisi odottaa, että tilanne huononee
ja mieluummin kuolisin, koska olen eläkkeellä, ei eläkeläiseen "haaskata" yhteiskunnan rahaa pääkaupunkiseudulla.
Yksityistä harkitsen kohtapuoleen, kunhan saa rahaa säästymään.
Ainakin labraan menen, merkkiaineet ym. ei maksa ihan maltaita.
On kyllä tuttua tuo kunnallisen puolen touhu. On totta ettei mitään tehdä/tapahdu ajoissa, odotetaan että tilanteet pääsevät pahaksi.
Luulisi että olisi jollain lailla edullisempaa jos jotain tehtäisiin sairauksille varhaisessa vaiheessa.
Eikä ole potilaankaan kannalta mukavaa sairastaa pitkiä aikoja. Tietysti eihän se kellekkään muulle kuulu kun on kovia kipuja ja elämästä ei voi nauttia huonossa kunnossa, eihän ne lääkärit ym. ole kipeitä.
Nykyään tuntuu etteivät ihmiset välitä enää muista ihmisistä paljon yhtään, ennen sentään ajateltiin muitakin kuin omaa itseä.
Itse olen ainakin jo täysin väsynyt huonoon yleisvointiin joka on ollut seuranani jo viisi vuotta, kun elämässä olisi paljon muutakin tekemistä kuin erakoitua kotona.
Nyt olen selkäleikkausjonossa mutta siinäkin menee n. 6 kuukautta ennenkuin pääsen.
Mullahan ne on jalat puuduksissa ja kovat kivut, ei kellään muulla. Miksi muiden tarvitsisi siis tehdä tai välittää asiasta yhtään mitään.
Alkaa vaan niin ottaa päähän, joinain päivinä tosi paska fiilis mutta onneks joinain myös sitten parempi. On vaan mentävä päivä kerrallaan kun ei muutakaan voi. On pakko jaksaa. Onneksi vielä sisua riittää.
Aivan niin ! Ajoissa aloitetut tutkimukset ja ajoissa tehty hoito tulisi yhteiskunnalle edullisemmaksi ja ennenkaikkea helpottaisi
potilaan elämää, sairaudet aiheuttavat psyykkistäkin taakkaa.
Kun on joutunut huonoon kuntoon, kuntoutuminenkin tulee maksamaan enemmän.
Tsemppiä sinulle !
Kukaan ei ole tässä elämässä turvassa mistään. Jo huomenna voit jäädä auton alle taikka sitten voi tapahtua muuta. Syöpäsairailla on omat hoitajansa, joilta kysyä itseä vaivaavia asioita. Mutta tosiasia on se, että me kaikki vanhenemme, eikä mitään turvaa mistään ole olemassakaan. Ainakaan täällä maan päällä.