Onko kokemusta luokkaeroista suhteessa?

Tuntuu että tässäkin asiassa se menee niin että mies on se korkeampiluokkainen ja nainen matalampiluokkainen, eli hypergamia pätee.
Tai sitten jos naisella on rahaa ja statusta niin sitten pitää hypergamioida se reilusti nuorempi komea mies.

Exän vanhemmat pitivät orjana.

Nykyisen kanssa ei ongelmia ole ollut. Rakkaani onkin kasvatettu rakkaudella. Hän tietää elävänsä etuoikeutettua elämää. Osaa kuitenkin asettua toisen asemaan.

Tekee paljon hyvää vapaa-aikanaan.

Ei tästä pisteestä voi enää alemmas mennä..

Vaikea olla huono itsetuntoinen kaveri kun ei oo mitään menetettävää.


Kaikki naiset on ylempitasoisia.. :D

"Helsinkiläisperheen julkisivu oli kunnossa, mutta kulissien takana onnellisuusmuurissa oli isoja säröjä.

- Ulospäin kaikki näytti hyvältä. Ja sitten siellä neljän seinän sisällä tapahtui asioita, joita lähipiirinkään oli vaikea uskoa."

Tälläistä se on monessakin perheessä eikä tarvitse olla edes yläluokkainen.
Ne on ne nykyajan kriteerit jotka ajaa tälläiseen. Varsinkin useimpien naisten kriteerit.

Yläluokasta ja alaluokasta en mitään tiedä, mutta olin seitsemän vuotta parisuhteessa ja avoliitossa miehen kanssa joka tienasi puolet vähemmän kuin minä. Oli lähes kouluttamaton, ts. pakollinen oppivelvollisuus suoritettuna ei muuta. Ei eläessään ollut lukenut yhtäkään kirjaa, tuskin riviäkään kirjasta.
Itse olen kouluttautunut koska halusin hyvän turvatun toimeentulon ja vakaan elämän. Mielenkiinnon kohteemme ja elämänkatsomuksemme oli kaukana toisistaan. Siitä huolimatta meillä oli hauskaa yhdessä! Meillä oli myös yhteisiä juttuja ja tekemistä.
Asumiskulut jaoimme keskenämme, samoin sähkö- yms. laskut. Kumpikin maksoi oman ruokansa ja muut henk. koht. menonsa. Mies olisi halunnut naimisiin ja lapsia, minä en.
Suhde päättyi kun halusin päästä uralla eteenpäin ja siihen ilmaantui mahdollisuus muuttamalla pois Suomesta. Hän ei halunnut muuttaa. Siispä lähdin yksin. Emme eronneet riidoissa ja puhevälit säilyi. En voi sanoa että koskaan rakastin häntä, eikä hän minua vaikka niin väitti. Pääsi kuitenkin niin helposti yli lähdöstäni ja erostamme. Olimme lähinna tosi-hyvä-kaveri suhteessa.
Nyt olen asunut toisessa maassa vuosia ja asettunut tänne. Yhteys eksään on hiipunut, en tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu.

Ei mitään väliä jos tykkää toisesta ja mies kohtelee naista hyvin niin ei ole välii mitä tienaa. Mun mies ei tienaa juuri mitään on työtön, tienaan neljä tonnia. Mieheni tekee pätkätöitä ja tienaa tonnin tai 500 euroa kuukaudessa tai on työtön.

Jos kaikki alkaa luokkaeroja katselemaan niin ei juuri kukaan olis parisuhteessa. Aina toinen tienaa vähemmän ja jos alkaa etsimään sellaista ihmistä joka tienaa enemmän ja on hyvä kumppani myös niin ei tule mitään saa etsiä aika kauan.

Riippuu varmaan elämäntyylistä. Jos esim molemmat haluaa matkustella paljon, mutta toisella ei rahat riitä, niin onhan se ongelma. Tai toinen haluaa syödä kallista ruokaa.

Eipä juuri kokemuksia, itse olen viihtynyt vähävaraisenkin miehen avopuolisona ja aina vähät jaettiin ja kumpikin sai mitä halusi, kun ei kumpikaan liikoja halunnut. Toisessa suhteessa miehellä oli kämppä ja hyvä palkka. Hän olisi halunnut, että maksan asumisesta hänelle, vaikka tein mukisematta aina kaikki kotityöt. Itselläni tuolloin keikkatyö, josta välillä irtosi miehen palkkaa parempi raha. Nauroin ja kieltäydyin törkeästi vidduillen. Asiasta ei sen enempää puhuttu, taisi vaan ahnastella.

Itseäni ei kiinnosta kalliit huvit, viihdyn kotona ja urheiluharrastuksessa. En juurikaan kaipaa yhteisiä harrastuksia puolison kanssa muutenkaan, inhottaa kaverisuhde/läheisriippuvuus. Jos arjen ja sängyn jakaa, niin eikö siinäkin ole jo tarpeeksi? Pitääkö rahat ja kaikki aikakin jakaa? Yök.

Ei ole mitään luokkaeroja (ne ovat kommareiden höpinöitä), mutta markkina-arvojen tasoeroja on kyllä. Naiset pyrkivät naimaan itseään tasokkaamman miehen. Tätä kutsutaan hypergamiaksi.

"Kun toin professorin pojan ensi kertaa kotiini näytille, työväenluokkainen äitini sanoi hänelle, että minua saa puolisona komentaa, jos en osaa käyttäytyä. "

Fiksu äiti. Ymmärsi, että nainen tarvitsee kuria,