Armon halpana pitäminen

Ihmiskunnan lunastus, kaikkien ihmisten mitä ikinä on elänyt tai joille ihmisruumis on edes alulle kehittynyt, on kokonaan Jumalan teko. Jumala on suorittanut pelastustekonsa omalla tahtopäätöksellään. Tämä kaikkien ihmisten pelastusteko sinetöitiin Golgatalla missä Jeesus Kristus kuoli. Pyhä Henki on ylösnousemusvoimaa ja kastaa meidät ihmiskuntana Kristuksen Jeesuksen kuolemaan. Pyhä Henki näyttää toteen myös yksilöihmiselle sen valtavan Pelastuksen, jonka Jumala teki Kristuksessa lunastaessaan koko ihmiskunnan. Jos olemme tulleet Pyhän Hengen kautta tuntemaan Kristuksen mielen, niin ymmärrämme ettei Jeesus olisi noussut kuolemasta ellei koko ihmiskunta olisi tullut pelastetuksi. Jeesus takuulla jäi viimeiseksi ja katsoi että Tuonela tyhjennettiin ihmisistä, ennen kuin kuolema ja tuonela tuhottiin olemattomiin tulijärvessä.

Luterilainen Raamattu on tehnyt käännösvirheillään Kristuksen Jeesuksen uskosta minän uskoa. Apostolinen tunnustus Jeesus on Kristus, myöhemmin Jeesus Kristus on Herra sai väistyä näin ekumeenisen tunnustuksen ”minä uskon…” tieltä. Tämä on mahdollistanut sen, että kokonaan Jumalan suorittama pelastusteko on siirretty taas kokonaan ihmisen harteille. Kun Kristuksen usko, muuttuu minän uskoksi niin silloin pelastus ei olekaan Kristuksessa vaan uskossa. Ja vieläpä niin, että kun valheellisesti väitetään ihmiskunnan olevan kadotettu (tässä ei tunnusteta Kristuksen Jeesuksen kuolemaa), niin ihmisen MINÄ pelastaa oman MINÄNSÄ oman MINÄNSÄ uskolla. Tämä tällainenhan on mitä suurinta omavanhurskautta ja luottamista omaan MINÄÄN. Pyhä Henki näyttää meille toisen Tien. En enää minä, vaan K R I S T U S. Pyhässä Hengessä ihminen taipuu Jumalan tahdosta kieltämään oman itsensä (MINÄN) kaikkine uskonratkaisuineen ja hyväksyy osalleen Jumalan ratkaisun. Tässä Jumalan ratkaisussa KOKO IHMISKUNTA ON LUNASTETTU KRISTUKSEN JEESUKSEN SOVITUSTYÖN KAUTTA.

”Pelastus on lahja, joka vastaan otetaan uskolla…!” meille usein sanotaan. Tässä epäraamatullisessa opetuksessa on kaiken omavanhurskauden siemen. PELASTUS EI OLE LAHJA! USKO, JOKA NÄKEE PELASTUKSEN, ON JUMALAN LAHJA. Ihminen ei voi ottaa vastaan mitään, ellei hänelle anneta sitä ylhäältä. Siksi Paavali ja kaikki apostolit ja allekirjoittanut ovat olleet Jumalan tahdosta uskossa. Usko ei ole joka miehen, mutta Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Näin opettaa Pyhä Henki ja Raamattuunkin se on kirjattu.

En olisi niin huolissani ja tästä paasaamassa jos ihminen muutamassa vuodessa uskoon tultuaan tulisi pois lain alta. Siirtyisi omasta uskon ratkaisusta Jumalan ratkaisuun. Oman minä uskosta Kristuksen Jeesuksen uskoon (tätä tarkoittaa muuten Room. 1:17). Adamista Kristukseen. Nyt on kuitenkin niin että ns. seurakunnat (porton tyttäret) saarnaavat vanhalle ihmiselle ja julistavat tuomiota ja valhetta. Minä paisuu näissä kokouksissa suuriin mittasuhteisiin, mutta Kristus pysyy ristillä sydämessä. Pienimmät kotiseurakunnat ovat kitkerimmin julistamassa helvetin tuomiota ja omaa uskoa ja omaa ratkaisua. Nämä ekumenian vastustajat ovat itse mitä suuremmissa määrin ekumenisia. Oppi helvetin ikuisesta piinasta on katolinen oppi, joka hyväksyttiin 450 luvulla kirkolliskokouksessa. Apostolit julistavat täydellistä pelastusta Jeesuksen Kristuksen ristinuhrin kautta. Alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua, mutta oli Totuus Pyhässä Hengessä. Kyllä Raamattua kannattaa lukea. Jos mahdollista niin Novumista sanasta sanaan käännöstä. Selitykset kannattaa jättää oman arvoonsa, ja kuunnella Pyhän Hengen ääntä. Novumin selitykset on laatinut ekumeeninen komitea, joka uskoo enemmän helvetin piinaan kuin Jumalan armoon.

Oman minän pyhyys on itse valitun Jumalan palveluksen petollinen muoto, koska siinä minusta on tullutkin pyhä. Minä en olekaan enää sellainen ylpeä, juoppo tai huorin tekijä. En sellainen kun muut ihmiset ja ylistän ja kiitän siitä Jumalaa (Luuk. 18:11). Ja tästä voi seurata vielä hurmoskin, jossa nähdään petollisia näkyjä. Paavali joka tuli vaelluksensa kehittyessä ”pyhistä halvimmasta” ”suurimmaksi syntiseksi” ei halunnut omistaa tätä vanhurskautta, joka tulee omilla teoilla ja ratkaisuilla. Kristus on ainoa vanhurskaus, jolla on todellista merkitystä. Jos en hyväksy päälleni sitä vanhurskautta joka on kaikkien ihmisten päällä Kristuksen tähden (Room. 5:18), niin pystytän aina omaa vanhurskautta. Se on ihan sama mainitaanko siellä Jeesus vai ei. Kristus on ainoa tosi syyttömyys ja viattomuus, mutta minulle se tulee viimeisenä kaikista.

- Reijo Karhunen -

Psalmeissa sanotaan: Herran puheet ovat kirkkaat, niinkuin selitetty hopia saviastioissa, seitsemän kertaa koeteltu.
Ja Hoosea kirjoittaa: Hän tekee meitä eläväksi kahden päivän perästä; kolmantena päivänä hän meitä virvoittaa, niin että me saamme elää hänen edessänsä.
Nämä sanat saavat mielenkiintoisella tavalla täyttymyksensä Paavalin roomalaiskirjeen 6. luvun alussa. Kuinka? Siten, että Paavali toteaa SEITSEMÄN KERTAA meidän kuolleen yhdessä Kristuksen kanssa. Uskon, että tuo ei ole sattumaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mainitseeko yksikään Raamatun kirjoittajista milloinkaan jotakin asiaa SEITSEMÄN kertaa peräkkäin. Samaisen luvun alussa Paavali puhuu TIETÄMISESTÄ, kolme kertaa. Ja sitten tuohon tietämiseen perustuvasta johtopäätöksesta (jae 11): te OLETTE kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Siis: OLETTE, ei: TULETTE. (Eli EI niin kuin käärme sanoi Eevalle: "Te TULETTE...")
Kuinka psalmeissa ennustetaan tämä asia? "Heretkää/lakatkaa ja TIETÄKÄÄ, että minä olen Jumala." Me emme kykene todellisesti lakkaamaan emmekä herkeämään muutoin kuin kuolemalla; meissä on aina pyrkimistä, halua, kuvitelmaa omista kyvyistämme, itseluottamusta, väärää nöyryyttä jne. Mutta kuollessamme me herkeämme ja lakkaamme kaikesta. Ja tämän(kin) Kristus sai jo meissä aikaan viedessään meidät kanssaan ristille! 😂 Tämä on niin tärkeä asia, että Paavali haluaa mainita tämän seitsemän kertaa peräkkäin.

Ihmisiä kiinnostaa lähinnä jonkun kansanedustajan homovastainen kampanjointi ja tuon kampanjoinnin vastainen kampanjointi, muttei Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa. Tähän on tultu.

Uskovien puhe pitää sisällään paljon käsitteitä, jotka loistavat poissaolollaan Raamatussa. Yksi sellaisista on "halpa armo". Tällaisia kasvannaisia on paljon. Mistäköhän se kertoo?
Jos me pohdimme Kristuksen uhria ja sitä, millaisia syntejä se kattaa, kumpi näkemys pitää tuota uhria halvempana - sekö, jonka mukaan uhri kattaa ainoastaan rajallisen määrän syntejä ja sisältää lisäksi ehtoja astuakseen voimaanja pysyäkseen voimassa, vaiko se, jonka mukaan tuo uhri kattaa rajattoman määrän syntejä ja tulee voimaan ilman ehtoja? Entä kumpi näkemys seuraavista pitää Kristuksen uhria halvempana - sekö, jonka mukaan tuo uhri ei riitä sinällään vaan tarvitsee anteeksiantamisen todellistumiseksi (ja pysymiseksi) tuekseen katumusta/parannuksenteko(j)a ja uskoa ja pyhittymistä, vaiko se, jonka mukaan uhri on kaikkiriittävä ja sen sisältämä anteeksiantamus todellistuu jokaisen syntisen kohdalla uskon myötä?
Koetetaanpa vertausta. Kuvitellaan, että saan itselleni asunnon, jonka omistaja lupaa sen minulle ilmaiseksi loppuiäkseni syystä siitä, että siskoni oli hänen kihlattunsa ja pyysi syöpäpotilaana kuolinvuoteellaan vuokranantajalta tällaista palvelusta. Vuokranantaja toimii minua kohtaan ihmeellisen anteliaasti silkasta rakkaudesta siskoani ja hänen muistoaan kohtaan. Kummassa tapauksessa MINÄ pidän siskoni muistoa halpana (eli kunnioitan ja arvostan hänen muistoaan VÄHEMMÄN): silloinko, kun olen kuukausittain tarjoamassa OMAA osuuttani vuokrasta - vaikkapa kolmasosaa - vuokranantajalleni, vaiko silloin, kun nautin ilmaisesta asumisesta vaivaamatta koskaan päätäni "omista osuuksistani"? Kumpi asenteistani pitää siskoni muistoa "halpana"?
"Halvasta armosta" huolestuneina koohkaavat ovat niitä, jotka yrittävät toistuvasti maksaa vuokranantajalle "oman osuutensa" asumisoikeudestaan eli kusevat siskonsa muiston päälle. Eli - yllätys yllätys - ne, jotka moralistiseen äänensävyyn saarnaavat "halvasta armosta", ovatkin ITSE NIITÄ, JOTKA PITÄVÄT ARMOA HALPANA.

LUKEEKO RAAMATUSSA:

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu JOILLEKUILLE elämän vanhurskauttamiseksi.

Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös MUUTAMAT tehdään eläviksi Kristuksessa.

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän MUUTAMIA armahtaisi.

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että JOTKUT ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi MUUTAMILLE ihmisille.

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti PIENEN OSAN MAAILMASTA itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin JOITAKUITA ihmisiä täydellisenä Kristuksessa

Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän MUUTAMIA IHMISIÄ tyköni.

--koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän MUUTAMILLE, jotka sinä olet hänelle antanut.

Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä pelasta; sillä en minä ole tullut pelastamaan koko maailmaa, vaan tuomitsemaan siitä enemmistön.

Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa MUUTAMIEN IHMISTEN Vapahtajaksi.

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että AIVAN KAIKKI hukkuvat, vaan että JOITAKUITA tulee parannukseen.

Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös MUUTAMIEN MUIDEN syntien.

Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että MUUTAMIEN polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja MUUTAMIEN pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa MUUTAMAT, hänen kauttaan MUUTAMAT sekä maan päällä että taivaissa.

Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on MUUTAMIEN ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.

Ketään ei tämä asia tunnu kiinnostavan.