1. Oi yhteinen maamme, Suomi, turvapaikka maa,
soi, sana kultainen!
Ei ostaria, ei kirjastoo,
ei kelakorttia rakkaampaa,
kuin turvapaikka maa tää pohjoinen,
maa kallis meidän kaikkien!
2. On maamme suvaitsevainen, siksi jää,
jos turvapaikka kaivannet
Sen rasisti kyllä jättää,
mut meille suvaitsevaisille kallein maa on tää,
sen vastaanottokeskukset, ostarit, kirjastot,
ne meist on kultaiset.
3. Ovatpa meille rakkahat
puskat tyttöineen,
itkuiset avunhuudot kurjat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
4. Täss iloiten, riemuiten, hymyillen
suomalaiset laukkujamme kantoivat,
kun päivä piili khat pilvihin
tai loisti onnen puskatyttöihin,
täss Suomen kansan työssäkäyvät nöyrimmät
he kaiken maksamisen vaivat kokivat.
5. Tään kansan neitojen ahdistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun valtauksemme lähiöissä soi,
ja nyrkkimme rasisteille tuskan toi,
ken mittasi meidän ilomme
ja voittomme suloisen?
6. Täss on sen rasistien veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on neidoista nauttinut
ja ton kansan murheitansa nauranut
se kansa, jolle kaiken maksamisen
kuormamme pantihin.
7. Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa meidän kaikkien yhteinen se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
8. Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me nyrkkimme voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on meidän alue,
maa armas meidän valtaama.
9. Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' paratiisiin neitsyiden,
mis itkien puskaan tytöt riistettäis,
vaan tärkein on nautinto meidän ruumis sais,
ois tähän ostariin
halumme kuitenkin.
10. Totuuden, runon kotimaa
maa tuhansien rikosten,
miss' maahanmuuttaja suojan saa,
sa rasistien, sa ilmaisen rahan maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.
11. Sut neito kuorestaan
riisua mä saan,
viel lempemme puskassa saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus meidän kaikkien maa
korkeemman kaiun saa.
soi, sana kultainen!
Ei ostaria, ei kirjastoo,
ei kelakorttia rakkaampaa,
kuin turvapaikka maa tää pohjoinen,
maa kallis meidän kaikkien!
2. On maamme suvaitsevainen, siksi jää,
jos turvapaikka kaivannet
Sen rasisti kyllä jättää,
mut meille suvaitsevaisille kallein maa on tää,
sen vastaanottokeskukset, ostarit, kirjastot,
ne meist on kultaiset.
3. Ovatpa meille rakkahat
puskat tyttöineen,
itkuiset avunhuudot kurjat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
4. Täss iloiten, riemuiten, hymyillen
suomalaiset laukkujamme kantoivat,
kun päivä piili khat pilvihin
tai loisti onnen puskatyttöihin,
täss Suomen kansan työssäkäyvät nöyrimmät
he kaiken maksamisen vaivat kokivat.
5. Tään kansan neitojen ahdistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun valtauksemme lähiöissä soi,
ja nyrkkimme rasisteille tuskan toi,
ken mittasi meidän ilomme
ja voittomme suloisen?
6. Täss on sen rasistien veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on neidoista nauttinut
ja ton kansan murheitansa nauranut
se kansa, jolle kaiken maksamisen
kuormamme pantihin.
7. Tääll' olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa meidän kaikkien yhteinen se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
8. Ja tässä, täss' on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me nyrkkimme voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss' on meidän alue,
maa armas meidän valtaama.
9. Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' paratiisiin neitsyiden,
mis itkien puskaan tytöt riistettäis,
vaan tärkein on nautinto meidän ruumis sais,
ois tähän ostariin
halumme kuitenkin.
10. Totuuden, runon kotimaa
maa tuhansien rikosten,
miss' maahanmuuttaja suojan saa,
sa rasistien, sa ilmaisen rahan maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.
11. Sut neito kuorestaan
riisua mä saan,
viel lempemme puskassa saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus meidän kaikkien maa
korkeemman kaiun saa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei laaksoa ei kukkulaa ei laula lapset joulusta vaan viritetty viulut on soittaa toista
sävelmää.
se vieras meille meno on ei kuulu tänne kummut viidakon