Aabraham on juutalaisuuden supertähti ja juutalaiset hänen lapsiaan. Jos siis jo
Aabraham pelastui uskonvanhurskauden kautta, niin eikö myös hänen lapsensa? Luu kurkkuun lakiuskovaisille!
Aabraham on juutalaisten, kristittyjen, arabien ja monien heimojen ja kansojen kantaisä. Hän on melkein kuin Jumala itse, vaikka olikin melko tavallinen mies. Ainutlaatuiseksi hänet teki Jumalan kutsu ja antama siunaus. Hän saisi oman maan, jälkeläisiä, kunniaa ja arvostusta, merkittävän jälkeläisen eli Messiaan, jonka kautta kaikki kansat tulisivat siunatuiksi pelastuksen riemulla.
Aabrahamilla itsellään ei ollut mitään edellytyksiä omin voimin täyttää yhtäkään näistä lupauksista. Sitä paitsi hän ja hänen vaimonsa Saara olivat lapsettomia ja jo niin vanhoja, etteivät voineet enää saada omia jälkeläisiä. Tarvittiin siis Luojan ihmettä, johon Aabraham uskoi. Näin hän katsoi – ei itseensä, omiin kykyihin ja mahdollisuuksiinsa – vaan Jumalaan ja hänen sanaansa. Aabraham asetti luottamuksensa, itsensä, perheensä, tulevaisuutensa Jumalan varaan. Kaikki tulisi Herralta. Tämä on uskoa, josta nyt on kysymys. Se sisälsi ajallisen siunauksen ohella iankaikkisen pelastuksen.
Aabrahamin aikana ei vielä ollut Israelin kansaa, ei lakia, ei ilmestysmajaa. Niiden aika olisi vasta satoja vuosia myöhemmin. Aabraham ei siis voisi ansioitua noudattamalla lakia, koska sellaista ei vielä ollut. Tämä oli päässyt unohtumaan juutalaisilta, jotka ylpeilivät Mooseksen lailla ja ”hyvillä” teoillaan.
Koska Jumala hyväksyi Aabrahamin ystäväkseen uskon kautta, tuo usko oli jo tuolloin ikiaikainen pelastustie. Jos Aabraham kulki sitä, meidänkin on sitä kuljettava. Laki toki annettiin sitten myöhemmin, mutta vain sitä varten, että emme eksyisi pois tuolta armon täyttämältä uskontieltä! Jos vain astumme askeleenkin sivuun, lain muuri huutaa meille talon korkuisin kirjaimin: Olet lainrikkoja ja syntinen, palaa ristin juurelle, Kristuksen luokse ja kulje
hänen askelissaan!
http://raamattuajassamme.fi/
Aabraham pelastui uskonvanhurskauden kautta, niin eikö myös hänen lapsensa? Luu kurkkuun lakiuskovaisille!
Aabraham on juutalaisten, kristittyjen, arabien ja monien heimojen ja kansojen kantaisä. Hän on melkein kuin Jumala itse, vaikka olikin melko tavallinen mies. Ainutlaatuiseksi hänet teki Jumalan kutsu ja antama siunaus. Hän saisi oman maan, jälkeläisiä, kunniaa ja arvostusta, merkittävän jälkeläisen eli Messiaan, jonka kautta kaikki kansat tulisivat siunatuiksi pelastuksen riemulla.
Aabrahamilla itsellään ei ollut mitään edellytyksiä omin voimin täyttää yhtäkään näistä lupauksista. Sitä paitsi hän ja hänen vaimonsa Saara olivat lapsettomia ja jo niin vanhoja, etteivät voineet enää saada omia jälkeläisiä. Tarvittiin siis Luojan ihmettä, johon Aabraham uskoi. Näin hän katsoi – ei itseensä, omiin kykyihin ja mahdollisuuksiinsa – vaan Jumalaan ja hänen sanaansa. Aabraham asetti luottamuksensa, itsensä, perheensä, tulevaisuutensa Jumalan varaan. Kaikki tulisi Herralta. Tämä on uskoa, josta nyt on kysymys. Se sisälsi ajallisen siunauksen ohella iankaikkisen pelastuksen.
Aabrahamin aikana ei vielä ollut Israelin kansaa, ei lakia, ei ilmestysmajaa. Niiden aika olisi vasta satoja vuosia myöhemmin. Aabraham ei siis voisi ansioitua noudattamalla lakia, koska sellaista ei vielä ollut. Tämä oli päässyt unohtumaan juutalaisilta, jotka ylpeilivät Mooseksen lailla ja ”hyvillä” teoillaan.
Koska Jumala hyväksyi Aabrahamin ystäväkseen uskon kautta, tuo usko oli jo tuolloin ikiaikainen pelastustie. Jos Aabraham kulki sitä, meidänkin on sitä kuljettava. Laki toki annettiin sitten myöhemmin, mutta vain sitä varten, että emme eksyisi pois tuolta armon täyttämältä uskontieltä! Jos vain astumme askeleenkin sivuun, lain muuri huutaa meille talon korkuisin kirjaimin: Olet lainrikkoja ja syntinen, palaa ristin juurelle, Kristuksen luokse ja kulje
hänen askelissaan!
http://raamattuajassamme.fi/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja mikä on oikeasti pointtisi?
Jokainen adventisti tietää olevansa uskosta vanhurskautettu hengellinen Aabrahamin jälkeläinen.