Karhumäessä toimineet puna-armeijan rykmentinkomentaja Aleksanteri Vastén ja komissaari Aleks Tuorila määräsivät Lehtimäen 10. elokuuta 1918 vaikuttamaan brittien kesällä 1918 Venäjälle paenneista suomalaisista perustamaan Muurmannin legioonaan siten, että sen miehet kapinoisivat ja siirtyisivät puna-armeijaan. Lehtimäki kulki metsiä pitkin Kantalahteen, jossa hän ilmoittautui brittien esikunnassa kenraali Marshille. Legioonassa Lehtimäki tapasi jo Tampereen ajoilta tuntemansa Cuthbert Thornhillin, joka oli nyt brittien Muurmannin alueen ylin tiedustelu-upseeri, sekä entiset punakaartilaiset August Wesleyn ja Aarne Orjatsalon. Oskari Tokoi takasi Lehtimäen, joka pääsi siten mukaan legioonan sisäiseen valtataisteluun. Knäsön ja Kantalahden legioonalaiset valitsivatkin 16. elokuuta Lehtimäen johtajakseen. Muina ehdokkaina olivat Tokoi, Wesley ja Orjatsalo. Lehtimäen käsitys Wesleystä ja Orjatsalosta ei ollut mairitteleva.
Lehtimäki sai juonittua brittimielisimmät legioonajohtajat Orjatsalon ja Hannes Sulan pois legioonasta ja sai aikaan erilaisia protesteja brittejä vastaan. Alkukeväästä 1919 legioonassa alkoi raittiuden nimissä kieltolaki. Tästä ns. rommikapinasta sai kuitenkin suurimman hyödyn brittiluutnantti Littlehales, joka myi kaiken käyttämättömän annosrommin. Lehtimäki perusti legioonaan myös toverioikeuden. Ainuttakaan kuolemantuomiota ei kuitenkaan voida varmasti panna Lehtimäen vastuulle. Joulukuussa 1918 Lehtimäki johti itse legioonan 9. komppaniaa, johon hän oli kerännyt kannattajansa ja legioonan parhaat hiihtäjät.
Saksan aselevon myötä legioona menetti merkityksensä Suomen ja Saksan vastaisena armeijana. 25. tammikuuta 1919 Lehtimäki ja Tokoi kävivät yhdessä 125 miehen kanssa hiihtoreissulla Suomen Paanajärvellä, jossa he pidättivät Suomen rajavartioston, saunoivat ja jättivät kirjeitä. Tokoi järjesti myös kansankokouksen kehottaen kaikkia äänestämään sosialidemokraatteja tulevissa eduskuntavaaleissa.
Huhtikuussa 1919 briteille selvisi, että Lehtimäki suunnitteli yhdessä K. O. Iivosen ja Iivo Ahavan kanssa kapinaa tarkoituksenaan edetä Kantalahdesta myötämielisten karjalaisten avulla punaisten hallussa olevalle alueelle.
24. huhtikuuta 1919 Lehtimäki pyysi briteiltä eroa ja vapaata kulkua punaisten puolelle. Brittijoukkojen komentaja kenraali Charles Maynard myönsi hänelle luvan. Tarkoituksena oli kuitenkin tappaa Lehtimäki seurueineen radan varteen, mutta Lehtimäki tovereineen onnistui pakenemaan vartijoiltaan.
Lehtimäki sai juonittua brittimielisimmät legioonajohtajat Orjatsalon ja Hannes Sulan pois legioonasta ja sai aikaan erilaisia protesteja brittejä vastaan. Alkukeväästä 1919 legioonassa alkoi raittiuden nimissä kieltolaki. Tästä ns. rommikapinasta sai kuitenkin suurimman hyödyn brittiluutnantti Littlehales, joka myi kaiken käyttämättömän annosrommin. Lehtimäki perusti legioonaan myös toverioikeuden. Ainuttakaan kuolemantuomiota ei kuitenkaan voida varmasti panna Lehtimäen vastuulle. Joulukuussa 1918 Lehtimäki johti itse legioonan 9. komppaniaa, johon hän oli kerännyt kannattajansa ja legioonan parhaat hiihtäjät.
Saksan aselevon myötä legioona menetti merkityksensä Suomen ja Saksan vastaisena armeijana. 25. tammikuuta 1919 Lehtimäki ja Tokoi kävivät yhdessä 125 miehen kanssa hiihtoreissulla Suomen Paanajärvellä, jossa he pidättivät Suomen rajavartioston, saunoivat ja jättivät kirjeitä. Tokoi järjesti myös kansankokouksen kehottaen kaikkia äänestämään sosialidemokraatteja tulevissa eduskuntavaaleissa.
Huhtikuussa 1919 briteille selvisi, että Lehtimäki suunnitteli yhdessä K. O. Iivosen ja Iivo Ahavan kanssa kapinaa tarkoituksenaan edetä Kantalahdesta myötämielisten karjalaisten avulla punaisten hallussa olevalle alueelle.
24. huhtikuuta 1919 Lehtimäki pyysi briteiltä eroa ja vapaata kulkua punaisten puolelle. Brittijoukkojen komentaja kenraali Charles Maynard myönsi hänelle luvan. Tarkoituksena oli kuitenkin tappaa Lehtimäki seurueineen radan varteen, mutta Lehtimäki tovereineen onnistui pakenemaan vartijoiltaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tokoilla lienee ollut epäilynsä Lehtimäestä,mutta olihan tämä nimekäs henkilö saada Mukaan Muurmannin Legioonaan. Sehän kiistämättä oli imperialistien palkkalistoilla.
Tosin tämän palstan punikit kehuivat sen taistelleen punikkien laskuun valkoisia vastaan.
Taisteli kyllä, mutta brittien käskyjen mukaan. Britit tarvitsivat suomalaisia punaisia niin kauan,kun sotaa kesti ja varastoja evakuoitiin.
Lehtimäki päätyi USA:a ostamaan bolsevikeille lentokoneita.
Hän toi niitä bolsuille ja niiden pohjalta ruvettiin kehittämään lentokoneteollisuutta.
Lehtimäki välttyi vainoilta ja taisi kuolla luonnollisen kuoleman. Harvinainen tapaus!
Olisiko koko teloitus keksitty. Varmaan Lehtimäen tarkoitus hyökätä Suomeen lentokoneilla kuvitteli että hänestä tulee Ylipäällikkö?
Ei säästynyt Vernerkään. Hän sai NL:n kansalaisuuden 1936,mutta pidätettiin ja teloitettiin huhtikuussa -38. Yhtenä syynä oli yhteistoiminta Tokoin kanssa Muurmannin Legioonassa. Verner oli nimenomaan lähetetty sabotoimaan Tokoin hommia, vaikka ei siinä juuri onnistunutkaan. Englnnintaitoisena hänestä tehtiin kapteeni ja komppanianpäällikkö. Hän keräsi alaisikseen bolsevikit ja häipyi aikanaan niiden kanssa punaisten puolelle. Siitä tuli nyt kiitos.
Olisiko teloitus keksitty.
Suomalaisilla kova kohtalo Stalinin ajan Neuvostoliitossa toisinaan paitsi tietenkin Otto Ville Kuusisella joka kohosi Neuvostoliiton kakkosmieheksi toveri Stalinin kuoleman jälkeen ja haudattiin myöhemmin Kremlin muuriin.
Hölynpölyä.
Ei Kuusinen kakkosmies ollut,mutta politbyroon jäsen kylläkin.
Hän kykeni kaikissa vaiheissa säilyttämään henkikultansa, vaikka väkeä lakosi ympäriltä.
Stalinille hän oli hyödyllinen petturi ja välttyi poikkeuksellisesti ennenaikaiselta kuolemalta.
Suomessa Kuusista ihailtiin ja kuljettiin hänen jalan jäljissään tunnuslauseen mukaisesti:
"Eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamalla tiellä!".
Maanpetturi Kuusisen pakoilut ja piilottelut Suomessa olivat sellaisia,joita kukaan ei seurannut.
Lopulta hänen oli häivyttävä takaisin Moskovaan isäntiensä turviin.