https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006315250.html
Onkohan lapsena liian kovaa talutettu saunatiellä, vai onko niin, että on saanut kaiken kiljumalla??
Tuossa 45- vuotta matkaa tehden, ei meidän ole tarvinnut riidellä. Aikuiset ihmiset.
Asiat hoidetaan puhumalla, kertomalla tarpeet ajoissa, kysymällä, mitä suunnitelmia, jne. Huudatteko te työmaallakin toistenne yli?
Jos ette, niin miksi kotona?
No, kerran kyllä kokeilin karkaako vaimolla mopo, ja härnäsin kokeeksi.
Ja kyllä, pieni kilaus tapahtui. Piipahdin pihalla, että voi vetää henkeä.
Mutta se oli siinä 1978- vuonna.
Se, että jotain erinäköistä suunnitelmaa ja mieltä on, niin siitä ei kannata tehdä bulttia. Se voin todeta, että toivoisin tämän olevan näinpäin ja miksi?
Ja jos toisella on toinen mielipide, niin sitä kannattaa pohtia, että kumpi on parempi. Eli yhteistähän tämä elämä on.
Ja vieläkin rakastan vaimoani, enkä vaihtaisi häntä toiseen. Niin mukava, kun hän nukkuu siinä vieressä ja voi sipasta poskesta.
Lapset ja keskenkasvuiset tappelee ja hakevat paikkaa. Mutta aikuiset.
Haloo! Sitä voi katsoa peiliin, jos jokin mättää.
No, jos tietenkin toinen olisi sahapukki niin voisihan se karhentaa itseä, mutta kun se kumpikin sopii, miten elämää eletään, se on sopimus. Siitä pidetään kiinni.
Se luo hyvinvoinnin ja elämän järkevästi elettäväksi. Se on tiedollinen haaste.
Siihen kasvetaan, se otetaan vakavasti. jne.
Eli kaikki on itsestä kiinni. Tosin aatami moitti Jumalaa eevastaan, mutta ongelma taisi olla ukossa itsessään. Tämä yhtälö on hyvä käsittää.
Onkohan lapsena liian kovaa talutettu saunatiellä, vai onko niin, että on saanut kaiken kiljumalla??
Tuossa 45- vuotta matkaa tehden, ei meidän ole tarvinnut riidellä. Aikuiset ihmiset.
Asiat hoidetaan puhumalla, kertomalla tarpeet ajoissa, kysymällä, mitä suunnitelmia, jne. Huudatteko te työmaallakin toistenne yli?
Jos ette, niin miksi kotona?
No, kerran kyllä kokeilin karkaako vaimolla mopo, ja härnäsin kokeeksi.
Ja kyllä, pieni kilaus tapahtui. Piipahdin pihalla, että voi vetää henkeä.
Mutta se oli siinä 1978- vuonna.
Se, että jotain erinäköistä suunnitelmaa ja mieltä on, niin siitä ei kannata tehdä bulttia. Se voin todeta, että toivoisin tämän olevan näinpäin ja miksi?
Ja jos toisella on toinen mielipide, niin sitä kannattaa pohtia, että kumpi on parempi. Eli yhteistähän tämä elämä on.
Ja vieläkin rakastan vaimoani, enkä vaihtaisi häntä toiseen. Niin mukava, kun hän nukkuu siinä vieressä ja voi sipasta poskesta.
Lapset ja keskenkasvuiset tappelee ja hakevat paikkaa. Mutta aikuiset.
Haloo! Sitä voi katsoa peiliin, jos jokin mättää.
No, jos tietenkin toinen olisi sahapukki niin voisihan se karhentaa itseä, mutta kun se kumpikin sopii, miten elämää eletään, se on sopimus. Siitä pidetään kiinni.
Se luo hyvinvoinnin ja elämän järkevästi elettäväksi. Se on tiedollinen haaste.
Siihen kasvetaan, se otetaan vakavasti. jne.
Eli kaikki on itsestä kiinni. Tosin aatami moitti Jumalaa eevastaan, mutta ongelma taisi olla ukossa itsessään. Tämä yhtälö on hyvä käsittää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Iltasanomien artikkelihan oli ihan hyvä. Mikä tuossa nyt oli ihmeellistä, normaalia ihmiselämää? Jos on selvittämättömiä ristiriitoja, se voi näkyä ylireagointeina tai väärinymmärryksinä puolin ja toisin.
Hienoa jos ei ole tarvinnut kuin kerran avioliiton aikana riidellä mistään, sekin on toisaalta normaalia, että aina elämä ei ole kuin strömsössä ja voi tulla väärinymmärryksiä, niitä pitää opetella käsittelemään, puhuminen olisi aika jees -juttu parisuhteissakin, että mikä on se asia mikä todellisesti hiertää, tuskin oikeasti ne lattialle heitetyt sukat on maailman suurin ongelma, tietenkin voisi olla jokainen kohtelias ja hoitaa oman osuutensa asioissa, niin varmasti sopukin pysyy parhaiten kasassa ja jos on eriäviä näkökulmia, niistä pitäisi voida keskustella ja pystyä perustelemaan näkemyksensä, parisuhteessakin saattaa joutua "myymään ajatuksensa läpi", koska se on inhimillistä, että ihmisillä on se oma juurtunut ajatuskuvio asioihin ja joustavuuttakin tarvitaan, kaikki ei mene aina niinkuin itse kokee parhaimmaksi.