Siksi että se on itse kykenemätön niitä hoitamaan, kykenemätön houkuttelemaan ihmisiä kirkon järjestämiin tilaisuuksiin, mm. jumalanpalveluksiin.
Kirkon perustehtäviin kuuluu mm. uskonnollisen kasvatuksen antaminen ja uskonnonharjoittamistilaisuuksien järjestäminen. Mutta niihin ei ole suurta tunkua- ihan yleisesti - mukaan lukien koululaiset ja heidän vanhempansa.
Esim. Helsingissa pyhäkoululaisia oli jokin vuosi sitten 892, ja tuskin on tuo luku sen jälkeenkään kasvanut, todennäköisesti pienentynyt edelleen.
Nyt tuon kirkon perustehtävän, jota se itse siis on kykenemätön menestyksellä hoitamaan, hoitaa kirkon puolesta koululaitos. Se hoitaa kirkon puolesta sekä uskonnonopetuksen kouluissa, (joka edelleenkin on luonteeltaan tunnustuksellista 'oman' uskonnon opetusta segregaatiomenetelmällä, eli joka uskonnolle omat ryhmänsä. Kirkon miehethän rakastavat tätä termiä "oman uskonnon opetus"),että oppilaiden talutuksen opettajien johdolla kirkkoon jumalanpalvelukseen tai 'joulujuhlaan', ikään kuin tilaisuudella kirkossa ei olisi mitään tekemistä uskonnon kanssa, ja vois näin olla vakaumuksellisesti puolueeton.
Uskovaiset poliitikot, (mm. kepulainen Kulmuni ), jopa väittävät, että kirkko rakennuksena ei yksissään sisällä mitään uskonnollisia merkityksiä. (Ja että Suvivirren veisuu ei ole uskonnonharjoittamista, vaikka kirkko itse määrittelee virren lauletuksi rukoukseksi. Rukoileminenko ei ole uskonnonharjoittamista?)
Olisi jo korkea aika kirkon tulla ihan omillaan toimeen, ilman yhteiskunnan tarjoamaa avokätistä vetoapua, 'tekohengitystä'.
Järjestäköön kirkko joulujuhlia joka srk:nsa kirkoissa vaikka joka jumalan joulukuun päivänä, ja kutsukoon osaa niistä vaikkapa koululaisjoulujuhlaksi tai koululaisjoulujumalanpalvelukseksi, jotta lapsukaiset vanhempineen tietävät, että heitä erityisesti odotellaan saapuviksi.
Niihin sitten menevät ne jotka haluavat. Ihan itse ja omatoimisesti, ilman että ensin mentäisiin kouluun, josta opettaja taluttaisi oppilaat kirkkoon. Ja tietenkin tähän pakotetaan uskomattomatkin opettajat. Heidän vakaumuksensa kunnioittamisella kun ei ole niin väliä. Eihän, uskovaiset tosikristityt?
Tässä, kirkon avuttomuudessa ja kyvyttömyydessä, on pähkinänkuoressa syy sille, että kirkko haluaa olla koulujen kanssa kuin paita ja peppu, eli mahdollisimman läheisessä kontaktissa, 'symbioosissa'. Paitsi, että kyse ei ole symbioosista, jossa molemmat osapuolet voittavat, vaan loissuhteesta, jossa loisena, parasiittina, on kirkko, ja sen kupattavana yhteiskunta, koululaitoksen muodossa.
Kun kirkko ei enää pysty pakottamaan jäseniään mihinkään, niin kirkko on onnistunut valjastamaan koululaitoksen pakottamaan kirkon puolesta. Tämänhän on aivan mielipuolista, järjetöntä, epäoikeudenmukaista vakaumusten yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen näkökulmasta.
Huomattava osa vuotuisista jumalanpalveluskäynneistä kertyy koululaisjumalanpalveluksista opettajan taluttamana. Moni ei kehtaa jäädä pois vaikka haluaisikin - etenkin pienemmillä paikkakunnilla.
Tämä hidastaa jumalanpalveluskäyntien määrän laskua, ja kaunistaa tilastoa, joka siitä huolimatta on ruma. Keskimäärin alle yksi käynti jumalanpalveluksessa evl. kirkon jäsentä kohden vuodessa!
Siinäpä se - rautalangasta väännettynä. Kirkko on avuton, ja kaipaa 'tekohengitystä', vaatii apua yhteiskunnalta monessa muodossa - toiminnallsia vapauksia ja etuoikeuksia samoin taloudellisia.
(Tosiaankin rautalangasta - mutta silti mennee tosikristittyjen ymmärryksen yli.)
Kirkon perustehtäviin kuuluu mm. uskonnollisen kasvatuksen antaminen ja uskonnonharjoittamistilaisuuksien järjestäminen. Mutta niihin ei ole suurta tunkua- ihan yleisesti - mukaan lukien koululaiset ja heidän vanhempansa.
Esim. Helsingissa pyhäkoululaisia oli jokin vuosi sitten 892, ja tuskin on tuo luku sen jälkeenkään kasvanut, todennäköisesti pienentynyt edelleen.
Nyt tuon kirkon perustehtävän, jota se itse siis on kykenemätön menestyksellä hoitamaan, hoitaa kirkon puolesta koululaitos. Se hoitaa kirkon puolesta sekä uskonnonopetuksen kouluissa, (joka edelleenkin on luonteeltaan tunnustuksellista 'oman' uskonnon opetusta segregaatiomenetelmällä, eli joka uskonnolle omat ryhmänsä. Kirkon miehethän rakastavat tätä termiä "oman uskonnon opetus"),että oppilaiden talutuksen opettajien johdolla kirkkoon jumalanpalvelukseen tai 'joulujuhlaan', ikään kuin tilaisuudella kirkossa ei olisi mitään tekemistä uskonnon kanssa, ja vois näin olla vakaumuksellisesti puolueeton.
Uskovaiset poliitikot, (mm. kepulainen Kulmuni ), jopa väittävät, että kirkko rakennuksena ei yksissään sisällä mitään uskonnollisia merkityksiä. (Ja että Suvivirren veisuu ei ole uskonnonharjoittamista, vaikka kirkko itse määrittelee virren lauletuksi rukoukseksi. Rukoileminenko ei ole uskonnonharjoittamista?)
Olisi jo korkea aika kirkon tulla ihan omillaan toimeen, ilman yhteiskunnan tarjoamaa avokätistä vetoapua, 'tekohengitystä'.
Järjestäköön kirkko joulujuhlia joka srk:nsa kirkoissa vaikka joka jumalan joulukuun päivänä, ja kutsukoon osaa niistä vaikkapa koululaisjoulujuhlaksi tai koululaisjoulujumalanpalvelukseksi, jotta lapsukaiset vanhempineen tietävät, että heitä erityisesti odotellaan saapuviksi.
Niihin sitten menevät ne jotka haluavat. Ihan itse ja omatoimisesti, ilman että ensin mentäisiin kouluun, josta opettaja taluttaisi oppilaat kirkkoon. Ja tietenkin tähän pakotetaan uskomattomatkin opettajat. Heidän vakaumuksensa kunnioittamisella kun ei ole niin väliä. Eihän, uskovaiset tosikristityt?
Tässä, kirkon avuttomuudessa ja kyvyttömyydessä, on pähkinänkuoressa syy sille, että kirkko haluaa olla koulujen kanssa kuin paita ja peppu, eli mahdollisimman läheisessä kontaktissa, 'symbioosissa'. Paitsi, että kyse ei ole symbioosista, jossa molemmat osapuolet voittavat, vaan loissuhteesta, jossa loisena, parasiittina, on kirkko, ja sen kupattavana yhteiskunta, koululaitoksen muodossa.
Kun kirkko ei enää pysty pakottamaan jäseniään mihinkään, niin kirkko on onnistunut valjastamaan koululaitoksen pakottamaan kirkon puolesta. Tämänhän on aivan mielipuolista, järjetöntä, epäoikeudenmukaista vakaumusten yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen näkökulmasta.
Huomattava osa vuotuisista jumalanpalveluskäynneistä kertyy koululaisjumalanpalveluksista opettajan taluttamana. Moni ei kehtaa jäädä pois vaikka haluaisikin - etenkin pienemmillä paikkakunnilla.
Tämä hidastaa jumalanpalveluskäyntien määrän laskua, ja kaunistaa tilastoa, joka siitä huolimatta on ruma. Keskimäärin alle yksi käynti jumalanpalveluksessa evl. kirkon jäsentä kohden vuodessa!
Siinäpä se - rautalangasta väännettynä. Kirkko on avuton, ja kaipaa 'tekohengitystä', vaatii apua yhteiskunnalta monessa muodossa - toiminnallsia vapauksia ja etuoikeuksia samoin taloudellisia.
(Tosiaankin rautalangasta - mutta silti mennee tosikristittyjen ymmärryksen yli.)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kas, kun ei uskovaisilla ole mitään kommentoitavaa tähän aloitukseen. Onko se niin tyhjentävä, että ei ole lisättävää ei korjattavaa?
Kirkko elää valheesta ja muut maksavat jeesustelun kustannukset.
Taitaisi koululaisten joulujumalanpalvelukset loppua kuin seinään, jos osallistuminen olisi vapaaehtoista ja ne pidettäisiin virallisen kouluajan ulkopuolella.
76%+suomalaisista+ei+näe+mitään+ongelmaa+joulujuhlien+järjestämisessä+kirkossa.+8%+ei+osaa+sanoa+ja+vain+26%:lle+kaltaisiasi+se+on+ongelma.
Korjaan,+vain+16%:lle+kaltaisiasi+se+on+ongelma.
En näe asiassa mitään suurempaa ongelmaa, sanoin vain, että jos se koululaisten joulujumalanpalvelus pidettäisiin kouluajan ulkopuolella, niin osallistuminen niihin romahtaisi.
Et sinä sitä voi tietää. Kaikki eivät ole kuten sinä.
Sen saa tietää, kun lpetetaan se. että opettajat taluttavat koululaiset joulukirkkoon. Silloinhan se nähtäisiin, paljastuisi mikä olisi osanottajamäärä ilman koululaitoksen veto- tai ehkä paremminkin työntöapua.
Kun kirkon vetovoima ei pelaa, niin kirkko tarvitsee koulun työntövoimaa avuksen lasten saamiseksi joulukirkkoon.
Jos kirkossa esiintyy joku muu kuin oma pappi, niin kirkko on usein täynnä.
Muuten on hiljaisempaa. Tuskin koululaiset sinne kirkkoon kirmaisivat, jos muut lähtisi joululoman viettoon.
ps tuossa yhdellä yläasteella ET-tunnit pidettiin aikoinaan perjantaina, kun kaikki muut oli päässeet viikonlopunviettoon. Niin perin perkuleen kristillistä touhua.