Martti Haatajan puhe 11.7.1964
Lahdessa pidettiin heinäkuussa 1964 Ylioppilaslähetyksen järjestämä ylioppilas- ja teinikokous. Lauantai-liltana 11.7.1964 tilaisuudessa oli lähes 400 kuulijaa. Kokouksesta tuli ”eräs ratkaiseva käänne nuorten opiskelijoiden keskuudessa viriävälle lähetysherätykselle”.
Illassa yhtenä puhujana oli Martti Haataja. Hän oli vaimonsa Onervan kanssa palannut ensimmäiseltä työkaudeltaan Taiwanilta, jossa hän oli lähettinä. Haatajan puheen lähtökohta oli Efesolaiskirje 4:11-15.
”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus”
Haataja keskittyi erityisesti sanoihin: ”Tehkää pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön”.
Puheen lopussa Haataja vetosi Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn:
”Kuulkaa, se kutsu kuuluu kaikille! Olet kuullut sen tänään. Se kuuluu kaikille. Ja jos minä saisin sanoa, niin sanon minä, ei Herra, tämä joukko pitäisi panna tällaisenaan sinne pakanamaille kertomaan evankeliumia. Minkä tähden?”
Puheessa seuraa esimerkkejä lähetyskentältä.
Ensimmäinen nousee Kiinassa toimineen lähetyssaarnaaja Hudson Taylorin elämäkerrasta. Eräs nuorukainen oli joutunut merihätään. Taylor kutsui lähellä olevia kalastajia auttamaan hukkuvaa. He eivät halunneet lähteä ilman korvausta. Taylor lupaa kaikki rahansa, mutta se ei riitä kalastajille. Lopulta kalastajat lähtevät liikkeelle, mutta joutuvat nostamaan jo tukehtuneen nuorukaisen vedestä. Haataja toteaa: ”Eikö ne pakanat ole järkyttävän pöllöjä!”
Toinen esimerkki on Taiwanilta. Haataja kertoo linja-auton ja sotilasjeepin törmäyksestä. Jeepissä oli nuori upseeri ja ilmeisesti hänen tyttärensä. Haataja meni ihmisjoukon läpi katsomaan tilannetta ja näki, että onnettomuuden uhrit olivat jo kuolleet. Ainakin sata ihmistä oli katsomassa tilannetta. Haataja kysyi: ”Milloin tämä tapahtui?” ”Noin kolme tuntia sitten!” ”Kuolivatko nämä heti?” ”Eivät, puoli tuntia sitten heittivät henkensä.” Haataja vetosi puheensa kuulijoihin: Näillä pakanoilla ei ollut vastuuntuntoa.
Mutta sitten Haataja käänsi puheensa kuulijaan:
”Mutta sinä olet samanlainen sen takia, ettet sinä ota vastaan Jumalan evankeliumia etkä vie sitä eteenpäin, vaan annat miljoonien hukkua!”
Näky ojennetuista käsistä
Kolmas esimerkki tuli eräältä Haatajan omasta työstä Taiwanilta.
”Kun minä läksin Chauchousta, niin siellä oli 500 000 ihmistä neljän kilometrin laajuisella alueella, ja kuulkaa, he etsivät siellä, etsivät apua hengellisiin kysymyksiin”
”En voi olla itkemättä, kun näen sen. 500 000 ihmistä kumarsi epäjumalia, polvistui sinne kaduille, ja huusi avuksi noita puupökkelöitä. Ja me täällä. Me emme ota vastaan evankeliumia! Ja annamme noiden kuolla siellä. Kuulkaa tämänkin kokouksen aikana Kiinassa on kuollut 100 000 ja vielä enemmän ilman evankeliumia, ja me tiedämme sen ja tietoisesti täällä monta kertaa emme ota vastaan evankeliumia ja vastustelemme, kun Herra kutsuu. Kuulkaa, luuletteko te, ettei kyyneleet valu Herran Jeesuksen silmistä? Hänen omansa eivät tahdo lähteä viemään evankeliumia eteenpäin!”
”Me koetimme tehdä siellä jotakin. Meitä oli vain kaksi ihmistä. Me jaoimme siellä lentolehtisiä. Olihan siellä toisin kiinalaisia evankelistoja jokin mukana. Paunosen kanssa me siellä jaoimme lehtisiä. Emmekä ehtineet jakaa kuin 10 000, kun ne loppuivat, traktaatteja, joissa on Jumalan sana esillä. Emme voineet jakaa enemmän. Ei meillä ollut varaa, millä ostaa niitä. Ei meillä ollut. Eikä meillä ollut työntekijöitä, jotka olisivat menneet tuon kansanjoukon keskelle. Kuulkaa kun me jaoimme niitä lehtisiä siellä, ojentautuivat kädet ottamaan niitä lehtisiä…mutta meillä ei ollut….”
Haataja purskahti itkuun ja pystyi vaivoin jatkamaan puhetta:
”Herra, armahda meitä….
Kuinka sinä voisit tuntea tuota Herraa, jollet sinä tottele Häntä? Kuinka sinä voisit tuntea? Te, jotka kipuilette lähetyskutsun edessä, kuulkaa, se kutsuu kuuluu kaikille. Evankeliumia on mentävä viemään!”
Tehkää jotain: Lähtekää tai lähettäkää
Haataja kehotti sitoutumaan lähetystyöhön. Vanhempia hän kehotti olemaan lähettäjinä, sillä niilläkin, jotka eivät pääse lähtemään, on vastuu sielujen pelastamisesta. Nuoria hän kehotti lähtemään, sillä työtä riittää.
Lahdessa pidettiin heinäkuussa 1964 Ylioppilaslähetyksen järjestämä ylioppilas- ja teinikokous. Lauantai-liltana 11.7.1964 tilaisuudessa oli lähes 400 kuulijaa. Kokouksesta tuli ”eräs ratkaiseva käänne nuorten opiskelijoiden keskuudessa viriävälle lähetysherätykselle”.
Illassa yhtenä puhujana oli Martti Haataja. Hän oli vaimonsa Onervan kanssa palannut ensimmäiseltä työkaudeltaan Taiwanilta, jossa hän oli lähettinä. Haatajan puheen lähtökohta oli Efesolaiskirje 4:11-15.
”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus”
Haataja keskittyi erityisesti sanoihin: ”Tehkää pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön”.
Puheen lopussa Haataja vetosi Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn:
”Kuulkaa, se kutsu kuuluu kaikille! Olet kuullut sen tänään. Se kuuluu kaikille. Ja jos minä saisin sanoa, niin sanon minä, ei Herra, tämä joukko pitäisi panna tällaisenaan sinne pakanamaille kertomaan evankeliumia. Minkä tähden?”
Puheessa seuraa esimerkkejä lähetyskentältä.
Ensimmäinen nousee Kiinassa toimineen lähetyssaarnaaja Hudson Taylorin elämäkerrasta. Eräs nuorukainen oli joutunut merihätään. Taylor kutsui lähellä olevia kalastajia auttamaan hukkuvaa. He eivät halunneet lähteä ilman korvausta. Taylor lupaa kaikki rahansa, mutta se ei riitä kalastajille. Lopulta kalastajat lähtevät liikkeelle, mutta joutuvat nostamaan jo tukehtuneen nuorukaisen vedestä. Haataja toteaa: ”Eikö ne pakanat ole järkyttävän pöllöjä!”
Toinen esimerkki on Taiwanilta. Haataja kertoo linja-auton ja sotilasjeepin törmäyksestä. Jeepissä oli nuori upseeri ja ilmeisesti hänen tyttärensä. Haataja meni ihmisjoukon läpi katsomaan tilannetta ja näki, että onnettomuuden uhrit olivat jo kuolleet. Ainakin sata ihmistä oli katsomassa tilannetta. Haataja kysyi: ”Milloin tämä tapahtui?” ”Noin kolme tuntia sitten!” ”Kuolivatko nämä heti?” ”Eivät, puoli tuntia sitten heittivät henkensä.” Haataja vetosi puheensa kuulijoihin: Näillä pakanoilla ei ollut vastuuntuntoa.
Mutta sitten Haataja käänsi puheensa kuulijaan:
”Mutta sinä olet samanlainen sen takia, ettet sinä ota vastaan Jumalan evankeliumia etkä vie sitä eteenpäin, vaan annat miljoonien hukkua!”
Näky ojennetuista käsistä
Kolmas esimerkki tuli eräältä Haatajan omasta työstä Taiwanilta.
”Kun minä läksin Chauchousta, niin siellä oli 500 000 ihmistä neljän kilometrin laajuisella alueella, ja kuulkaa, he etsivät siellä, etsivät apua hengellisiin kysymyksiin”
”En voi olla itkemättä, kun näen sen. 500 000 ihmistä kumarsi epäjumalia, polvistui sinne kaduille, ja huusi avuksi noita puupökkelöitä. Ja me täällä. Me emme ota vastaan evankeliumia! Ja annamme noiden kuolla siellä. Kuulkaa tämänkin kokouksen aikana Kiinassa on kuollut 100 000 ja vielä enemmän ilman evankeliumia, ja me tiedämme sen ja tietoisesti täällä monta kertaa emme ota vastaan evankeliumia ja vastustelemme, kun Herra kutsuu. Kuulkaa, luuletteko te, ettei kyyneleet valu Herran Jeesuksen silmistä? Hänen omansa eivät tahdo lähteä viemään evankeliumia eteenpäin!”
”Me koetimme tehdä siellä jotakin. Meitä oli vain kaksi ihmistä. Me jaoimme siellä lentolehtisiä. Olihan siellä toisin kiinalaisia evankelistoja jokin mukana. Paunosen kanssa me siellä jaoimme lehtisiä. Emmekä ehtineet jakaa kuin 10 000, kun ne loppuivat, traktaatteja, joissa on Jumalan sana esillä. Emme voineet jakaa enemmän. Ei meillä ollut varaa, millä ostaa niitä. Ei meillä ollut. Eikä meillä ollut työntekijöitä, jotka olisivat menneet tuon kansanjoukon keskelle. Kuulkaa kun me jaoimme niitä lehtisiä siellä, ojentautuivat kädet ottamaan niitä lehtisiä…mutta meillä ei ollut….”
Haataja purskahti itkuun ja pystyi vaivoin jatkamaan puhetta:
”Herra, armahda meitä….
Kuinka sinä voisit tuntea tuota Herraa, jollet sinä tottele Häntä? Kuinka sinä voisit tuntea? Te, jotka kipuilette lähetyskutsun edessä, kuulkaa, se kutsuu kuuluu kaikille. Evankeliumia on mentävä viemään!”
Tehkää jotain: Lähtekää tai lähettäkää
Haataja kehotti sitoutumaan lähetystyöhön. Vanhempia hän kehotti olemaan lähettäjinä, sillä niilläkin, jotka eivät pääse lähtemään, on vastuu sielujen pelastamisesta. Nuoria hän kehotti lähtemään, sillä työtä riittää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.