"Tieteiden lahja"

jori.mantysalo kirjoitti:

Hyvä kysymys. Onkohan ennen 1900-lukua tiedetty yleisesti salaman iskevän korkeisiin paikkoihin? Kuitenkin sen verran vähän ukkosia on, ettei tuo minusta ilmiselvältä päätelmältä tunnu.

Eikös Franklin tutkinut salamointia jo 1700-luvulla? Hänkin oli itse uskonnollinen henkilö ja vielä 1900-luvun alussa papit olivat oppineimpia henkilöitä useammassakin pitäjässä tässä maassa.

Mutta jos puhutaan vanhemmasta ajasta, niin olisipa mielenkiintoista tosiaan tietää.

Kaatuihan niitä kirkkoveneitäkin ja niissä tapauksessa ihmisiäkin hukkui. Ehkä kuitenkin suhtauduttiin enemmän ikävinä sattumuksina, joiden kestämisessä ja ylipääsemisessä Jumala auttoi?

Eikös asiaa joku voisi tutkia?

jori.mantysalo kirjoitti:

Toki, mutta miten yleisesti silloisenkaan tieteen tuloksia yleisesti tunnettiin ennen 1900-lukua? Jo pelkästään lukutaidonkin kanssa oli vähän niin ja näin.

Mutta tosiaan, papit olivat kylän oppineimpia. Aikanaanhan yliopistoissa oli teologia pakollinen aine, joten ainakin jossain on jopa liki määritelmällisesti tiedemies ollut myös pappi.

Onkohan tätä asiaa tutkittu? Jotenkin on sellainen käsitys, ettei kansan keskuudessa ole Suomessa kovin yleisesti uskottu Jumalan kostoon, ainakaan enää 1800-luvun puolella. Käsitykseni voi olla väärä, mutta ei sen vastaisia esimerkkejä ole tullut juuri vastaan siinä vähäisessä määrässä historiaa, mitä on tullut luettua.

Enemmänkin on jäänyt kuva hitaasti reagoivasta ja tuollaisten käsitysten suhteen epäluuloisesta rahvaasta, joka ei Jumalan rangaistusta suuremmin pelännyt edes herätysliikkeiden aikakautena, ainakaan se suuri enemmistö. Sitä varovaista, pidättyväistä ja järkiperäistä luterilaisuutta ja perinteistä suomalaista harkitsevaa verkkaisuutta siellä menneisyydessäkin näyttää olleen se enemmistön elämänmeno.

Rivien välissä ja riveilläkin tuo ajatus piispoilla on.

Koko kristillisyyden ja varsinkin kirkon juuret ovat syvällä kreikkalaisessa filosofiassa ja sen tieteellisessä maailmankuvassa, itse asiassa koko meidän valtionuskontomme taitaa pitkälti olla uusplatonismin muovaamaa. Toki juutalaispakolaiset saattoivat vaikuttaa kreikkalaiseen filosofiaan, kuten he ovat vaikuttaneet myös meidän aikamme filosofiaan erittäin voimakkaasti, jo pelkän massiivisen kirjallisen perinteensä voimalla.

Siten tuo kannanotto on hyvin linjassa varhaisen kirkollisuuden ja sen edustaman kristillisyyden kanssa.

Jos katsotaan, missä ne törmäyskohdat tieteen kanssa ovat olleet, niin Kopernikuksen ja Galilein kanssa kyse oli enemmän aikansa tieteen sisäisestä risririidasta, joka vieläpä oli erittäin vanhaa perua. Jo antiikin aikana esitettiin väitteitä, että maa kiertäisi aurinkoa, mutta auktoriteetiksi noussut Aristoteles kielsi ne ja kirkko valitsi hänet omaksi auktoriteetikseen, paitsi ehkä siksi että hän oli aikanaan niin suosittu, myös siksi, että Aristoteleen käsitykset oli suhteellisen helppo sovittaa yhteen Raamatun kanssa. Kirkossa oli halua jopa haastaa Aristoteleenkin käsityksiä ennen kuin uskonpuhdistuksen tuoma valta-alueen pieneneminen nosti pintaan kiivaan puolustusreaktion, joka tarrautui menneisyyteen.

Seuraava kipupiste oli evoluutio-oppi ja syystä: kirkonisät kuten myös Nietzsche olivat aivan oikeassa siinä, että se oli, ja on edelleen, moraalisesti vaarallinen. Tietämisen kirous on juuri siinä, kuten Raamattu sen vertauskuvallisesti kertookin, että kaikki tieto kantaa aina mukanaan eettisiä vaikutuksia, ainakin massojen, nimenomaan älymystön massojen, ei niinkään rahvaan, ajatteluun ja toimintaan. Kehitysopin nousu aikansa älymystön laajempaan tietoisuuteen johti kristinuskon jo kertaalleen tukahduttamien kansanmurhien paluuseen valtapolitiikan välineiksi, joko suoraan rotuoppien muodossa tai välillisesti kehitysopin edistäessä (myös) kommunistien ateistisen tieteellisteknisen maailmankuvan vaikutusvallan kasvua.

On melkoisen huvittavaa, että monia tietoja ollaan valmiita salailemaan "rasismin" ehkäisemiseksi, mutta sen sijaan evoluutio-oppia, joka perustietämyksen kannalta on melko merkityksetön jopa tämän päivän arjen keskellä elävälle ihmiselle, mutta jonka biologismi nimenomaan on ollut kaikenlaisten rotuteorioiden uskottavuuden selkäranka massoille, nimenomaan älymystön massoille, kuvataan harmittomaksi perustietämykseksi.

Tiedon ja vapauksien lisääntymisestä maksettu inhimillinen hinta on asia, josta ei nykyisin puhuta lainkaan, vaikka ainakin minun tulkintani mukaan se on yksi paavalilaisen varhaiskristillisyyden keskeisistä teemoista ja syy myöhemminkin ilmenneeseen 'tieteenvastaisuuteen'. Silti se asia, joka suorastaan hyppää silmille tilastoista ja historiankirjojen sivuilta. Yhtenä tuoreimmista esimerkeistä 1960-luvun kasvatuksen ja alkoholipolitiikan vapautumisen seuraukset: alkoholiongelmaisten ja katuväkivallan, aiemmasta poiketen suojattomiin vanhuksiin kohdistuneen sellaisen, voimakas lisääntyminen. jotka tilastollisesti katsoen alkoivat tasoittuva vasta 20-30 vuotta myöhemmin. Kumpikin vapautuminen liittyi myös maallistumiseen ja sen mukanaan tuomaan moraalikäsitysten muuttumiseen.

Nimittäin jakamattoman ihmisarvon käsitys ei ole peräisin 1800-luvun sosialisteilta ja vielä vähemmän se on peräisin valistusfilosofeilta, jotka päin vastoin loivat pohjan luonnonlakeihin perustuvalle rasismille. Jakamattoman ihmisarvon käsitys tulee Abrahamilaisten uskontojen Luoja-Jumalan kyvystä luoda erilaisuutta, joka siksi on kunnioitettavaa ja jopa suojeltavaa. Tämä sama perusajatus on käsittääkseni myös monen muun uskomusjärjestelmän taustalla, samalla mekanismilla. Se on ollut yksilökeskeisen länsimaisen ajattelumme peruskivi myös moraalisesti, kunnes se sai väistyä tieteellisemmän selityksen tieltä, jolloin merkittävällä osalla ihmisiä moraalinen kompassi sekosi. Kun moraalinen kompassi sekoaa, hautausmaat täyttyvät ja niin kävi myös 1960-luvun vapautumisen seurauksena. Vielä enemmän niin kävi Lokakuun vallankumouksen seurauksena, ja paljon moninaisemmin tavoin kuin yleensä tiedetään. Nykyisin Lokakuun vallankumouksen positiiviset vaikutukset pyritään unohtamaan kokonaan, joten taselaskelma on sen osata yhtä valheellisen negatiivinen kuin se on 1960-luvun vähemmän veristen poliittisten vallankumousten osalta valheellisen positiivinen. Näin varsinkin meillä täällä Suomessa, jossa ei ollut tarvetta millekään varsinaiselle kansalaisoikeusliikkeelle, joskin kieltämättä saamelaisten, romanien ja seksuaalivähemmistöjen asema kaipasikin parantamista ja myös parani.

Voittajat, tässä tapauksessa pääosin vasemmistolaistaustaiset maallistuneet, ovat tietenkin kirjoittaneet historian ja kuten voittajat aina, he ovat kirjoittaneet sen itselleen mieleiseksi. Sen mukaan voitolla ei ole ollut hintaa lainkaan, se on tuonut pelkkää hyvää ja edustanut kaikessa kehitystä ja olojen parantumista, ja häpeilemättä tässä on omittu myös kaikki tieteen ja tekniikan saavutukset.

Anonyymi kirjoitti:

Koko kristillisyyden ja varsinkin kirkon juuret ovat syvällä kreikkalaisessa filosofiassa ja sen tieteellisessä maailmankuvassa, itse asiassa koko meidän valtionuskontomme taitaa pitkälti olla uusplatonismin muovaamaa. Toki juutalaispakolaiset saattoivat vaikuttaa kreikkalaiseen filosofiaan, kuten he ovat vaikuttaneet myös meidän aikamme filosofiaan erittäin voimakkaasti, jo pelkän massiivisen kirjallisen perinteensä voimalla.

Siten tuo kannanotto on hyvin linjassa varhaisen kirkollisuuden ja sen edustaman kristillisyyden kanssa.

Jos katsotaan, missä ne törmäyskohdat tieteen kanssa ovat olleet, niin Kopernikuksen ja Galilein kanssa kyse oli enemmän aikansa tieteen sisäisestä risririidasta, joka vieläpä oli erittäin vanhaa perua. Jo antiikin aikana esitettiin väitteitä, että maa kiertäisi aurinkoa, mutta auktoriteetiksi noussut Aristoteles kielsi ne ja kirkko valitsi hänet omaksi auktoriteetikseen, paitsi ehkä siksi että hän oli aikanaan niin suosittu, myös siksi, että Aristoteleen käsitykset oli suhteellisen helppo sovittaa yhteen Raamatun kanssa. Kirkossa oli halua jopa haastaa Aristoteleenkin käsityksiä ennen kuin uskonpuhdistuksen tuoma valta-alueen pieneneminen nosti pintaan kiivaan puolustusreaktion, joka tarrautui menneisyyteen.

Seuraava kipupiste oli evoluutio-oppi ja syystä: kirkonisät kuten myös Nietzsche olivat aivan oikeassa siinä, että se oli, ja on edelleen, moraalisesti vaarallinen. Tietämisen kirous on juuri siinä, kuten Raamattu sen vertauskuvallisesti kertookin, että kaikki tieto kantaa aina mukanaan eettisiä vaikutuksia, ainakin massojen, nimenomaan älymystön massojen, ei niinkään rahvaan, ajatteluun ja toimintaan. Kehitysopin nousu aikansa älymystön laajempaan tietoisuuteen johti kristinuskon jo kertaalleen tukahduttamien kansanmurhien paluuseen valtapolitiikan välineiksi, joko suoraan rotuoppien muodossa tai välillisesti kehitysopin edistäessä (myös) kommunistien ateistisen tieteellisteknisen maailmankuvan vaikutusvallan kasvua.

On melkoisen huvittavaa, että monia tietoja ollaan valmiita salailemaan "rasismin" ehkäisemiseksi, mutta sen sijaan evoluutio-oppia, joka perustietämyksen kannalta on melko merkityksetön jopa tämän päivän arjen keskellä elävälle ihmiselle, mutta jonka biologismi nimenomaan on ollut kaikenlaisten rotuteorioiden uskottavuuden selkäranka massoille, nimenomaan älymystön massoille, kuvataan harmittomaksi perustietämykseksi.

Tiedon ja vapauksien lisääntymisestä maksettu inhimillinen hinta on asia, josta ei nykyisin puhuta lainkaan, vaikka ainakin minun tulkintani mukaan se on yksi paavalilaisen varhaiskristillisyyden keskeisistä teemoista ja syy myöhemminkin ilmenneeseen 'tieteenvastaisuuteen'. Silti se asia, joka suorastaan hyppää silmille tilastoista ja historiankirjojen sivuilta. Yhtenä tuoreimmista esimerkeistä 1960-luvun kasvatuksen ja alkoholipolitiikan vapautumisen seuraukset: alkoholiongelmaisten ja katuväkivallan, aiemmasta poiketen suojattomiin vanhuksiin kohdistuneen sellaisen, voimakas lisääntyminen. jotka tilastollisesti katsoen alkoivat tasoittuva vasta 20-30 vuotta myöhemmin. Kumpikin vapautuminen liittyi myös maallistumiseen ja sen mukanaan tuomaan moraalikäsitysten muuttumiseen.

Nimittäin jakamattoman ihmisarvon käsitys ei ole peräisin 1800-luvun sosialisteilta ja vielä vähemmän se on peräisin valistusfilosofeilta, jotka päin vastoin loivat pohjan luonnonlakeihin perustuvalle rasismille. Jakamattoman ihmisarvon käsitys tulee Abrahamilaisten uskontojen Luoja-Jumalan kyvystä luoda erilaisuutta, joka siksi on kunnioitettavaa ja jopa suojeltavaa. Tämä sama perusajatus on käsittääkseni myös monen muun uskomusjärjestelmän taustalla, samalla mekanismilla. Se on ollut yksilökeskeisen länsimaisen ajattelumme peruskivi myös moraalisesti, kunnes se sai väistyä tieteellisemmän selityksen tieltä, jolloin merkittävällä osalla ihmisiä moraalinen kompassi sekosi. Kun moraalinen kompassi sekoaa, hautausmaat täyttyvät ja niin kävi myös 1960-luvun vapautumisen seurauksena. Vielä enemmän niin kävi Lokakuun vallankumouksen seurauksena, ja paljon moninaisemmin tavoin kuin yleensä tiedetään. Nykyisin Lokakuun vallankumouksen positiiviset vaikutukset pyritään unohtamaan kokonaan, joten taselaskelma on sen osata yhtä valheellisen negatiivinen kuin se on 1960-luvun vähemmän veristen poliittisten vallankumousten osalta valheellisen positiivinen. Näin varsinkin meillä täällä Suomessa, jossa ei ollut tarvetta millekään varsinaiselle kansalaisoikeusliikkeelle, joskin kieltämättä saamelaisten, romanien ja seksuaalivähemmistöjen asema kaipasikin parantamista ja myös parani.

Voittajat, tässä tapauksessa pääosin vasemmistolaistaustaiset maallistuneet, ovat tietenkin kirjoittaneet historian ja kuten voittajat aina, he ovat kirjoittaneet sen itselleen mieleiseksi. Sen mukaan voitolla ei ole ollut hintaa lainkaan, se on tuonut pelkkää hyvää ja edustanut kaikessa kehitystä ja olojen parantumista, ja häpeilemättä tässä on omittu myös kaikki tieteen ja tekniikan saavutukset.

Historiaa on mielenkiintoista peilata hieman nykyisyyttä vasten. Alkoholin vapauttaminen vähensi siihen liittyvää kovaa rikollisuutta, mutta lisäsi aika merkittävästi muita haittoja, mm terveyshaittoja ja suoraan alkoholinkäyttöön liittyvää väkivaltaa.

Muiden huumaavien aineiden laillistamisessa, jota nyt ainakin kannabiksen osalta on vaadittu, tultaisiin luultavasti näkemään aika samanlainen kehityskulku.

Mutta koska vapauttamiset pyrkivät olemaan aika usein myös jonkin sortin kansanmurhia, aikaa myöten biologinen valinta korjaa tilanteen, ellei sosiaali- ja terveyspuoli estä sitä. Kuten se nykyisessä muodossaan aika paljolti tekee: ongelmaryhmien hedelmällisyys ei ole laskenut samaa tahtia kuin muun väestön. Tätä kompensoi se, että osittain ongelmaryhmät ovat alkaneet itse oppia välttämään riskien toteutumista, ilman uskonnon antamaa tukeakin. Silti tilastot ovat vieläkin aika synkkiä.

Taas tieteellinen tutkimus lisäsi tietoa

https://www.hs.fi/talous/art-2000006323883.html

Onneksi löytyy rahoittajia tutkimuksille, joita ilman eläisimme aivan kuin unessa.

Kaei Enqvistiltä hyvä kommentti piispoille Vartija-lehdessä.