Paavo Teittisen ja Katri Kallionpään "tutkimus" "Veijo Baltzarin kultista" Helsingin sanomiin 24.11. tehtiin todella törkeällä tavalla. Toimittajien ainoa tavoite oli mustamaalata taiteilijan ympärillä pyöriviä nuoria naisia ja Baltzaria. Tavoite oli luoda nuorista naisista aivottomia bimboja, jotka, saatuaan tarjouksen "tähtiroolista" lähtevät jonkun hyväksikäyttäjän uhriksi. Jos Baltzar olisi sellainen, tuskin hän olisi koko elämänsä ollut naisten ympäröimä, ja tuskin nämä syytteet tulisivat julki vasta nyt. Uskon, että naiset ovat vähän älykkäämpiä.
Kun sain kesällä 2019 kuulla, että Teittinen ja Kallionpää olivat kirjoittamassa juttua Veijo Baltzarin "kulttimaisesta yhteisöstä", aloin selvittää, mistä oli kyse. Otin yhteyttä toimittajiin, ja keskustelussa toimittajat ahdistelivat minua, yrittivät saada minut puhumaan teatterista roskaa, urkkivat yksityisasioitani, kuten osoitettani, raha-asioitani ja perheasioitani. Keskustelusta otettiin äänite, josta asia on tarkistettavissa, kun asia viedään oikeuteen. Kun en halunnut kertoa heille yksityisasioitani, toimittajat suuttuivat ja olivat hyvin hämillään ja kyselivät, oliko minulla jotain salattavaa. Keskustelun jälkeen tajusin, että toimittajat olivat huijanneet minua tulemaan yhdeksi juttunsa 18:sta "todistajasta", vaikka kerroin etten ollut missään samaa mieltä kuin toimittajat.
Kesän 2019 alussa toimittajat ottivat yhteyttä niihin Drom ry:n silloisiin ja entisiin työntekijöihin ja teatteriproduktioiden osallistujiin, jotka olivat nuoria naisia. Kaikki tietämäni yhtyedenotot tulivat Paavo Teittiseltä. Miehiin tai yli 30-vuotiaisiin naisiin ei oltu yhteydessä, ainoastaan elokuussa, kun Baltzaria pyydettiin haastatteluun. Kun jotkut näistä nuorista naisista erehtyivät hyväntahtoisina kertomaan "kokemuksia Drom ry:stä" kyseleviltä toimittajilta positiivisia kokemuksiaan Baltzarin johtaman yhdistyksen ja teatterin toiminnasta, ja tajusivat lopuksi pyytää, että heidän tietojaan ei julkaistaisi missään, toimittajat sanoivat vain, että "haastattelua ei voi perua". He käyttivät nuorten naisten hyväntahtoisuutta ja kokemattomuutta hyväksi. Näin Paavo Teittinen ja Katri Kallionpää saivat jutulleen 18 "todistajaa". Monet olivat kieltäytyneet sanomasta mitään, koska toimittajat kuulostivat "kieroilta" ja "johdattelevilta", ja ottivat sen jälkeen yhdistyksen johtoon yhteyttä hyvin hämmentyneinä.
Toimittajat aloittivat tutkimuksen ottamalla yhteyttä ihmisiin, jotka eivät olleet olleet pitkään aikaan tekemisissä yhdistyksen kanssa ja jotka kertoivat toiminnasta reippaasti valheita. Vasta tutkimuksen loppuvaiheilla he ottivat yhteyttä senhetkisen henkilökunnan ja produktio-osallistujien nuoriin tyttöihin ja naisiin. Kun he kertoivat tarinoista Drom ry:stä, joita heille oli anonyyminä kerrottu, oikaisimme viiden todistajan voimin, miten asia oli oikeasti mennyt ja mistä se voisi olla tarkistettavissa, mutta toimittajat sivuuttivat kaikki todisteet ja uskoivat niitä, jotka puhuivat yhdistyksestä ja Baltzarista pahaa. Lehteen päätyivät anonyymisti kerrotut valheet ja juorut, ei tippaakaan kirjallisen todistusaineiston ja lukuisten ei-anonyymien todistajien osoittamasta totuudesta.
Paavo Teittinen ja Katri Kallionpää kirjoittavat artikkelissa, että joitakin kerrottuja tapauksia ei voida todistaa, sillä niistä on tiedossa vain kaksi todistajaa, mutta toimittajat eivät todellakaan tarkistaneet tapahtumien todenmukaisuutta, vaikka todistajia olisi ollut kymmeniä!
Paavo Teittinen sai kesäkuussa 2019 Teittiselle Suomen asianajajaliiton Oikeusteko-palkinnon. Onko tämä palkitun toimittajan toimintaa?
Kun sain kesällä 2019 kuulla, että Teittinen ja Kallionpää olivat kirjoittamassa juttua Veijo Baltzarin "kulttimaisesta yhteisöstä", aloin selvittää, mistä oli kyse. Otin yhteyttä toimittajiin, ja keskustelussa toimittajat ahdistelivat minua, yrittivät saada minut puhumaan teatterista roskaa, urkkivat yksityisasioitani, kuten osoitettani, raha-asioitani ja perheasioitani. Keskustelusta otettiin äänite, josta asia on tarkistettavissa, kun asia viedään oikeuteen. Kun en halunnut kertoa heille yksityisasioitani, toimittajat suuttuivat ja olivat hyvin hämillään ja kyselivät, oliko minulla jotain salattavaa. Keskustelun jälkeen tajusin, että toimittajat olivat huijanneet minua tulemaan yhdeksi juttunsa 18:sta "todistajasta", vaikka kerroin etten ollut missään samaa mieltä kuin toimittajat.
Kesän 2019 alussa toimittajat ottivat yhteyttä niihin Drom ry:n silloisiin ja entisiin työntekijöihin ja teatteriproduktioiden osallistujiin, jotka olivat nuoria naisia. Kaikki tietämäni yhtyedenotot tulivat Paavo Teittiseltä. Miehiin tai yli 30-vuotiaisiin naisiin ei oltu yhteydessä, ainoastaan elokuussa, kun Baltzaria pyydettiin haastatteluun. Kun jotkut näistä nuorista naisista erehtyivät hyväntahtoisina kertomaan "kokemuksia Drom ry:stä" kyseleviltä toimittajilta positiivisia kokemuksiaan Baltzarin johtaman yhdistyksen ja teatterin toiminnasta, ja tajusivat lopuksi pyytää, että heidän tietojaan ei julkaistaisi missään, toimittajat sanoivat vain, että "haastattelua ei voi perua". He käyttivät nuorten naisten hyväntahtoisuutta ja kokemattomuutta hyväksi. Näin Paavo Teittinen ja Katri Kallionpää saivat jutulleen 18 "todistajaa". Monet olivat kieltäytyneet sanomasta mitään, koska toimittajat kuulostivat "kieroilta" ja "johdattelevilta", ja ottivat sen jälkeen yhdistyksen johtoon yhteyttä hyvin hämmentyneinä.
Toimittajat aloittivat tutkimuksen ottamalla yhteyttä ihmisiin, jotka eivät olleet olleet pitkään aikaan tekemisissä yhdistyksen kanssa ja jotka kertoivat toiminnasta reippaasti valheita. Vasta tutkimuksen loppuvaiheilla he ottivat yhteyttä senhetkisen henkilökunnan ja produktio-osallistujien nuoriin tyttöihin ja naisiin. Kun he kertoivat tarinoista Drom ry:stä, joita heille oli anonyyminä kerrottu, oikaisimme viiden todistajan voimin, miten asia oli oikeasti mennyt ja mistä se voisi olla tarkistettavissa, mutta toimittajat sivuuttivat kaikki todisteet ja uskoivat niitä, jotka puhuivat yhdistyksestä ja Baltzarista pahaa. Lehteen päätyivät anonyymisti kerrotut valheet ja juorut, ei tippaakaan kirjallisen todistusaineiston ja lukuisten ei-anonyymien todistajien osoittamasta totuudesta.
Paavo Teittinen ja Katri Kallionpää kirjoittavat artikkelissa, että joitakin kerrottuja tapauksia ei voida todistaa, sillä niistä on tiedossa vain kaksi todistajaa, mutta toimittajat eivät todellakaan tarkistaneet tapahtumien todenmukaisuutta, vaikka todistajia olisi ollut kymmeniä!
Paavo Teittinen sai kesäkuussa 2019 Teittiselle Suomen asianajajaliiton Oikeusteko-palkinnon. Onko tämä palkitun toimittajan toimintaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Parempi on lopettaa selittely nyt, ja esittää selittelyt rikosoikeudenkäynnissä.
Rikoksia ja selkeästi moitittavaa on epäilemättä tapahtunut. Sitä ei saa tunnetusti periaatteettomien suojelijoiden tai jäsenkirjan avulla peitellä.