Olin tilaisuudessa, jossa oli esillä kärsimyksen ongelma kristilliseltä kannalta. Mieleeni jäi se, ettei kaikkea voi tietää, ts. kärsimyksen ongelmaan ei ehkä löydy aukotonta kristillistä selitystä.
No, sitten kävi mielessä, että löytyykö ateismista. Kun ei ole vaikea kuvitella, että ateisti väittää hylkäävänsä Jumalan tai kristinuskon siksi, ettei vastauksia löyty kärsimyksen ongelmaan.
Morsmaikultani kysyin, että mitä hän on mieltä, olisko ateismilla vastausta kärsimyksen ongelmaan:
-Ateismi ei taida vastata mihinkään ongelmaan.
Vaikka edellä olevaa voikin pitää tällä palstalla provoaloituksena, niin ehkä silti saan asiallisia vastauksia?
1. Mikä on ateismin vastaus kärsimyksen ongelmaan?
2. Mihin ongelmaan ateismi on vastaus.
No, sitten kävi mielessä, että löytyykö ateismista. Kun ei ole vaikea kuvitella, että ateisti väittää hylkäävänsä Jumalan tai kristinuskon siksi, ettei vastauksia löyty kärsimyksen ongelmaan.
Morsmaikultani kysyin, että mitä hän on mieltä, olisko ateismilla vastausta kärsimyksen ongelmaan:
-Ateismi ei taida vastata mihinkään ongelmaan.
Vaikka edellä olevaa voikin pitää tällä palstalla provoaloituksena, niin ehkä silti saan asiallisia vastauksia?
1. Mikä on ateismin vastaus kärsimyksen ongelmaan?
2. Mihin ongelmaan ateismi on vastaus.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"1. Mikä on ateismin vastaus kärsimyksen ongelmaan?"
Ateismi itsessään ei edes käsittele kärsimystä. Ateismi on vain ja ainoastaan uskon puutetta jumalaan/jumaliin.
Mutta itse ateistina voin sanoa vain tämän: kärsimys vain on. Siihen on monia syitä. Jos tarpeita ei täytetä, niin syntyy kärsimystä.
"2. Mihin ongelmaan ateismi on vastaus."
Ateismi ei olekaan vastaus. Ateismi on vain ja ainoastaan uskon puutetta jumalaan/jumaliin. tiedän, että toistan itseäni, mutta tämä on siinä toivossa, että edes yksinkin teisti joskus tajuaisia mitä ateismi on.
Sanotaan tällä tavalla: Minä olen ateisti. Minä en usko jumalaan/jumaliin. Tätä ominaisuutta minussa kutsutaan ateismiksi.
No, eihän se morsmaikkuni sitten kovin väärässä ollutkaan. Tästä on hyvä jatkaa (-;
Taidan jo nähdä mihin suuntaan tämä sinun osaltasi menee...
Oliko mielessäsi n...n, perusmuotoinen synonyymi a...o?
1. Mikä on ateismin vastaus kärsimyksen ongelmaan?
Ateismi itsessään ei vastaa mihinkään sen enempää kuin teismi. Sen sijaan teistillä uskonnoilla on erilaisia vastauksia eri asioihin, esimerkiksi kristinuskon mukaan Jumala loi maan, hindulaisuuden mukaan maailma syntyi tyhjyydestä. Ateismi on vain yleisnimike tietyn maailmankatsomuksen omaaville ihmisille, kuten buddhalaisille, zeniläisille, rationalisteille jne.
Siten myös buddhalaisille on erilainen vastaus kärsimykseen kuin vaikkapa länsimaisilla rationalisteilla, nihilisteillä ja humanisteilla. Buddhalaiset ajattelevat, että kärsimys syntyy haluista, siten ihmisen tulisi pyrkiä luopumaan 'egostaan' eli/ja haluistaan, jotta voisi vapautua kärsimyksestä.
Oma vastaukseni on, että kärsimystä ylipäätään on monenlaista. Mutta ylipäätään koko kärsimys on olemassa ihmisessä, joka tulkitsee kärsivänsä. Jos tsunami vie lähimmäisesi syynä ei ehkä ole sinun halusi, vaan toiveesi ja odotuksesi, tilanteen traagisuus ja odottamattomuus. Joka tapauksessa ihmiset reagoivat esimerkiksi menetyksiin hyvin eri tavoin, osa kärsii samanlaisesta kohtalosta enemmän kuin toinen osa. Ehkä jopa on olemassa ihmisryhmä, joka ei kenties nauti kärsimyksestä, muttei osaa ilman sitäkään. Lopulta jotkut ihmiset saattavat tuntea elävänsä vain kärsiessään, kärsimyksensä kautta.
Sen lisäksi on tietysti ihmisten toisilleen aiheuttamaa kärsimystä. Siitä uskoisin osaavani puhua pidempäänkin ja puhuisin mielelläni oravanpyörästä. Ihmiset loukkaavat toisiaan usein siksi, että eivät ole pystyneet käsittelemään aiempia kokemuksiaan ja pääsemään niiden yli. Alkoholistiperheen lapsi on kärsinyt ja hänellä on lukuisia potentiaalisia kärsimyksen hoitotapoja, mutta yksi ihminen voi valita oikeastaan yhden asian kerrallaan. Siten osa näistä lapsista jatkaa alkoholistivanhempansa toimintakaavaa ja saa myöhemmin elämässään omat lapsensa kärsimään. Toinen osa puolestaan alkaa taiteilla, sublimoida eli jalostaa kärsimystään jollain luovalla tavalla, vaikka ei sitten koskaan ihan suoranaisesti pääsisi tapauksesta yli, niin eivät kenties jatka samaa toimintakaavaa, vaan saattavat olla kotona perfektionisteja tai hyvin dominoivia ja saavat lapsensa kärsimään oman vihaisuutensa, äärimmäisyytensä vuoksi esim. mitä tulee alkoholinkäyttöön (tämä puolestaan saattaa johtaa siihen, että heidän lapsensa alkavat käyttää alkoholia). Kolmas osa saattaa käydä kokemuksiaan läpi taiteilemalla, terapiassa, keskustelemalla lukuisten ystäviensä kanssa tai millä ikinä tavalla parhaiten siinä onnistuu ja huomaa omien vanhempiensa tekojen vaikutukset itsessään sekä omien tekojensa vaikutukset lapsissaan. Osa varmasti osaa olla vanhempiaan viisaampi, mutta silti ei ole mitään takeita, etteikö tällainenkin ihminen siirtäisi pahaa oloa/kärsimystä jollain tavalla lapsiinsa. Täydellistä vanhempaa ei kuitenkaan taida olla olemassa?
2. Mihin ongelmaan ateismi on vastaus.
Ateismi vastaa vain kysymykseen jumalten olemassaolosta. Ehkä ateismissa on silloin vastaus, kun jumalat, paholaiset tai ylipäätään henget tuntuvat jotenkin kaukaisilta syiltä/vastauksilta esitettyihin kysymyksiin. Voi olla, että ateistit henkilökohtaisesti saattavat löytää parempia vastauksia, koska osa varmasti suhtautuu avoimemmin vieraisiin filosofioihin ja uskontoihin kuin esimerkiksi kiihkokristitty, jolle ainoa vastaus on Raamattu ja Jeesus Kristus. Ateisti saattaa hyvinkin löytää vastauksen buddhalaisuudesta, ehkä psykologiasta.
Kukin meistä vastaa tavallaan ja täytyy sanoa, ettei ihminen muutu pyhimykseksi tunnustamalla jotain uskontoa. On valitettavaa, jos ihminen alkaa itse uskoa siihen, että on puhdistunut, eikä enää aiheuta pahaa, koska Jeesus Kristus on hänen sydämessään. Tuo on ollut tähänkin asti huono tekosyy olla välittämättä kenestäkään muusta ja siirtää tätä 'kärsimystä' lapsiinsa, naapureihinsa ja työtovereihinsa.
Ateismi karsii ylimääräisiä todistamattomia premissejä ja tätä kautta tiede on kehittynyt.
(vai miksi uskonnollisesti tiukat ajat ovat aina olleet tieteen surmanloukkuja? Miksi uskonnot ajavat sotiin,ei tiede?)
Ateismi ei tieteen tavoin ota kantaa moraaliin tai kärsimykseen.
Evoluution kanta kärsimykseen on seuraava:
Jos eläimelle on kehittynyt sellainen ominaisuus jossa se tuntee pakonomaista tarvetta pyrkiä ja haluta pois tilanteesta joka ei ole sille sopiva,niin pärjää se keskimäärin paremmin ja saa tätä kautta hieman enemmän jälkeläisiä.
Evoluutiolle tuska ei ole itsetarkoitus(toisin kuin uskonnolle,jolle tuska on olemassa ainoastaan sitä varten että on jotain jota voidaan tarjota helvetissä kostoksi.) hermosto antaa kipuaistimuksia jotta eliö välttäisi tilanteita jossa terävät esineet tunkeutuvat sen kudokseen koskettelemaan hermopäitä.
Sama tietysti henkistä tilaa,turvallisuuden tunteesta sinne uskoonkin hurahdetaa. Vai eivätkö uskovaiset saarnaakkaan pelastuksesta?
Yleensä ottaen vastakysymyksenä:
mihin uskonto antaa vastauksen?
Käsittääkseni uskonto ainoastaan tappaa uteliaisuuden antamalla valmiiksi pureksitut vastaukset niille jotka ovat liian laiskoja ajattelemaan omilla aivoillaan.
Itse käännyin ateistiksi sen takia,että oli tiettyjä ilmiöitä joita uskonnoissa oli,jotka eivät olleet hyviä.
TS. Uskonnot eivät tarjonneet ylimääräisellä premissillään mitään jota voisi havaita.
Uskonnosta mennään siksi että ne VÄITTÄVÄT tarjoavansa ratkaisuita maailman pulmiin,mutta ainoastaan lakaisevat ne maton alle.
(ja käsiteltäväksi myöhemmässä eämässä jonka ovat keksineet jotta kato ei kävisi)
Uskonnot siis VALEHTELEVAT.
Olen mielummin avoimen tietämätön,kuin kusetettu.
Mikä on ateismin vastaus kärsimyksen ongelmaan?
Kuten on jo sanottu, ateismi ei käsittele kärsimystä. Itse ihmettelen, että mihin kärsimyksen ongelmaan? Ongelmaan? Mielestäni kärsimystä vain on on ja se johtuu monista eri syistä. Fyysisestä tai henkisestä kivusta/tuskasta. Ei sen tapahtumista voi aina hallita.
Mihin ongelmaan ateismi on vastaus?
Eipä se olekaan vastaus ongelmiin, vaan se on ainoastaan sitä, että ei usko jumalaan/ jumaliin. Ateistin täytyy itse keksiä vastaukset onglemiinsa tai löytää ne esim. psykologiasta, tieteestä yms.
Kärsimys on itse asiassa jotain mitä me koetaan kärsimykseksi. Kärsimyksen pääasiallinen tehtävä lienee se että sitä yritettäisiin välttää. Kun emme kärsi olemme todennäköisemmin oikeammalla tiellä elämäntehtävämme kannalta joka on suurinpiirtein lisääntyminen ja säilyminen.
Ateismi on oiva lääke moniin ristiriitaiseen ongelmaan jonka kanssa uskovainen joutuu painimaan. Ateismi on myös vastaus usein siihen ongelmaan että joutuu kohtaamaan itsensä. Usko taas on jälleen yksi väistöliike itsensä kohtaamisessa ja itselleen rehellisyydessä.
tuttumies: "1. Mikä on ateismin vastaus kärsimyksen ongelmaan?"
Minulle evankeliumi on ilosanoma, kertakaikkinen vitsi, joka siksi naurattaa kovasti. Siksi hukutan kärsimykseni tuohon suohon.
tuttumies: "2. Mihin ongelmaan ateismi on vastaus."
Minä ratkon ongelmani ihan muulla tavalla kuin ateismilla. Jos esimerkiksi autostani on polttoaine vähissä, kipaisen huoltoasemalla. Teille uskoville onneksi riittää silkka rukoilu, ja kas, tankki on jälleen täynnä.
joitain vuosia sitten oli uutisissa juttu liikenneonnettomuudesta jonka uskovainen pariskunta oli aiheuttanut. Ajajalla ei ollut korttia eikä hän osannut liikennesääntöjä. Mutta kerta liikkeelle lähdettäessä oli muistettu rukoilla. Vain tällä kertaa Jumala/Jahve/Zeus/Oonipgruni ei ollutkaan suosiollinen.
Kiitos qwarg! Juuri tällaisten juttujen vuoksi jaksan elää.
Ei ole kaikenkattavaa oppia nimeltä ateismi, joka pyrkisi selittämään koko maailman. Sellaiseen pyrkivä oppi olisi mielestäni, anteeksi vain, vähintäänkin arveluttava. Joskus kristinusko tai sen tulkitsijat ovat vakuuttuneita voivansa oppinsa avulla selittää kaiken maan ja taivaan väliltä, mistä lie johtuu.
"Kärsimyksen ongelma" lienee kristityille kristinuskon suurimpia kompastuskiviä, ja itse kärsimystä nähneet tai kokeneet ovat tunteneet juuri siinä tilanteessa uskonsa olevan koetuksella. Miksi hyvä Jumala sallii maailmassa kärsimyksen ja pahan? Jotkut ovat eronneet kirkosta juuri tämän kysymyksen takia, ja kirkonmiehetkin tuntuvat puuttuvan juuri tähän kysymykseen hanakasti - voimatta juuri vastausta antaa.
Ateistille kärsimys ei ole "ongelma", sitä vain esiintyy ilman, että siitä syytöntä jumalaa pitäisi jatkuvasti saada edesvastuuseen. Ateisti ehkä ja toivottavasti osaa nähdä kärsimysten aiheuttajana ihmisten toimet, ei oikuttelevan jumalan päähänpistot - tai joskus hallitsemattomat luonnonvoimat.
Kysymyksestäsi paistoi aika paljon läpi juuri tuo yleinen oletus, että juuri kärsimyksen ongelman takia ateisteista olisi tullut ateisteja. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, ainakaan omalla kohdallani.
Eli lyhyesti:
1. Ateismilla ei ole vastausta kärsimyksen ongelmaan. "Kärsimyksen ongelma" on kristinuskon luoma kysymyksenasettelu.
2. Ateismi ei pyri olemaan vastaus mihinkään ongelmaan. Yhtenäistä ateismia oppeineen ja doktriineineen ei ole. No, ahdistavaan uskonnollisuuteen ateismi voisi olla vastaus...
että ateisimi olisi jokin oppi, joka pyrkisi löytämään vastauksia johonkin?
Ihmettelan vain, että oletko ihan terve, koska jauhat samaa paskaa vuositolkulla, vaikka näillä palstoilla olet (mili todellakin tyhmyyttäsi et muutoin olisi tiennyt), saanut jo tietää, ettei ateismi ole oppi mikä selittää yhtään mitään. Ateisti ei usko jumaliin. Kysymyksen maailman ja elämän synnystä hän jättää tiedemiesten kontolle.
Mikä saa ihmisen vuosi vuoden jälkeen esittäämään samoja järjettömiä kysymyksiä yhä uudestaan ja uudestaan?
Pakana(M):[Mikä saa ihmisen vuosi vuoden jälkeen esittäämään samoja järjettömiä kysymyksiä yhä uudestaan ja uudestaan? ]
Kiitos vastauksestasi. Jos uskoni joskus alkaakin horjua, niin sinulta saa aina vahvistusta.
Minä en kysele järjettömiä kysymyksiä! Kun en edes kysele kysymyksiä joihin ei voitaisi tieteen keinoin saada vastauksia!
Edellä jo onkin tosi hyviä ja tyhjentäviä vastauksia esittämääsi kysymykseen. Jotain vielä lisäisin:
Aktiiviateisteja on tosi vähän, siis henkilöitä, jotka välittäisivät esim. kuulua johonkin asian tiimoilta perustettuun yhdistykseen tms. ja toimia siellä. Ei ole tarvetta, ei ole kiinnostusta, ja miksipä yleensä olisikaan. Tarvetta ja kiinnostusta syntyy vain sitä kautta, että uskonnot/uskovat aiheuttavat harmeja/uhkia/vahinkoja tms. joihin on reagoitava. Eihän ateismia itsenäisenä maailmankatsomuksena ole edes olemassa: jos uskonnot jonain onnellisena päivänä näivettyvät pois, ei ole enää syytä puhua ateismistakaan.
Kristityt keskenään (siis eri kuppikuntien välillä) ja verratessan omaa uskontoaan muihin uskontoihin näyttävät perustelevan oman näkemyksensä "oikeellisuutta" sen tuottamalla hyvällä (hyvää, tuskaa lievittävää lääkettä...). Ikään kuin erilaisten oppirakennelmien totuusarvo punnittaisiin markkinoilla: korkeimmalle noteerattu on totta ("...Mihin ongelmaan ateismi on vastaus...").
Kun verrataan toisiinsa poliittisia liikkeitä, lähdetään tietysti siitä, saavatko ne aikaan hyvää vai pahaa tai saavatko aikaan mitään. Niiden välillä voidaan tehdä valintoja tarkoituksenmukaisuuden, moraalisuuden tms. perusteella. Sen sijaan kun oppirakennelmassa esitetään konkreettisia väitteitä meitä koskevasta todellisuudesta (jumala taivaassa ... luominen ... neitseellisesti siinnyt poika ... pyhä henki ... perkele ja helvetti ... viimeinen tuomio ...), olisi niiden myös oltava totta. Ei riitä, että "hei tämähän antaa vastauksia mun ongelmiini...". ... ja se todistustaakka totisesti kuuluu väitteiden esittäjille!
"1. Mikä on ateismin vastaus kärsimyksen ongelmaan?"
Ei tietääkseni ole mitään patenttivastausta. Kärsimystä on ihmisen elämässä, ja siihen on kehitelty monenlaisia yhteisöllisiä, sosiaalisia ja fyysisiä lievityskeinoja. Mutta ateismin mukaan kärsimys EI johdu siitä että olisi paholaisen vallassa/uskoisi jollain tavalla "väärään" jumalaan.
"2. Mihin ongelmaan ateismi on vastaus."
Siihen, miten uskontoihin tulisi suhtautua: ihmisten tekeminä rakennelmia, joista on monille hyötyä mutta joiden pohja on inhimillisessä itsekkyydessä.
Laaja kysymys, mutta ateismi on tietenkin vastaus kysymykseen: uskonko jumaliin? Ateisti ei usko.
Onhan täällä monta ihan asiallista ja valaisevaa vastausta jo tullutkin. Kommentoin jotakin asiallisesta vastauksestasi:
Rausku:[Mutta ateismin mukaan kärsimys EI johdu siitä että olisi paholaisen vallassa/uskoisi jollain tavalla "väärään" jumalaan. ] Tässä suhteessa ei liene ateistin ja peruskristityn välillä eroa? Ainakaan yksilötasolla asiaa tarkasteltaessa.
Mutta vastauksestasi tuli sitten sellainenkin idea mieleeni, että entä jos tieteellisen tutkimuksen jälkeen tultaisiinkin siihen tulokseen, että kärsimys generoi uskoa, eli että olisi jonkinlaista näyttöä, että usko on vastaus kärsimykseen. Niin tällöinhän ateistin pitäisi ehkä sanoa, että ateismin (=tieteellisen maailmankuvan) mukaan usko on vastaus kärsimyksen ongelmaan.
siihen, miksi Jumala sallii pahan olemassaolon. Ja vaikkapa siihen, saatko nyky-yhteiskunnassa harrastaa esiaviollista seksiä täysi-ikäisen morsmaikkusi kanssa tai vaikkapa jonkin miespuolisen ystäväsi kanssa, jos siltä tuntuu. Ateismi vastaa myös kysymykseen, seuraako joku kaikkia tekemisiäsi ja pitää kirjaa niistä, ja vedetäänkö sinut edesvastuuseen jopa ajatuksistasi. Eli onko ajatuspoliisi olemassa. Ateismi vastaa kaikkiin kysymyksiin, jotka aiheuttavat kristityille Raamattuperäistä ahdistusta. Kysy vaan lisää?
Eikö ateistikaan saa puhua amerikkalaisista ajatuspoliiseista? Veikkaan muuten, että ne ovat kiihkouskovaisia. Eikös siinä muuten ole kyse jumalasta tai ainakin oudosta käytöksestä ja uskonnollisesta yhteisöllisyydestä?
Echelon projektiin. No eivät nekään sentään ajatuksia osaa vielä lukea, ja ne kannattaa yleensä pitää omana tietonaan, siis ne mitä uskonnoista ajattelee. Ei ole mitään niin uskollista vihamiestä kuin fundisuskovainen.