naiset,. millä perusteilla miehenne valitsitte?

Anonyymi

kuvailkaa muutamalla lauseella

22

223

Vastaukset

  • Miehet valitsee naisia. Väärin meni.

    • Väärin, miehet eivät valitse. Naiset sen tekee eräs mieskin kenet tunnen meni naimisiin kun parempaa ei ollut ja nyt se pettää muka rakastaa 😂


    • Anonyymi kirjoitti:

      Väärin, miehet eivät valitse. Naiset sen tekee eräs mieskin kenet tunnen meni naimisiin kun parempaa ei ollut ja nyt se pettää muka rakastaa 😂

      Mene nukkumaan sieltä.Tai sitten ihan vaikka keittiöön tiskaamaan. :D


    • Anonyymi kirjoitti:

      Väärin, miehet eivät valitse. Naiset sen tekee eräs mieskin kenet tunnen meni naimisiin kun parempaa ei ollut ja nyt se pettää muka rakastaa 😂

      Totta, aikoinaan kun asuin ammattikoulun asuntolassa. Paikan valvoja oli noin 30 v. yh.
      Nainen tapaili miestä joka totesi minulle, Kun ei saa parempaakaan, niin tyydytään tuohon.


  • Mies joka vei sydämeni on luotettava, turvallinen, älykäs hassuttelija joka ei ole ryppyotsainen ja jonka kanssa voi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä ja hän huomioi rakastaan arjessa. Ja on ns tavallinen, ei dokaile ylenpalttisesti, ei petä, ei hakkaa, ei isoja ongelmia sosiaalisesti tai taloudellisesti (pärjää omillaan).

    Moni ihmetteli meidän suhdetta, koska itse olen ns. kaunis ja "normaali" mukavaksi kehuttu nainen, en todellakaan mikään diiva ja moni mies havitteli minua vuosien aikana. Kauneudella tai komeudella itselläni ei koskaan ole ollut juurikaan mitään merkitystä, ja mieheni on perinteisellä mittakaavalla hirveän tavallinen ulkoisesti, tavallisen näköinen, kaljuuntuva, vähän tukeva, rillipäinen, pukeutuu vanhanaikaisesti. Mutta uskokaa tai älkää, sisältä täyttä kultaa!! Niin mukava, turvallinen, loistava keskustelija, hassuttelija ja ottaa ihanasti huomioon minua. Itse myös hemmottelen ihan piloille hänet! olen edelleen ihan rakastunut häneen vuosien päästä ja mielestäni hän on kaikkein komein mies maailmassa. Sisäisen kauneuden vuoksi hän voitti sydämeni.

    • Kivaa olisi, jos sinunlaisia olisi edes 1 vapaana..


  • Kemia, hyvänolon tunne, rakastuminen ja rakastaminen. Yhä edelleen, yhdessä 42 vuotta!

  • En pysty erittelemään. Tuntui vaan mukavalle. Olin täysin kokematon eikä minulla ollut siihen mennessä yhtään varsinaista seurustelusuhdetta. Vain yksi muutaman viikon mittainen.
    Kun yli 50 vuotta sitten olimme tapailleet muutaman kuukauden niin olimme havainneet tiettyä silelujen sympatiaa aivan tavallisten asioiden suhteen.
    Mies oli urheilullinen ja jollakin tavalla jännittävä. Auto, joka silloin 60 luvulla ei ollut itsestään selvyys, oli Ruotsin rekisterissä.
    Tuleva mieheni opiskeli alaa joka silloin takasi kohtalaisen hyvin palkatun työpaikan.
    Ehdottoman luotettava ja halutessani sain häneltä aina päätöksen haluamaani asiaan.

  • No kun se elviksen näköinen osui kohdalle ja osoitti kiinnostusta, niiin ... - Nm. Sai minut

  • En oikeastaan valinnut vaan ajauduin tähän vuosikymmeniä kestäneeseen tilanteeseen. En ihastunut. En kokenut suurta rakkautta enkä intohimoa.
    Yhdessäolo tuntui luontevalle.

  • En ole vaimoni mutta näin nainen kertoi perustelut mulle kun kysyin miksi minä eikä joku muu mies, otin hänet heti alussa huomioon enkä yrittänyt heti pöksyjen alle, se oli naiselle tärkeää.

  • Oon aika dominoiva ja hankala luonne ni ku löysin sellasen jolla on riittävästi selkärankaa sanoa suorat sanat ni kyllä kelpas.

  • Tapasimme toisemme ensi kerran tanssipaikan lippuluukulla. Olimme kumpikin omissa porukoissamme, mutta kun katseemme kohtasivat, se oli menoa. Meidän välillämme oli valtava seksuaalinen vetovoima, kuin magneetti. Siitä illasta lähtien olemme olleet yhdessä. Tuosta ensimmäisestä illasta tulee kohta 40 vuotta. Sitä hetkeä juhlitaan etelän lämmössä ensi keväänä.

    • kai noin ihanaan elämään kuuluu vastoinkäymisiäkin? lapsia ja lääkärikäyntejä valvottuinen öineen? ja muita elämän realiteettejä?


    • Anonyymi kirjoitti:

      kai noin ihanaan elämään kuuluu vastoinkäymisiäkin? lapsia ja lääkärikäyntejä valvottuinen öineen? ja muita elämän realiteettejä?

      En ole tuo "menoa" henkilö mutta aihe sinänsä puhuttelee.
      Olemme olleet mielestäni kohtalaisen onnellisessa ja riidattomassa liitossa 50 vuotta ja näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Kaksi lasta, riivatunmoisia puutteen vuosia, useita muuttoja, lukuisia yksinäisiä viikkoja oikeastaan yksinhuoltajan roolissa ynnä muuta arkipäiväistä.
      +50 vaiheessa ilmeni erään tyyppinen verisyöpä jonka ensimmäinen vuosi oli todella rankka. Samaan aikaan epäiltiin mieheni eturauhasen syöpää, onneksi väärä diagnoosi.
      Vuosia myöhemmin häneltä leikattiin suolistosyöpä jomka vuoksi hän on seurannassa lopun ikäänsä.
      Muutaman vuoden siedin vaieten mieheni yritystä alkoholisoitumiseen mutta sitten hän itse totesi muuttaa tapaansa.
      Kaikesta höseltämisestä huolimatta elämme nyt +70 vaiheessa hyvinkin tasapainoista ja tyydyttävää elämää.
      Jos koskaan ei olisi ollut vastoinkäymisiä niin osaisimmekohan nauttia nykyisestäkään olotilasta?

      Kuvittelen mielessäni elämämme kulun olleen varsin tavanomaisen.


  • Antaa orkut usein eikä ala liikaa pomottaan👍

  • Oikeasti ei ihminen valitse, vaikka luulee valitsevansa. Sekä naisilla että miehillä on sellainen geneettinen rakenne, että rakastuu siihen, mitä saa.

  • Ei ollut heti yrittämässä pöksyihini, se tärkeintä ja muutenkin hellä. Edellen yhdessä.

  • Moni nainen ajattelee, että rakkaus on jokin käsittämätön voima ja, että he rakastuivat siihen komeaan hyvätuloiseen mieheen ihan sattumalta, että se olisi voinut hyvinkin olla vaikka lyhyt bussikuski.

    Totuus on, että naisen kanssa ei edes päässyt juttuihin sellaiset lyhyet hintelät miehet

    • Aika loukkaavaa väittää, että kaikki bussikuskit on hinteliä. Mutta mietippä nyt kuka voi alkaa bussikuskille lirttaamaan, sehän voi ajaa vaikka ojaan. Tosin, jos bussikuskiin ihastuis niin voishan sitä kahvit keittää termariin ja pyytää bussikuskin kahvittelemaan siellä päätepysäkillä. Vinkkais silmää ja lipois vähän huulia, mitenkähän siinä kävis?


  • En millään listalla. Tavattiin ja meillä on hyvä olla yhdessä. Elämänarvot on samat ja viihdymme yhdessä. Tunteet kasvoi ajan kanssa ja kun ne tuli mukaan niin sitten perustettiin perhe. Eikä ole huono valinta ollutkaan.
    En usko että suhde kestää jos pituus, hiustenväri, kauneus/komeus, varallisuus tai joku muu pinnallinen on valinnan kriteerinä. Kyllä uskon että se lunteiden yhteen sopivuus ja elämän arvot on ne tärkeimmät asiat. Ihmisen ulkonäkö muuttuu kuitenkin ajan kanssa. Ja toki luonnekkin muuttuu joskus ajan kanssa. Ihminen kasvaa mikä mihinkin suuntaan.

  • kyllä teillä aikuisilla on naurettavia oletuksia ihmisistä ja jotain alemmuuden pelkoa. kumma ettei mittoja tarvinnut tästä ketjusta lukea

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Nikolle syyte Sofian pahoinpitelystä

    Oikea unelmavävy.
    Kotimaiset julkkisjuorut
    46
    1041
  2. Ota vielä kerran yhteyttä

    Ole kiltti. Koko ajan mietin miten voisin sanoa sulle että rakastan sua ja haluan sut ja meidät. Kun saisin siihen selvän merkin sulta niin en epäröi.
    Ikävä
    89
    812
  3. Vieläkin on taikaa...

    Juuri sinussa. Hyvä mieli tulee kun saan sinua aina nähdä. En tiedä miksi? Sinussa vain on jotain maagista. Mietin tässä tarkistettuani yhden jutun,
    Ikävä
    63
    400
  4. Samu Huberille myös syyte huumerikoksesta

    Pääseekö Samu samaan selliin Sohvi-bimbon kanssa?
    20
    395