Elämässä kyse hyvästä elämästä.

MUTTA on erittäin vaikeata ja jopa mahdotonta luoda hyvää elämää ilman yhteiskuntaa!

Varsinkin kun maailmassa on lähes 8 miljardia ihmistä. Jos ihmisiä olisi vain muutama miljoona, niin tuo utopiasi voisi toteutua pienissä metsästys-, kalastus- ja keräily-yhteisöissä.

Mutta utopiasi muuttuisi tässä tilanteessa heti dystopiaksi, koska miljardit ihmiset loisivat sietämättömän kaaoksen ilman yhteiskuntia.

Niin, tämä juuri on suurin kompastuskivi anarkismikeskustelussa, eli mitä tarkoittaa 'yhteiskunta' ?

Helposti ajatellaan, että kun kerran anarkistit eivät ole keksineet esimerkiksi sähköä tai muitakaan nykyajan mukavuuksia, niin muuttakoot johonkin erämaahan yhteiskunnan ulkopuolelle ja asukoot maakuopissa.

Asuvatko siis ruotsalaiset 'yhteiskunnan ulkopuolella', koska eivät asu Suomessa? Emme kuitenkaan näe ongelmaa siinä, että he käyttävät sähköä. Sitä paitsi onko sähkö keksitty Suomessa? Jotenkin siis ajattelemme ruotsalaisten kuuluvan samaan yhteiskuntaan kuin me.

Emme ollenkaan huomaa, että 'yhteiskunnasta' puhuessamme tarkoitamme maailmanyhteiskuntaa, siis sitä joka tunkeutuu kaikkialle, ja määrää, että kaikissa maissa on oltava tietyt perusasiat, jotka ovat samanlaiset ja pakolliset kaikille. Esimerkiksi poliisit tietävät melko tarkkaan, minkälaiset poliisit on kaikissa muissa maissa. Opettajat tietävät, että kaikkien maiden kouluissa opetetaan ettei rahaa tipu taivaalta, vaan jokainen penni lompsassasi on jonkun muun lompsasta pois. Ja vaikka tullivirkailija ei olisi koskaan nähnyt kaikkien maiden passeja, hän tietää kuitenkin, miltä passit yleensä näyttävät, eli minkään maan passi ei voi olla vaikka jokin kirjakäärö tai metalliplakaatti.

Valtioiden välillä vallitsee sanaton sopimus, että kun jonkun maan kansalainen keksii jotain uutta, niin siitä tulee automaattisesti valtion omaisuutta (kysytäänkö kansalaisilta, kenen käyttöön he haluavat keksintönsä antaa), joten vain niillä mailla, jotka kuuluvat yleisesti hyväksyttyyn valtioiden yhteisöön, on oikeus antaa se kansalaistensa käyttöön, ja tämän maailmanyhteisön ulkopuolelle jäävät ihmiset luokitellaan villi-ihmisiksi, joilla on kyllä oikeus elää kunhan elävät riittävän alkeellisesti 'luonnon ehdoilla'.

Mutta me kaikkihan asumme tälläkin hetkellä erämaassa. Kaikki kaupungit on rakennettu erämaihin; yhtään kaupunkia ei ole ollut valmiina ihmisiä odottamassa.

Emme niin hanakasti kehoittaisi anarkisteja muuttamaan erämaahan, jos emme tietäisi, että ei ole olemassa mitään ei-kenenkään-maata, vaan jokainen maatilkku on aina jonkin valtion hallinnassa. Jotenkin ajattelemme, että erämaassa asuessaankin he kuitenkin olisivat valtion valvonnassa, eli he omistaisivat vain maa-alueen, eivät ilmatilaa tai vesistöjä. Onhan valtion edun mukaista, että heidät pidetään erillään paitsi kunnon kansalaisista, myös muista anarkistiryhmistä, etteivät voi yhteistyössä rakentaa kovin hienoja taloja tai kulkuneuvoja.

Sanotaan, että kun tulee valtatyhjiö, niin se luonnostaan pyrkii täyttymään, eli aina tulee tilalle joku muu vallanpitäjä. Mutta jos valtiot pitävät maa-alueita turhan päiten varattuina, niin silloin tulee asukastyhjiö. Kaikkialla maailmassa ihmiset muuttavat kaupunkeihin, koska elämä on helpompaa kaupungeissa kuin syrjäkylillä, jossa olisi kuitenkin noudatettava samoja lakeja. Olisi parempi, että valtiot vapauttaisivat asumattomat seudut optimistien käyttöön, niin että lakeja olisi noudatettava vain tiheään asutuilla seuduilla, ja huom. siten, että lakeja säätäessään valtiot eivät välittäisi siitä, minkälaiset lait olisivat muissa maissa.

Yhdysvaltain kartta on hyvä esimerkki: Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi osavaltiot ovat itärannikolla pieniä ja niiden rajat mutkaisia, mutta länteenpäin mentäessä niiden pinta-ala kasvaa ja rajat ovat enimmäkseen pitkiä ja suoria? Tämä johtuu tietysti siitä, että hallinnolle on jossain vaiheessa tullut kiire saada koko maa 'rekisteröidyksi', ja siksi on piirretty keinotekoisia osavaltioita (Coloradokin on ihan pelkkä suorakulmio), että on voitu laittaa kuriin ja järjestykseen paitsi intiaanit, myös siellä täällä asustelevat valkoihoisten joukkiot.

Hyvä elämä pohjaa poikkeuksetta hyvään ja vahvaan yhteiskuntaan. Yhteiskunnalta saa tukea vuokrien maksuun, sairaanhoitoa sekä rahaa työttömyyden ajalle. Yhteiskunta tarjoaa myös paljon nolla-työpaikkoja jotka eivät tuota sinällään mitään. Niitä ovat erilaiset tutkijoiden pestit sekä virkamies- ja viranhaltijapestit. Nämä kaikki ovat sitä yhteiskuntaa jonka tukiin eri muodoissa anarkistitkin pohjaavat elämänsä.

Sitten voi tehdä myös niinkuin minä. Elää hyvää elämää järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Tekee etätöitä jolloin ei kuluta julksia kulkuneuvoja tai energiaa. Tiesittekö muuten että jos raideliikenne lopetettaisiin niin kaksi (2kpl) ydinvoimalaa voitaisiin sammutta heti.

Maksuvälineenä käytän käteistä rahaa, asumukseni lämmitän puilla, vesi tulee ja menee kantamalla, tietoliikennettä hoidetaan sekä modemilla että radioamatöörilaitteilla, ruuat valmistetaan ja kasvatetaan poikkeuksetta itse.

Myös yhteiskunnan ulkopuolella eläminen voi olla hyvää elämää. Vaikka yhteiskunnalle maksaa sen haluamat maksut, ei niitä tarvitse lunastaa. Toisin kuin kaupungeissa.