Kolumni: Miksi kunnon ihmisiä vihataan? Pohdintaa soihtukulkueen valoista

Perinteet ovat mielestäni tärkeitä aina juhannuskokosta joulurauhaan. Vanhojen ja hienojen perinteiden rinnalle syntyy ajan mittaan uusia ja esimerkiksi niiden kautta kulttuuri kehittyy (omaehtoisesti, ilman ulkopuolista ”rikastustakin”). Itselleni itsenäisyyspäivän perinteeksi on muodostumassa 612-soihtukulkue, joka on mielestäni yksi hienoimpia tapahtumia mitä tässä maassa järjestetään.

Soihtukulkue oli tänäkin vuonna tunnelmaltaan ja arvokkuudeltaan omaa luokkaansa. Tuhapäin ihmisiä oli saapunut kunnioittamaan 102 vuotiasta isänmaata rauhaisissa ja kuten sanottua, arvokkaissa tunnelmissa. Valitettavasti tämä komea ja moderni itsenäisyyspäivän perinne on poikinut myöskin ei-niin-toivottuja lieveilmiöitä.

Arvoisa lukija saattaa yllättyä siitä, etten nyt viittaa ei-niin-toivotuilla lieveilmiöillä erinäisten ”äärioikeistolaisporukoiden” tempauksiin tai muiden tapahtumien puheissa käytettyyn retoriikkaan, vaan äärivasemmiston typerään meluamiseen katujen varsilla esimerkiksi 612-kulkueen aikana.

Ystäväni, jonka kanssa kulkueeseen osallistuin huomautti, että helsinkiläisillä olisi varsin rauhallinen itsenäisyyspäivän ilta, jos kulkueen kylkeen ryhmittäytyneet terroristit eivät meuhkaisi pitkin kyliä ja katuja riehumassa. Soihtukulkue on niin visuaaliselta ilmeeltään, kuin jo kahteen otteeseen mainitulla arvokkuudellaan näky, jota sietää katsella vaikkei itse osallistuisikaan tapahtumaan. Ainakin minun on helppo nähdä, kuinka taustalla televisiosta tulee linnanjuhlat, sinivalkoiset kynttilät palavat tunnelmallisesti ikkunalaudalla ja ikkunasta voisi seurata ohi lipuvaa soihtukulkuetta antaen omankin mielensä vaipua syvään kunnioitukseen niitä kohtaan, joidenka ansiota kielemme, kultuurimme ja maamme olemassaolo on.

Olen pitkään yrittänyt miettiä syytä kommunistien ja anarkistien ynnä muun vasemmistoliberaalipuuron suoranaiseen vihaan 612-kulkuetta kohtaan. Kyseessä kuitenkin on poliittisesti sitoutumaton tapahtuma, jonka ainoa tarkoitus on kunnioittaa Suomen 102 vuotista olemassaoloa. Vihaavatko he tätä maata, perinteitä, kansaa vai sittenkin vain elämäntapaamme? Olen nimittäin pannut merkille, että juurikin se, mitä ”tavallinen suomalainen” pitää kunnon ihmisenä, on punainen vaate äärivasemmistolaiselle. Jos käyt töissä, maksat verosi, omaat ehkäpä sotilasarvon, kunnioitat perinteitä ja identifioidut voimakkaasti suomalaiseksi, olet ansainnut erinäisten liikanimien muassa näennäisliberaalin vasemmiston vihat niskaasi.

Tuo samainen porukka parlamentaristisine kannatusryhmineen, mainittakoon nyt vaikkapa vasemmistoliitto, vihreät ja SDP, muistuttavat edes kevyemmälti kansallismielisiä ja erityisesti maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia siitä, ettei ryhmää voi leimata tietynlaiseksi parin yksittäistapauksen vuoksi… Tämä on voimakkaassa ristiriidassa sen kanssa, että mainitsemani kunnon ihmiset, jotka vielä tässä juurettomuuden ja globalismin ajassa mahdollisesti potevat edes jonkinasteista kansallistunnetta, putoavat näennäisliberaalin vasemmiston silmissä samaan lokeroon, kuin ne kaikkein äärimmäisimmät kansallismieliset. Yhdistävänä tekijänä useimmiten on kansallistunteen lisäksi ainoastaan se, että molemmat yleensä ovat juurikin noita kunnon ihmisiä, mutta vasemmiston silmissä kaikki ovat ”natseja”.

Kuten kiihkeimmät ateistit hyvinkin usein ihannoivat sitä, mitä kristityt kutsuvat synniksi, kiihkeimmät vasemmistoliberaalit ihannoivat rappiota ja kaikkea sitä, mikä tekee kansakunnasta heikon. Kun sinä, kunnon ihminen menet huomenna todennäköisesti töihin, se sinua kaikkein eniten vihaava ja sinun verorahoillasi ostamaansa lennokkiliimaa imppaava antifa-terroristi pohtii aktiivisesti, kuinka voisi mahdollisimman tehokkaasti taistella juuri sinua ja elämäntapaasi vastaan. Tämä on sitten se, mitä hallituspuolueemme puolustavat henkeen ja vereen yli Sinun tarpeidesi ja lastesi tulevaisuuden. Heillä kun on se Rinteen mainostama ”sama suunta”. Mikä on sinun suuntasi?